M
minä
Vieras
mulla on siis tilanne tällainen: oon kohta 3-vuotiaan tytön yh-äiti. Isä lähti menemään kun olin 5:llä kuulla raskaana. Eikä ole sen jälkeen miehestä kuulunut. Minulla on siis yksinhuoltajuus, isää ei ole tunnustettu ja elarit maksaa kunta. Mutta välillä tuntuu et näin on parempi, ainakin kun lukee tapaamis- ja elarisotkuista, mitä sellaisilla perheillä on joissa on molemmat vanhemmat eronneet. Tietty huonona puolena on se, etten saa itselleni paljoakaan vapaa-aikaa, tosin nyt vanhempana tyttö on ollut isovanhempien luona useampia (1-3) öitä. Välillä tuntuu, että muita haittaa enemmän tilanteeni kuin itteeni ja tyttöö. Vielä oon jaksellu ja toivotaan et parempaan päin meneeki. Kun vielä sen miehen löytäis..