Kuinka paljon elämä muuttui toisen lapsen syntymän jälkeen?

[kokemuksia]

Mä olen aivan kauhuissani. Tuntuu siltä, että tätä asiaa ei mietitty loppuun asti. Kaduttaa ja pelottaa. Tietenkin alkuraskauden väsymys ja huono olo varmasti vaikuttavat, mutta tuntuu siltä, että en mitenkään voi jaksaa sitten kun vauva syntyy. Tiedän kuinka raskasta vastasyntyneen kanssa on ja nyt vielä tuo uhmäikäinen siihen mukaan niin hirvittää Esikoisesta oli kamala vauvakuume pari vuotta ennen kuin vauva ilmoitti tulostaan. Sillon olin aivan varma päätöksestä. Nyt meillä vähän vahingossa jäi ehkäisy pois, tiedettiin kyllä riskit, ja tärppäsi heti ekassa kierrossa. Vauvakuumetta ei oikeastaan ollut ollenkaan.

Sanokaa, että tämä on vain alkuraskauden hormoneista johtuvaa hermoilua ja että kyllä tämä tästä

 

[EllaRo82]

Muuttuhan se. Meillä oli kakkonen ns. yllätys ja esikoinen oli pieni. Koko raskaus aikana hirvitti ajatus kahdesta pienestä. Mitään mustasukkaisuuksia tai muutakaan mutta tytöllä oli paha koliikki ja muutenkin itkuinen vauva joten voi arvata, että alku oli jokseenkin raskasta. Mutta siittä selvittiin. Nyt poika on 3v3kk ja tyttö 1v10kk ja ovat kun paita ja peppu. Ja vieressä tuhisee kohta 2kk tyttönen. :heart:

 

[no]

voin sanoo että muuttu radikaalisti.

Miehen kans tuli ero ja sairastuin masennukseen.

Että näin.

 

[:)]

itse mietin aivan samaa välillä kun esikoisenikin on vielä niin pieni, mutta luulen että kyllä kaikki menee ihan omalla painollaan ja hyvin. Tsemppiä ja jaksuja!

 

[vieras]

Täällä mietitään kans samaa. Mut et mitä siskon perhe elämää on kattonut niin ihan hyvin on pärjännyt kahden pienen kanssa. Alku vaatii totuttelua ennen kuin alkaa sujumaan. Eka lapsi on kuitenkin aina se kaikkein suurin muutos.

 

[tiltu]

onhan se rankempaa jos toisella on uhma ja jos vielä vaativa vauva sattuu,mutta kaikesta selviää kyllä etenkin jos mies hoitaa osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta

 

[K]

Alkuun muuttuukin tosi paljon. Kaksi lasta, joista ainakin toinen on vauva on suunnilleen triplakauheus. Mutta tilanne helpottuu sitten tosi paljon, kun nuorempikin lapsi kasvaa. Maaginen ikä on jotain noin 1,5 vuotta nuoremmalla, kun kaikki alkaa helpottaa. Koitahan vaan sitkutella sinne saakka ja kovasti jaksamista.
Terveisin Äiti, lapset 5 1/2 vuotta, 4 vuotta ja kolmas tulossa.
P.S. Olin päättänyt otisen lapsen syntymän jälkeen, ettei koskaan enää yhtään, koska se tuntui niin rankalta, mutta nyt on tilanne toinen ja odotan innolla vauvaa meidän perheeseen taas!

 

[äiti]

Mun mielestä toisen kans oli PAAAALJON helpompaa! Osas itse ottaa rennommin ja elettynä oli jo vauva-arki. Meil eka oli todella helppo vauva, nukkui paljon ja oli elämäänsä tyytyväinen. Toinen olikin sit täysin erilainen, huusi kokoajan eikä tyytynyt kun syliin. Silti koen et toisen syntymän jälkeen meidän elämään löyty tasapaino ja oma rytmi.

 

[NeitiNasu]

Ei oikeastaan juurikaan, kun sattu pikkukakkoseksi aivan mahtavan sopeutuvainen vauva, ja ykkönenkin oli jo sen verran iso että pääsin aika helpolla. Mutta keskustellaan sitten siitä kolmannen lapsen myötä muuttumisesta toisella kertaa... (ikäero kakkosella ja kolmosella pieni ).

 

[chef]

Mun mielestä toisen lapsen tulo oli 100 kertaa helpompaa, kuin ensimmäisen. Ekan kohdalla kaikki oli uutta ja jännittävää, jopa pelottavaa. Toisen kohdalla kaikki oli jo tuttua ja tuon vauvan hoitaakin ns. vasemmalla kädellä, kun kaikki hoituu niin rutiininomaisesti.

Kyllä mäkin pohdin odotusaikana (vaikka vauva oli suunniteltu ja kovasti toivottu) että ei helvetti, mihin mä oikeen olen itteeni lykkäämässä mutta koska mulla ei raskausajan pahoinvoinnin ja kipujen lisäksi ole mitään valittamista tai negatiivistä sanottavaa niin mä olenkin nyt sitä mieltä että näitä vauvoja on saatava lisää

Joten eiköhän se siitä, uskon että olosi tuosta paranee, niin mullekin kävi :hug:

 

[EllaRo82]

Ei oikeastaan juurikaan, kun sattu pikkukakkoseksi aivan mahtavan sopeutuvainen vauva, ja ykkönenkin oli jo sen verran iso että pääsin aika helpolla. Mutta keskustellaan sitten siitä kolmannen lapsen myötä muuttumisesta toisella kertaa... (ikäero kakkosella ja kolmosella pieni ).

