Kuinka oikeasti raaskii rahallisesti alkaa ajattelemaan toista lasta? *turhis*

[vauvakuume vai ei:/]

Muistan sen kamaluuden, kun piti kituuttaa ensin pudonneella äitiyslomakorvauksella ja sen jälkeen vielä kotihoidontuella. Se oli ihan hirveää. Kuitenkin opintolainatkin on maksettavana pois ja pitäisi pitkän opiskelun jälkeen tienata koulun penkeillä kuluneita vuosia takaisin painamalla töitä.

En jotenkin halua taas löytää itseäni kituuttamasta, niin kuin viime hoitovapaalla. Mutta kuitenkin haluaisin lisää lapsia. Mitähän tässä pitäisi tehdä...:/ Säästää ehkä pari vuotta ja alkaa sitten miettimään uutta perheenlisäystä + laittaa seuraava lapsi pienenä hoitoon...?
Vai tyytyä suosiolla yhteen lapseen.

Sinänsä lapsen hankkiminen ei lapsen (lapsien) itsensä kannalta olisi taloudellinen riski, koska miehelläni on kuitenkin kivasti säästöjä, hyvät tulot ja asumme hyvin. Lapsellemme voitiin ostaa kaikenmaailman reimatecit ja yksityiset lääkäripalvelut miehen tuloilla viime hoitovapaallakin. Mies ei kuitenkaan ole velvollinen esim. maksamaan minun opintolainojani pois, ja tuntuu, että haluaisin itsekin olla viimein siinä tilanteessa, että minullakin menee taloudellisesti kivasti. Olisi säästöjä eikä enää mitäänopintolainna. Se on aika mahdoton yhtälö lähitulevaisuudessa, jos haluaa enemmän lapsia ja on näin ollen TAAS syrjässä työelämästä...

Kaiken kukkuraksi on vielä huono omatuntokin, on jotenkin ahne olo. Kun tiedän, että meillä on ihan aikuisten oikeasti asiat todella hyvin ja tämä minun huolenaiheeni on lähinnä vain omien korvien välissä... Mutta kun on vain pienestä asti oppinut ajattelemaan, että omasta elämästä täytyy saada rakennettua tietyltä osin OMIN AVUIN tietynlainen.

 

[eräs äitee]

No ainakin voit olla onnellinen siitä, että miehen tulot on niin suuret että perheen elättäminen onnistuu kivuttomasti. Tällä en siis tarkota mitään katkeraa "onnea vaan teille"-lausahdusta, vaan että oikeasti tilanne on ihan jees kuten itsekin toit ilmi. Ilmeisesti teillä on omat tilit ja rahat erillänne?

Kuten sanoit, ongelma on lähinnä korviesi välissä ja onhan se myös teidän yhteinen "ongelma". Siis, mitä miehesi ajattelee asiasta? Meidän perheessä ainakin nähdään molemmat vanhemmat tilanne niin, että toinen hoitaa lasta tai lapsia päivisin kotona ja tekee osuutensa, toinen tekee osuutensa töissä. Toisesta maksetaan enemmän, toisesta aika vähän mutta päätös on yhteinen ja lapset on yhteinen "projekti", jolloin tienestejä on turha tuijottaa. Aikansa kaikella. Meillä mies oli osan ajasta hoitovapaalla ja minä töissä, mutta se tuskin kannattaa teidän tilanteessa jos miehellä paljon suuremmat tulot. Yhteen kun mentiin, miehellä oli opintolainaa ja mulla ei mutta lyötiin rahat yhteen samalle tilille enkä koskaan ole tullut edes ajatelleeksi, että tavallaan niitä opintolainoja on maksettu munkin tuloistani.

Se tietty on totta, että naisen oman uran eteneminen on jäissä ainakin lapsen ollessa pikkuvauva. Mieti kuitenkin mitä haluat. Uraa voi ehkä siirtää, lasten saamista ei ainakaan kovin pitkään. Ja eikö oikeastaan sulta ole tavallaan aika suuri uhraus, että oma työkuviosi menee sekaisin ja viivästyy kun saatat maailmaan yhteisen lapsenne ja hoidat häntä ekat kuukaudet? Tämä siihen liittyen, että sanoit haluavas rakentaa elämästä tietyiltä osin omin avuin tietynlaisen. Ilman sun panosta lapsen hoitoon sun mies ei voisi puolestaan rakentaa omaa elämäänsä, eihän hänkään sitä sillon tee täysin omin avuin vaan sulla on siinä suuri rooli.

