Hae Anna.fi-sivustolta

Kuinka paljon etävanhemman luona?

Viestiketju osiossa 'Yksinhuoltajuus ja uusperheet' , käynnistäjänä ?, 07.08.2008.

  1. ? Vierailija

    Kuinka usein lapsesi tapaa toista vanhempaansa? Itse olen vasta äskettäin eronnut ja kolme vuotias lapsemme asuu kanssani. Isän luona lapsi on joka toinen viikonloppu ja yhden illan yön yli viikossa. Kuulostaako teistä sopivalta noin pienelle?
     
  2. superD* Vierailija

    Ainakin minun mielestäni kuulostaa hyvälle. Toisaalta kukaan ei voi sanoa sinun lapsesi puolesta mikä tämän parhaaksi on. Sinä eksäsi kanssa voitte lasta katsomalla ja seuraamalla arvioida toimiiko sopimanne tapaamistiheys teille ja lapsellenne.
     
  3. Minäkin olen vasta eronnut ja 2 v. lapsemme asuu kanssani. Meillä lapsi on joka toinen viikonloppu isällään pe-illasta maanantai-aamuun ja lisäksi yhden illan ja yhden viikolla. Joskus isä viettää tämän lisäksi myös yhden ekstraillan lapsen kanssa, koska niin haluaa eikä minullakaan ole mitään sitä vastaan.

    En oikein ymmärrä miksi lapset erossa näkevät yleensä isiään niin kovin vähän. Se ei voi olla vain miehen syy, pikemminkin veikkaan, että monet äidit haluavat tällaisen tilanteen ja pitää lapsen enemmän "omanaan". Toki ymmärrän, että lapsen kannalta on parempi ettei retuuteta ees taas, mutta jos isä ja lapsi/lapset tapaavat esim. vain joka toinen viikonloppu, on se mielestäni erittäin harvoin.

    Kyllä isilläkin on kova ikävä lapsiaan - niin varmasti etä-äideilläkin. Ja kysyykö kukaan koskaan lapselta onko hänellä ikävä isää tai äitiä? Lapsellakin on oikeus haluta olla kummankin kanssa lähes yhtä paljon.

    Kyllä sydäntä raastaa nähdä oma lapsi itkevän isänsä perään...En oikeasti olisi halunnut tehdä tätä lapsellemme, mutta vaihtoehtona oli koti, jossa toisiaan liki inhoavat vanhemmat riitelivät joka päivä eli ehkä ero sittenkin oli parempi ratkaisu.

    Toivottavasti sinullakin sopuisa ero kuten mulla vaikka yhdessä asuessa oltiin aina tukkanuottasilla! Tsemppiä!

    t. kohtalotoveri :)
     
  4. Piti sanomani että siis yhden illan ja yhden yön viikolla!
     
  5. sad but.. Vierailija


    Hyvin useinhan juuri unohdetaan että tapaamisoikeus ei ole vanhemman vaan lapsen oikeus tavata eron jälkeen myös sitä vanhempaan kenen kanssa ei asu. Siis Suomen lain määritelmä on tämä. Eu lainsäädännössä puhutaan vanhemman oikeudesta tavata lastaan eron jälkeen. Mutta siis meidän lainsäädäntömme tunnistaa ensisijaisesti lapsen tapaamisoikeuden, ei vanhempien.
     
  6. joopa joo* Vierailija

    Meillä 6v kysyi "Äiti, mikä oikeus se sellanen on jos meidän on pakko mennä sinne?" ja sitten sanoin "Rakas onhan isällä puhelin jos siellä on vaikeaa soittakaa ja käytte vaikka yötä äidillä, ei siellä oo pakko olla." Poika:" Isä on sanonut, että me ollaan sillä siksi ettei äiti jaksa pitää meitä." Hmmm ja siinä nähtiin niin suuri on joidenkin rakkaus lapsiinsa, että vielä kehtaa puhua tuohon sävyyn lähivanhemmasta. Lapset ovat lahja ja syytömiä.. En tajua tuollaisia isejä jotka eivät puhu lapsilleen siitä miten ikävöivät, tuollakin miehellä on tapa vastuuttaa kaikki muut paitsi itsensä. Koita siinä olla rakentava aikuinen kun lapsillani selkeesti on jo vastustus koko etävanhempaan.. Ja sanoisinko että se on selkeästi hänen itsensä aiheuttamaa..
     