Mä muistan joskus aikoinaan, kun mä täällä "kirosin" et ei mee kaks lasta samassa kun se yks ja sie se hehkutit kuinka helppoo kaikki on. Arvaa olinko hieman kade. Kun meillä tosiaan oli se kakkonen "hieman"vaikee. Mut nyt kun tää kolmonenkin on suht vaikee niin tää meneekin jo ihan omalla painolla kumminkin..

 

[Tipu Topakka]

PALJON! Mutta ei mitään, mistä ei selviäisi. Vaikka alkukuukaudet olivatkin rankkoja, niin päivääkään en vaihtaisi pois :heart:

 

[Estu]

Ei oikeastaan juurikaan ja jos muuttui, niin helpommaksi. Samoin kävi, kun kolmonen syntyi Meillä esikoinen oli ns. vaikea tapaus vauvana. Ei nukkunut öisin, ei nukkunut päivisin.

 

[NeitiNasu]

Ei oikeastaan juurikaan, kun sattu pikkukakkoseksi aivan mahtavan sopeutuvainen vauva, ja ykkönenkin oli jo sen verran iso että pääsin aika helpolla. Mutta keskustellaan sitten siitä kolmannen lapsen myötä muuttumisesta toisella kertaa... (ikäero kakkosella ja kolmosella pieni ).

Mä muistan joskus aikoinaan, kun mä täällä "kirosin" et ei mee kaks lasta samassa kun se yks ja sie se hehkutit kuinka helppoo kaikki on. Arvaa olinko hieman kade. Kun meillä tosiaan oli se kakkonen "hieman"vaikee. Mut nyt kun tää kolmonenkin on suht vaikee niin tää meneekin jo ihan omalla painolla kumminkin..

No ei tasan varmasti mene. Meillä käänty sitt ihan päälaelleen..

 

[cukkis]

ei juurikaan muuttunut ikäero 2v3kk. just muutettiin valmistuneeseen kotiimme....kauhea rakennus väsymys kun vauva syntyi...nukuin sairaalassa 3päivää ja kotona on mennyt kaikki todella hyvin....ei voisi valittaa..tuossa se sivussa menee.....olen plajon rennompi tän toisen kanssa....oltiin jo 2½kk ikäsenä asuntoautoreissulla lapissa...vaikka aikasemmin ei olla mitään tuollasta tehty....

joten relaa vaan...ja jaksuja sinulle

 

[EllaRo82]

Ei oikeastaan juurikaan, kun sattu pikkukakkoseksi aivan mahtavan sopeutuvainen vauva, ja ykkönenkin oli jo sen verran iso että pääsin aika helpolla. Mutta keskustellaan sitten siitä kolmannen lapsen myötä muuttumisesta toisella kertaa... (ikäero kakkosella ja kolmosella pieni ).

Mä muistan joskus aikoinaan, kun mä täällä "kirosin" et ei mee kaks lasta samassa kun se yks ja sie se hehkutit kuinka helppoo kaikki on. Arvaa olinko hieman kade. Kun meillä tosiaan oli se kakkonen "hieman"vaikee. Mut nyt kun tää kolmonenkin on suht vaikee niin tää meneekin jo ihan omalla painolla kumminkin..

No ei tasan varmasti mene. Meillä käänty sitt ihan päälaelleen..

Ja meillä jatku yhtä "kamalana".. No ei vaan, on tää helpompi kun isosiskonsa, ei ainakaan koliikkia ole. Mut meil on selkeesti näissä tytöissä joku "valuvirhe" :ashamed: Poika oli NIIN helppo.

 

[NeitiNasu]

Ei oikeastaan juurikaan, kun sattu pikkukakkoseksi aivan mahtavan sopeutuvainen vauva, ja ykkönenkin oli jo sen verran iso että pääsin aika helpolla. Mutta keskustellaan sitten siitä kolmannen lapsen myötä muuttumisesta toisella kertaa... (ikäero kakkosella ja kolmosella pieni ).

Mä muistan joskus aikoinaan, kun mä täällä "kirosin" et ei mee kaks lasta samassa kun se yks ja sie se hehkutit kuinka helppoo kaikki on. Arvaa olinko hieman kade. Kun meillä tosiaan oli se kakkonen "hieman"vaikee. Mut nyt kun tää kolmonenkin on suht vaikee niin tää meneekin jo ihan omalla painolla kumminkin..

No ei tasan varmasti mene. Meillä käänty sitt ihan päälaelleen..

Ja meillä jatku yhtä "kamalana".. No ei vaan, on tää helpompi kun isosiskonsa, ei ainakaan koliikkia ole. Mut meil on selkeesti näissä tytöissä joku "valuvirhe" :ashamed: Poika oli NIIN helppo.

Meilläkin toi kakkonen oli poika, ja se helpoin. Esikoistyttö on ollut aina tulta ja tappuraa, ja niin on tää kolmonenkin, tyttö myös. =)