Tsemppiä pohdintoihin!

 

["vieras"]

Tottakai miehen kuuluu osallistua lainanhoitokuluihin, jos sinä saat toisen lapsen. Ei riitä ymmärrystä sellaiselle naiselle, joka tätä ei tajua. Se on teidän YHTEINEN lapsenne, jonka vuoksi sinulla ei ole tuloja.

 

[vauvakuume vai ei:/]

[QUOTE="vieras";23204776]Tottakai miehen kuuluu osallistua lainanhoitokuluihin, jos sinä saat toisen lapsen. Ei riitä ymmärrystä sellaiselle naiselle, joka tätä ei tajua. Se on teidän YHTEINEN lapsenne, jonka vuoksi sinulla ei ole tuloja.[/QUOTE]

Mies maksaa aika paljon muuta. Hänen ansiostaan myös minun elintasoni on aika paljon parempi kuin keskiverrolla ikäsellämme. Mies siirsi minulle omiin tarpeisiini rahaa hoitovapaallani joka kk (tilimme ovat tosiaan erilliset), josta sitten ostin ruoat ja maksoin omat laskuni MUKAAN LUKIEN lainalyhennyksen. Eli mies ei ole tässä se pahis.

Kirjoitin asiani epäselvästi. Haluan siitä opintolainastani ihan omin avuin eroon nopeasti ja rahaa säästöön. Myös omaa rahaa. Jotenkin haluan rakentaa elämälleni vakaata pohjaa myös taloudellisesti. En tykkää olla ikäänkuin miehen armoilla, koska eron sattuessa en avio-oikeuden kautta saisi yhtään mitään. Ei ole syytä, miksen voisi luottaa mieheeni, tai epäilyä mistään erosta. Olen kai tajunnut elämän (ja tienaamisvuosien) rajallisuuden ja haluan laskea varman päälle. Siksi aikoinaan hankin hyvän ammatin, etten olisi ainakaan kenenkään miehen varassa.

 

[Simple]

Sä menet vaikka vuodeksi töihin tienaamaan ja sitten taas äitiyslomalle. Ei se niin hankalaa ole. Ihan hyväkin käydä välillä haistelemassa työelämää, monilla aloilla tippuu muuten auttamatta kyydistä.

 

["Jenny"]

No jätä sitten se toinen tekemättä. En kyllä ymmärrä yhtään sua. Meillä ei ole mitkään hyvät tulot ja toinen lapsi on tulossa. Mulle/meille riittää se, että pärjätään. Lapsia kuitenkin halutaan, ja jos sitä jää liikaa vatvomaan, niin voipi jäädä tekemättä. Mun mielestä sulla on asiat hyvin, ei pitäisi olla mitään valittamista.

 

["kjh"]

Kuulostaa siltä, että sulle raha on tärkeempää kuin se toinen lapsi. Siinä tapauksessa kannattaa jättää tekemättä.

 

[vauvakuume b]

Sä menet vaikka vuodeksi töihin tienaamaan ja sitten taas äitiyslomalle. Ei se niin hankalaa ole. Ihan hyväkin käydä välillä haistelemassa työelämää, monilla aloilla tippuu muuten auttamatta kyydistä.

Olen tällä hetkellä työelämässä. Ollut jo 1,5 vuotta. Kyse on siitä, että alkaisi olla pikkukakkosen aika, enkä pysty vakuuttamaan itseäni siitä, että jäisin uudelleen parin vuoden tauolle työelämästä em. syistä. Haluaisin, että tietyt asiat elämässä (taloudelliset) olisivat valmiimpia ennen mahdollista uutta lasta.

 

[vauvakuume vai ei:/]

[QUOTE="kjh";23204949]Kuulostaa siltä, että sulle raha on tärkeempää kuin se toinen lapsi. Siinä tapauksessa kannattaa jättää tekemättä.[/QUOTE]

Jotkut meistä on kasvatettu kantamaan vastuu itse itsestään ja jälkeläisistään myös pahana päivänä. Sellainen kasvatus on aika lailla selkärangassa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että raha olisi lasta tärkeämpää.

Mitä, jos kukaan tässä yhteiskunnassa ei kantaisi omista asioistaan vastuuta? Silloin asiat olisivat aika huonosti.