  7. lähis Vierailija

    Meillä minä olen lähihuoltaja ja ex etähuoltaja. Lapset ovat 50/50 kummallakin. Kun nuorempi lapsi oli pienempi, hänelle viikon ero oli liikaa. Kuitenkin lyhyen etäisyyden vuoksi lapsella oli oikeus käydä poissaolevan vanhemman luonoa, jos tuli ikävä. Usein tunnin vierailu antoi voimaa hänelle. Puhelin oli myös ahkerassa käytössä päivittäin jonnekin kolmannen luokan alkuun asti, jonka jälkeen kaverit alkoivat merkitä niin paljon, että ikävä vanhempiin väheni.

    Meillä tämä ratkaisu on ollut hyvä. Toki vanhempien pitää olla jonkinlaisissa väleissä ja onhan tavaroiden raahaamisessa oma vaivansa. Tosin kummassakin kodissa on esim. paljon vaatteita ja leluja sekä omat huoneet, jotta mukana tarvitsee oikeastaan kantaa vain mieliunilelua, kännykkää, avaimia ja koulureppua. Koulussa tarvittavat luistimet ja sukset sekä pyörä vaativat myös joskus kuljettelua. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän itse huolehtii kuskaamisesta. Jos jotakin unohtuu, kouluikäinen pystyy käydä itsekin hakemassa ne toisesta paikasta, kun välimatkaa ei ole paljon.

    Meillä lapset ovat itse halunneet tämän systeemin. Tällä tavoin he saavat olla kummankin vanhemman luona tasapuolisesti.
     
  8. lähis: kiva kuulla, että teillä toimii nyt hyvin tuo 50/50 systeemi, mihin meilläkin varmaan mennään kun lapsi kasvaa. Tai onhan se nytkin jo melkein 50/50 mutta myöhemmin ehkä tuo viikko ja viikko tulee ajankohtaiseksi. Asumme n. 14 km päässä etävanhemmasta ja tulevaisuudessa hän muuttanee lähemmäksi.
     
  9. meillä... Vierailija

    Meillä on niin, että lapsi on minulla (etä) joka toinen viikko pe-su. Lähiäiti ei suostu antamaan lasta useammin, kuulemma kärsii liikuttelusta. Lapsi itkee ja ikävöi minua ja yritän välistä puhua äidille järkeä - turhaan. Sossun täti täysin äidin puolella.

    Ei mene tasan onnen lahjat...
     
  10. lähis Vierailija

    Kun lapsen koulu alkaa, niin käytännössä tiivis yhteishuoltajuus on aika mahdotonta, jos kotien välimatka on suuri. Silloin lasta pitäisi kuskata koko ajan ja esimerkiksi 1-2 luokkalaiset eivät saa vielä kulkea polkupyörällä yksin matkoja. Lunta ja liukasta on talvella, joten fillarilla ei kuitenkaan pääsisi silloin liikkeelle. Itse kärsin asuntoalueen kalleudesta, joten asumme vähän ahtaasti (esim. lapsille omat huoneet tehty siten, että yksi iso makuuhuone jaettu lapsille kahtia väliseinällä ja toiseen puoliskoon tehty jälkikäteen ovi), mutta toisaalta tämä on väliaikaista, mikäli muutan joskus jonkun miehen kanssa yhteen tai kun lapset muuttavat myöhemmin kodista pois.

    Olen muuten huomannut, että jos lähivanhempi omii lapsia, niin hän tekee sillä vain hallaa itselleen. Hän väsyy enemmän hoitamisesta ja hän ei voi vaikuttaa siihen, että lapsi kaipaa sitä poissaolevaa vanhempaa. Päinvastoin voi käydä jopa niin, että se etävanhempi muuttuu rakkaammaksi kuin se koko ajan paikalla oleva nalkuttava vanhempi. Olen vuorenvarma, että 50/50 systeemi tulee yleistymään niissä tapauksissa, kun vanhemmat asuvat kohtuullisen matkan päässä toisistaan ja lapset voivat kulkea koululaisena näitä välimatkoja omin toimin.

