Kuinka pahoista virtsankarkailuoireista leikkaukseen?

[premenopaussissa]

Olen 43 v nainen. Kaksi lasta synnytettyäni alkoi olla lievää virtsankarkailua, jota esiintyi lähinnä juostessa, hyppiessä, yskiessä tai aivastaessa. Olen käyttänyt kuulia ja supistellut lantionpohjalihaksiani. Muutenkin sisäinen korsettini on kunnossa. Virtsankarkailu ei vain ole loppunut, vaikka viimeisestä synnytyksestäkin on aikaa kohta 7 vuotta.

Tuntuu, että oireilu on melkeinpä pahentunut vain ajan myötä. Pari viikkoa ennen kuukautisia en pysty juoksemaan tai lirahtelee heti. Välillä reipas kävelykin aiheuttaa saman. Gynen mielestä leikkaus on raju toimenpide ja ehdotti ensin kokeilemaan Vagifem-emätinpuikkoja. En ole vielä uskaltanut kokokeilla niitä lisääntyneen syöpäriskin pelossa. Pitäisiköhän kuitenkin aloittaa kuuri?

Kuinka pahaa oireilu yleensä on, jotta kannattaa lähteä leikkaukseen? Minua harmittaa erityisesti se, etten voi käydä juoksulenkeillä.

 

[leikattu]

Ihan kuin olisin itsestäni lukenut, tosin olen sinua jonkun verran vanhempi.

Kävin kahteen kertaan fysioterapeutin johdolla kuntoutuksen ja pääsin ns kävelykuivaksi. Juokseminen, hyppiminen, yskiminen, äkkiliikkeet jne kaikki ongelmallisia ja tilanne tosiaan huononi koko ajan.

Ihmettelen tuota gynesi kommenttia, että on raju toimenpide.. Omani suositteli kyllä ja hänen kauttaan sain lähetteen paikalliseen yo -sairaalaan, ensin tutkimukseen, että onko tarvetta ja sitten leikkaukseen. Eli tarve määritellään ensin ja sitten annetaan leikkausaika.

Leikkaus oli tosi helppo ja olisi kannattanut rohkaistua jo aiemmin siihen, eikä kärsiä kymmentä vuotta..