 

["minä"]

Ei kannata tehdä toista, jos on rahallisesti tiukkaa eikä opintolainojakaan ole saant maksettua pois, vaikka mies on isotuloinen, kuten väitit.
Minä pärjäsin opintorahalla pelkästään koko opiskeluajan, 6 vuotta. Kotihoidontuki taas riitti aivan hyvin omien laskujen maksamiseen (puhelinlasku, ammattiyhdistyksen jäsenmaksu), lasten harrastusten ja menojen kattamiseen ja vielä perheen ruokalaskuihin minun osalta. Mieskin käy ruokakaupassa. Molemmat käymme. Se joka jaksaa.

jos on tottunut käyttämään paljon rahaa, ja tykkää käyttää paljon rahaa, niin ei todellakaan kannata tehdä toista lasta. Se voi vetää teidän parisuhteenkin tiukille.

 

[money talks]

[QUOTE="kjh";23204949]Kuulostaa siltä, että sulle raha on tärkeempää kuin se toinen lapsi. Siinä tapauksessa kannattaa jättää tekemättä.[/QUOTE]

Samaa mieltä, tosin säälittää se yksi lapsi joka jää ilman sisarusta. Mutta jos se oman elintason pitäminen on niin tärkeää (vaikkei ensimmäisenkään kanssa hätää ole ollut) niin pidä tosiaan rahat mieluummin kuin hankit toisen lapsen.

 

[Simple]

Olen tällä hetkellä työelämässä. Ollut jo 1,5 vuotta. Kyse on siitä, että alkaisi olla pikkukakkosen aika, enkä pysty vakuuttamaan itseäni siitä, että jäisin uudelleen parin vuoden tauolle työelämästä em. syistä. Haluaisin, että tietyt asiat elämässä (taloudelliset) olisivat valmiimpia ennen mahdollista uutta lasta.

Kuulostaa siltä ettet sä niin vakuuttavasti kakkosta halua. Eikä siinä ole mitään pahaa. Tarkoitan, jos sulla ihan oikeesti olisi kova vauvakuume ja haluaisit toisen lapsen niin ei noi asiat haittaisi. Varsinkin kun olet noin pitkään ollut jo töissä. Vaikka tulisit nyt raskaaksi, kestää 8 kk ennen kuin äitiysloma alkaa.

Yksilapsisissa perheissä ei ole mitään vikaa. Ei toista tarvitse väkisin vääntää.

 

[miinä]

Ja rahaa olin saanut säästöön jo paljon. En jäänyt esikoisen kanssa hoitovapaalle ollenkaan, kun rahaa pitää olla kuitenkin säästössä paljon ennen kuin voi alkaa miettiä että elää 200 eurolla kk. (kuopuksen kanssa olin). Ei siksi, että ei sillä kotihoidontuella ei pärjäisi, vaan siksi että se heikentää työnansaitsemismahdollisuksia kaikin puolin.

voihan se mieskin jäädä hoitovapaalle, jos teidän mielestä jonkun on jäätävä.

 

["Hopping"]

Mä en ihan tajua, että miten se elämä on kituuttamista pienillä tuloilla äitiyspäivärahalla/kodinhoidontuella, jos miehesi kuitenkin maksoi pitkälti menonne hyvällä palkallaan ja siirsi tilillesi rahaa? Siis ymmärrän hyvin tarpeeksi maksaa itse lainasi ja olla riippumaton miehestäsi, mutta en nyt oikein ymmärrä miten se elämä silloin oli kurjaa (=rahatonta) ja miksi se tulisi olemaan kurjaa seuraavan lapsen syntyessä? Jätitkö käyttämättä ne miehen antamat rahat vai mitä ihmettä? Minusta se hetki kun lapsen kanssa jompi kumpi vanhemmista on kotona on yhteinen väliaikaistilanne - silloin ei mielestäni kuuluisi miettiä itsenäisyyttä ja puolisostaan riippumattomuutta...se on yhteinen asia, yhteinen päätös ja töissäkäyvä osapuoli osallistuu siihen yhteiseen hetkeen ja päätökseen rahoittamalla sen, kotona oleva taas olemalla yhteiselle lapselle läsnä. Tuollaisten itsenäisyysjuttujen aika on mielestäni muulloin.