    Meillä esimerkiksi lapset eivät koe, että heillä ei olisi yhtä kotia. Heillä on vanha koti (= isän koti), jossa he ovat asuneet pienestä asti ja sitten on äidin koti (= asunto, johon muutin eron jälkeen). Kaverilleen he sanovat, että ovat iskällä tai äidillä, mutta muuten puhutaan vain kodista: "Kauanko kestää ennenkuin ollaan kotona?", "Tuletko töistä suoraan kotiin?" jne.

    Nimimerkille "Meillä...." pidä vain kiinni siitä, että olet hyvä isä. Kyllä se vanhemmuus kestää eronkin ja jos teillä on määräaikainen sopimus, niin voit neuvotella uuden myöhemmin. Kun lapsi täyttää 12-v, niin viimeistään silloin hän mitä todennäköisimmin tulee luoksesi, kun lasta kuunnellaan huoltajuutta sovittaessa.

    Kännykällä saa pidettyä yhteyttä ja jos sähköposti on käytössä, niin voi lähetellä viestejä sitä kautta.

    Ehkä eksäsi voisi joskus päästää lapsen vaikkapa keskellä viikkoa esim. elokuviin, teatteriin tms hupiin, kun hakisit lapsen kodista ja toisit takaisin? Vaikka se maksaa sinulle, niin ilo on molemminpuolista.

    Minusta myös tuossa 50/50 systeemissä on se hyvää, että kun lapset eivät ole luonani, niin teen ylitöitä, tapaan kavereitani yms. Sitten taas kun lapset ovat luonani, niin nautin vain siitä lasten läsnäolosta ja elämme ihan tavallista elämää. Tosin esimerkiksi isovanhempien tapaaminen tarkoittaa sitä, että käyn siellä lähinnä sitten vain niinä viikonloppuina, kun lapset ovat luonani.
     
  11. Ei näy lapsia. Kysyin heiltä jokaiselta erikseen, että miksi. Koska äidin mielestä olen kelvoton isä johtuen siitä että halusin erota lasten äidistä. Nykyään minulla on uusi nainen. Lasten äiti on saanut lapset uskomaan, että koska olen pettänyt äidin, tulen pettämään vielä lapsetkin.

    Mitä tuollaiseen voi edes sanoa? Pettää lapset??? Lasten äiti on sekoittanut, että äidin ja isän suhde on miehen ja naisen välinen suhde, ja että lasten ja vanhempien suhde on aivan muuta. Exällä on ruuvit löysällä. Sitten vielä ihmettelee mikä avioliitossamme meni niin vikaan että halusin erota.... Tämä on vain jäävuoren huippu.
     
  12. Kysymys vastaa Vierailija

    Mieti toisin päin, niin ehkä vastaus avautuu.
    Eli jos lapsi asuisikin isänsä kanssa, olisiko sinusta riittävää, että lapsi olisi luonasi joka toinen viikonloppu ja yhden yön yli viikossa?

     
  13. Eipä ole ensimmäinen hänen kaltainen nainen.
     
  14. tökkii tikulla :) Vierailija

    Näytä lapsille, että se ei pidä paikkaansa. Meillä oli toisin päin: ex väitti, että minä tulen hylkäämään lapsetkin, kun kerran miehen jätin, mutta 6,5 vuotta on mennyt ja lapsilla on todistusaineistoa omasta takaa siitä, kuka on hyljännyt ja kenet. Eli älä vetäydy, vaan pyydä, hae ja kutsu lapset luoksesi ja mene vanhempainiltoihin, ota osaa lasten läksyihin ja kokeisiin lukuun. Se on sinusta itsestäsi kiinni.

     
  15. aika hoitaa... Vierailija

    Ikävä on suhteellista.. Miellä kaksi poikaa uusio perheet. Siis pojat käy isällään jokatoinen viikonloppu pe-su ja siihen se sitten jääkin. Eivät kaipaa isäänsä erosta kaksi vuotta kohta. Ensi viikonloppu olis isäviikonloppu ja toinen sanoi että ei oo ikävä tylsää mennä sinne... Menee kun ollaan sovittu, mukautuneet siihen mutta tunnesiteitä ei isään taida olla. Surullista mutta minkäs teet, sinne päin en tyrki olkoon siellä missä tykkäävät. Kyse on lapsen oikeuksista ei aikuisten. Nykyinen mieheni on asiallinen poikia kohtaan ja antaa aikaansa, siihen tyrehtyi isän kaipuu.. Hullua mutta on sillä etävanhemmalla velvollisuuksiakin huolehtia siitä yhteydestä lapsiinsa että ne siteet pysyy. Nyt etä puhui että kun pojat ovat 12 niin isän kaipuu tulee, enpä usko että se tyhjästä syntyy... Murrosikä on ainoa mikä saattaa sinne ajaa, kun sielä ei oo rajoja niinkuin täällä;) Noo siihen on aikaa kyse on 7vee pojista.
     