 

[vauvakuume vai ei:/]

[QUOTE="minä";23204997]Ei kannata tehdä toista, jos on rahallisesti tiukkaa eikä opintolainojakaan ole saant maksettua pois, vaikka mies on isotuloinen, kuten väitit.
Minä pärjäsin opintorahalla pelkästään koko opiskeluajan, 6 vuotta. Kotihoidontuki taas riitti aivan hyvin omien laskujen maksamiseen (puhelinlasku, ammattiyhdistyksen jäsenmaksu), lasten harrastusten ja menojen kattamiseen ja vielä perheen ruokalaskuihin minun osalta. Mieskin käy ruokakaupassa. Molemmat käymme. Se joka jaksaa.

jos on tottunut käyttämään paljon rahaa, ja tykkää käyttää paljon rahaa, niin ei todellakaan kannata tehdä toista lasta. Se voi vetää teidän parisuhteenkin tiukille.[/QUOTE]

Ei meillä ole tiukkaa, eikä olisi vaikka hankkisimme toisen lapsen. Kyse on tiettyjen elämän osa-aluiden rakentamisesta, jotka viivästyvät entisestään, jos tulee lisää lapsia. Ensimmäinen viivästys oli se kouluttautuminen, toinen lapsi.

Jos kouluttautuu, työelämä alkaa vasta myöhemmin. Mutta parempipalkkaisena. Opinlainoja pääsee maksamaan pois vasta siellä keskimääräistä myöhemmin alkaneessa työelämässä, josta syystä niitä monella pitkälle koulutetulla kolmekymppisellä on vielä tässä vaiheessa jäljellä. Jos pidemmälle kouluttautunut on lasten takia pois työelämästä, se tuntuu keskimäärin enemmän, koska me tienaamme lyhyemmässä ajassa isommalla palkalla sen elämäntyömme. Jos käsität?

Äh, ihan turhaa kirjoittaa tästä aiheesta ainakaan täällä enempää. IRL kohtalotoverit ymmärtävät hieman paremmin mistä tässä pohdinnassa on kyse No, vauvakuumeesta kertoo sekin jotain, että olen ajautunut tänne plussa -palstalle taas kirjoittelemaan...

 

[Simple]

Samaa mieltä, tosin säälittää se yksi lapsi joka jää ilman sisarusta. Mutta jos se oman elintason pitäminen on niin tärkeää (vaikkei ensimmäisenkään kanssa hätää ole ollut) niin pidä tosiaan rahat mieluummin kuin hankit toisen lapsen.

Mua säälittää ne pikkusisarukset joita ei haluta, mutta jotka tehdään "kaveriksi" ja "koska kuuluu".

 

["Hopping"]

Ei meillä ole tiukkaa, eikä olisi vaikka hankkisimme toisen lapsen. Kyse on tiettyjen elämän osa-aluiden rakentamisesta, jotka viivästyvät entisestään, jos tulee lisää lapsia. Ensimmäinen viivästys oli se kouluttautuminen, toinen lapsi.

Jos kouluttautuu, työelämä alkaa vasta myöhemmin. Mutta parempipalkkaisena. Opinlainoja pääsee maksamaan pois vasta siellä keskimääräistä myöhemmin alkaneessa työelämässä, josta syystä niitä monella pitkälle koulutetulla kolmekymppisellä on vielä tässä vaiheessa jäljellä. Jos pidemmälle kouluttautunut on lasten takia pois työelämästä, se tuntuu keskimäärin enemmän, koska me tienaamme lyhyemmässä ajassa isommalla palkalla sen elämäntyömme. Jos käsität?

No mutta tässähän on ihan vain kyse elämän prioriteeteista. Haluatko sä luoda nyt uraa vai haluatko sä lapsen? Jos teille ei oikeasti ole tiukkaa (päinvastoin kyllä kirjoitit heti ekassa viestissä, ensimmäisessä lauseessa ja melko selväsanaisesti jos saan lisätä...), niin se onko sulla opintolaina maksamatta vähän pidempään, ei oikeasti merkkaa mitään. Tässä on nyt kyse enemmän siitä, että sä pelkäät jääväsi urajunasta pois kyydistä, jos teet toisenkin lapsen tässä vaiheessa... Tai no näin mä ainakin tämän järkeilen, koska mun järkeen ei oikein käy, että on tiukkaa olematta tiukkaa. Jos ei ole tiukkaa, se on ihan sama roikkuuko yksi opintolaina siellä taustalla 3v pidempään, koska se aikaansaatu lapsi korvaa tämän pienen ongelmakohdan tuhatkertaisesti olemassaolollaan.

 

[vauvakuume vai ei:/]

[QUOTE="Hopping";23205027]Mä en ihan tajua, että miten se elämä on kituuttamista pienillä tuloilla äitiyspäivärahalla/kodinhoidontuella, jos miehesi kuitenkin maksoi pitkälti menonne hyvällä palkallaan ja siirsi tilillesi rahaa? Siis ymmärrän hyvin tarpeeksi maksaa itse lainasi ja olla riippumaton miehestäsi, mutta en nyt oikein ymmärrä miten se elämä silloin oli kurjaa (=rahatonta) ja miksi se tulisi olemaan kurjaa seuraavan lapsen syntyessä? Jätitkö käyttämättä ne miehen antamat rahat vai mitä ihmettä? Minusta se hetki kun lapsen kanssa jompi kumpi vanhemmista on kotona on yhteinen väliaikaistilanne - silloin ei mielestäni kuuluisi miettiä itsenäisyyttä ja puolisostaan riippumattomuutta...se on yhteinen asia, yhteinen päätös ja töissäkäyvä osapuoli osallistuu siihen yhteiseen hetkeen ja päätökseen rahoittamalla sen, kotona oleva taas olemalla yhteiselle lapselle läsnä. Tuollaisten itsenäisyysjuttujen aika on mielestäni muulloin.[/QUOTE]

En tarkoittanut kituuttamista perinteisessä mielessä. Matkustelimme, ajoin omalla aika uudella autolla jne.

Kituuttamiselta elämä tuntui varmasti siksi, että kyllä jouduin laskemaan hyvin tarkasti menoni. Tottakai, koska eläminen auton ylläpitoineen, opintolainalainalyhennyksineen ja muineen ei ole mitään ilmaista. Yhdet renkaat maksavat jo yksistään 600-700 € per setti, yksi määräaikaishuolto 250-300 € ja näin pois päin. Tiedoksi tälle eräälle kotihoidontuella eläneelle Eikä joka asiaan halunnut olla vinkumassa mieheltä rahaa, vaan näitä säästettiin niistä omista kuukausituloista. Enkä halua jatkossa elää elämää, jossa yhden rengasparin osto on tosi iso juttu taloudellisesti. Jota se aikanaan oli.

Mutta nyt hyvää yötä, huomenna on aikainen herätys.

 

[vauvakuume vai ei:/]

[QUOTE="Hopping";23205087]No mutta tässähän on ihan vain kyse elämän prioriteeteista. Haluatko sä luoda nyt uraa vai haluatko sä lapsen? Jos teille ei oikeasti ole tiukkaa (päinvastoin kyllä kirjoitit heti ekassa viestissä, ensimmäisessä lauseessa ja melko selväsanaisesti jos saan lisätä...), niin se onko sulla opintolaina maksamatta vähän pidempään, ei oikeasti merkkaa mitään. Tässä on nyt kyse enemmän siitä, että sä pelkäät jääväsi urajunasta pois kyydistä, jos teet toisenkin lapsen tässä vaiheessa... Tai no näin mä ainakin tämän järkeilen, koska mun järkeen ei oikein käy, että on tiukkaa olematta tiukkaa. Jos ei ole tiukkaa, se on ihan sama roikkuuko yksi opintolaina siellä taustalla 3v pidempään, koska se aikaansaatu lapsi korvaa tämän pienen ongelmakohdan tuhatkertaisesti olemassaolollaan.[/QUOTE]

Täsmensin tuota tiukkuuden määrittelyä edellisessä viestissäni...

Kiitos tästä kirjoituksestasi, oli vielä pakko tähän vastata vaikka olin laittamassa konetta kiinni. Ajattelemisen arvoinen seikka tuo, että ehkä kyse on prioriteeteista. Ja ehkä tosiaan pelkään alitajuisesti myös tuota urajunasta jäämistä. Joka liittyy siihen, että haluaisin jo olla se menestyvä ja vaurastunut aikuinen, jolla ei ole opintolainojakaan maksettavana...

Lapset ovat niin iso rikkaus, että pakko on vaan pohtia tätä asiaa lisää ja rauhassa. Kyllähän se 10 vuoden päästä varmasti kaduttaa, jos lapsiluku jää vain yhteen...

 

["minä"]

En tarkoittanut kituuttamista perinteisessä mielessä. Matkustelimme, ajoin omalla aika uudella autolla jne.

Kituuttamiselta elämä tuntui varmasti siksi, että kyllä jouduin laskemaan hyvin tarkasti menoni. Tottakai, koska eläminen auton ylläpitoineen, opintolainalainalyhennyksineen ja muineen ei ole mitään ilmaista. Yhdet renkaat maksavat jo yksistään 600-700 € per setti, yksi määräaikaishuolto 250-300 € ja näin pois päin. Tiedoksi tälle eräälle kotihoidontuella eläneelle Eikä joka asiaan halunnut olla vinkumassa mieheltä rahaa, vaan näitä säästettiin niistä omista kuukausituloista. Enkä halua jatkossa elää elämää, jossa yhden rengasparin osto on tosi iso juttu taloudellisesti. Jota se aikanaan oli.

Mutta nyt hyvää yötä, huomenna on aikainen herätys.

Ulkoisten statussymboleiden kuten uusi auto, ollessa tärkeitä ei kannata tehdä toista lasta. Menee elämä tiukille kaikin puolin. Juuri sitä mieltä olin alunperinkin, että jos haluaa paljon kuluttaa ja ostella kaikkea tavaraa, ja matkustella, niin ei kannata tehdä toista.

 

["Hopping"]

En tarkoittanut kituuttamista perinteisessä mielessä. Matkustelimme, ajoin omalla aika uudella autolla jne.

Kituuttamiselta elämä tuntui varmasti siksi, että kyllä jouduin laskemaan hyvin tarkasti menoni. Tottakai, koska eläminen auton ylläpitoineen, opintolainalainalyhennyksineen ja muineen ei ole mitään ilmaista. Yhdet renkaat maksavat jo yksistään 600-700 € per setti, yksi määräaikaishuolto 250-300 € ja näin pois päin. Tiedoksi tälle eräälle kotihoidontuella eläneelle Eikä joka asiaan halunnut olla vinkumassa mieheltä rahaa, vaan näitä säästettiin niistä omista kuukausituloista. Enkä halua jatkossa elää elämää, jossa yhden rengasparin osto on tosi iso juttu taloudellisesti. Jota se aikanaan oli.

Mutta nyt hyvää yötä, huomenna on aikainen herätys.

Hyviä öitä. Mä kans menen samasta syystä nukkumaan, mutta en voi vaan vielä olla kommentoimatta, että pitääkö tuollaisten ostojen ylipäänsä koskaan olla "pieniä juttuja"? Ja onko tuollaiset asiat edes pakollisia hankkia äitiyslomalla sinun käyttörahoistasi? Meillä tuollaiset hankinnat ostettaisiin yhteisistä säästöistä, syystä että autot ovat yhteistä omaisuutta...
Enkä oikein edelleenkään ymmärrä tuota "enkä halua jatkossa elää elämää, jossa..." kun kyse olisi tilapäisestä asiasta, parista kolmesta vuodesta... Jos mietit asiaa pidemmältä kantilta; mitä tuo lapsi elämääsi pidemmällä aikavälillä? Iloa? Elämäsi suurimpia saavutuksia? Entä se mitä saat siitä, että kaksi, kolme vuotta saat parempaa palkkaa ja saat ostettua autoon renkaat ilman ostoksen budjetointia tällä ajalla? Mulle tää olis niin itsestäänselvyys kumpi asia merkitsee enemmän...
Isä (6-kymppinen) sanoi itseasiassa juuri tänään, että koko elämänsä hän on painanut töissä ja ansainnut rahaa (menestynyt yrittäjä) ja tänään hän on edelleen samassa tilanteessa - lähenee eläkeikää ja töitä on yhtä paljon kuin aloittaessa. Kysyi minulta, että mitä hän siltä työkiireeltä on elämäänsä saanut? No enpä osannut vastata...rahaa, lihavan pankkitilin? Ei ne työt lopu koskaan eikä ne mihinkään karkaa, mutta se mitä tekee siinä nuoruuden ja vanhuuden välillä, sillä on merkitystä.

 

["Hopping"]

Joka liittyy siihen, että haluaisin jo olla se menestyvä ja vaurastunut aikuinen, jolla ei ole opintolainojakaan maksettavana...

Juu, ymmärrän hyvin tämän. Juuri juttelin kaverin kanssa samasta asiasta miten sitä haluaisi jo olla ns. "valmis". Mä nimittäin itse olen ajatellut lähteä uudelleen opiskelemaan (työelämässä olen ollut about 10v) ja se tuntuu toisaalta kiehtovalta ja haastavalta asiasta, mutta toisaalta ihan paskahommalta, koska elintaso laskee takaisi jonnekin sinne "teinimeininkiasteelle". No joo, pientä liiottelua - omistuasunnossa sitä kuitenkin asutaan ja mies hyväpalkkaisessa työssä, mutta jotain sinnepäin - ehkä enemmän henkistä angtia, koska ei haluaisi olla enää kolmikymppisenä opiskelija vaan jotain vallan muuta hienoa. Mutta silti haluaisi ottaa tuon haasteen vastaan, samoin kuin sä haluaisit uudelleen äidiksi.

 

["vieras"]

Avioehto tilanteessa, jossa on yhteisiä lapsia on todella epäreilu. Minusta siihen voisi tehdä muutoksia.

 

["Vieras"]

Jotkut meistä on kasvatettu kantamaan vastuu itse itsestään ja jälkeläisistään myös pahana päivänä. Sellainen kasvatus on aika lailla selkärangassa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että raha olisi lasta tärkeämpää.

Mitä, jos kukaan tässä yhteiskunnassa ei kantaisi omista asioistaan vastuuta? Silloin asiat olisivat aika huonosti.

Ymmärrän, että sua ärsytti se edellisen kommentti; "raha on sulle tärkeämpää kuin lapsi" jne. mutta tämä vastauksesi on kyllä aika alentuva.

Mä olen ollut 6v putkeen kolmen lapsen kotiäitinä kht:llä ja nyt opiskelen. Unelmapaikassa, unelma-alalla ja keskivertoa paremmat tulot kiikarissa kun valmistun. Kuitenkaan mulla ei ole juuri lainkaan säästöjä, koska ollessani kotona miehen tulot menivät melko suoraan asumiseen, elämiseen, liikkumiseen... Minun pieni kht ja äitiysrahat niihin tietenkin myös. Koen silti, että me pystymme kyllä huolehtimaan itsestämme sekä jälkeläisistämme "myös pahoina päivinä". Mikä sinä olet väittämään, että vain sinun tavallasi pystyy? Suomessa jo tukisysteemi on ainakin vielä niin kattava, että täysin puille paljaille ei kukaan jää. Mies on työkykyinen ja -haluinen, niin minäkin. Mulle hätävaraksi riittää tällä hetkellä nelinumeroinen summa rahaa tilillä, sen ei tarvitse olla viisinumeroinen tai muussa muodossa suurempi.

Tuo ajatus asioiden "rakentamisesta" kuulostaa siltä , että sä olet joskus kuullut tyyliin esitelmän tuosta elämän rakentamisesta ja ottanut sen vähän turhan tosissasi. Anteeksi, mutta tämä tuli mulle heti mieleen. Ei pahalla. Ei kai nyt elämää voi sillä tavalla suunnitella, tai ainakin siitä tulee todella tylsää ja/tai kammottavaa sitten kun suunnitelmat ei onnistukaan. Uraa voi tietenkin luoda ja elämää miettiä eteenpäin, mutta ilman noita ehdottomuuksia. Ei elämä ole mikään raksaprojekti. Sun mietinnät toisesta lapsesta kuulostaa todella siltä, että se toinen lapsi (josko ensimmäinenkään) ei ole järkevä ratkaisu. Ei tuo ole vauvakuumetta. Sä ajattelet, että olisi se tilastojen mukainen "pikkukakkosen aika" ja kelaat että ei hitto, siinä menettää taas sen ja sen verran euroja. Ei lapsia sellaiseen tilanteeseen!

Toivoisin, että voisit lukea nämä sun viestit joskus myöhemmin, kun (jos) joku tai jokin elämässä on saanut mielesi muuttumaan vähän rennompaan ja vähemmän materialistiseen suuntaan. Todennäköisesti se lukeminen saisi sut tuntemaan myötähäpeää sitä entistä sinua kohtaan. Koska todella naiveja nämä tekstit ja pohdinnat on - vaikka haluatkin vaikuttaa vastuulliselta, itsestäsi vastuussa olevalta aikuiselta niissä.

 

["Vieras"]

Up!