  16. etäinen etäisä Vierailija

    Samansuuntaiset kokemukset kuin edellisellä (aika hoitaa...). Omieni isä oli kyllä arjessa läsnä, muttei läheinen. Eron jälkeen lapset olivat joka toinen vkl isällään, ellei tälle tullut "muita menoja". Eipä nuo lapset koskaan hinkuneet isälleen, toki toimeen tulivat, muttei mitään erityistä ollut. Videoiden katselua kuulosti olleen aina yhteinen aika. Jos ei olisi ollut yleinen käytäntö tuo joka toinen vkl, epäilen että isä olisi juurikaan ollut kiinnostunut järkkäämään aikaa lapsilleen.

    Visiitit hiipuivat kun lapset jäivät. Eikä isä sen kummemmin maanitellut jos eivät halunneet enää lähteä. Puhelimitsekin kovin laiskasti pitää yhteyttä, enkä koe että minun pitäisi jatkuvasti lapsia usuttaa soittaamaan.

    Nykyinen mieheni on isäpuolena ehdottomasti läheisempi ollut lapsilleni jo viimeiset kymmenen vuotta. Koskaan en kuitenkaan ole lasten isää morkannut, mutta kun ei ole isä-tyyppiä niin ei. Vuodet eivät sitä seikkaa tässä tapauksessa muuttaneet.

     
  17. xx0x Vierailija

    meillä lasten isä ottaa vain joka toinen viikonloppu pe-su, ei yhtään enempää eikä vähempää. ja mikään vaihto esim työmatkojen tms ei sovi.
    Ja selitys: itsepähän tätä (eron) halusit..niin kärsi!
    että sillee.
     
  18. Kuin exäni suusta!

    Erosta on kahdeksan vuotta, ja minä tunnun olevan edelleen hänen elämänsä suurin möykky. Kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa näyttää olevan oikeasti kyse minusta ja siitä, miten kamala vaimo olin ja miten huono äiti olen. Ja miten jalo hän on, kun ANTAA minun olla ilman lapsia, kun hän SUOSTUU ottamaan heidät hoitoonsa.

    Lisäksi hän jaksaa muistuttaa kaikista niistä asioista, joista hän voisi tehdä hankalia tai sotkea, jos haluaisi, mutta ei ole tehnyt niin, ja on siksi NIIN hyvä ihminen. Jos ei ole paska, on loistava.

    Olen syyllinen lopun ikääni. Ainoa lohtuni on, että hän ihan itse riivaa itseään piehtaroimalla kaunassa ja katkeruudessa minua kohtaan.
     
  19. vieraileva tähti Vierailija

    Näistäkin teksteistä huomaa sen faktan, että on erittäin vaikea pitää siteitä lapsiin yllä ellei saa asua heidän kanssaan samassa taloudessa.
    Kuka tahansa "isä- tai äitipuoli" voi ikäänkuin korvata biologisen vanhemman kun voi jakaa jokapäiväisen arjen lasten kanssa.

    Siksi olisi ehdottoman tärkeää päästä pois ns. yhden kodin mallista ja etävanhemmuudesta.
     
  20. Mom72 Vierailija

    Huh, tällaista juuri pelkään. Ero on meillä päällä, käytännön asioista ei olla vielä keskusteltu. Mutta viimeiset vuodet ovat muutenkin olleet minun syyttelemistäni: minä olen huono, en osaa mitään, en tee mitään... jne.

    Aina, jos minulla on töiden puolesta esim. iltamenoa, niin se on minulle hauskanpitoa, kun hän HOITAA sillävälin lastamme. Kun hän menee urheilutapahtumiin tai omiin duunimenoihinsa, niin ne ovat hänen TYÖTÄÄN tai HARRASTUSTAAN - ja minä teen sitä mitä kuuluukin eli olen kotona lapsen kanssa. Niin kuin minusta onkin, mutta mikä tekee hänen lapsenhoidostaan aina jotakin ERINOMAISTA ja ERIKOISTA?

    Puuh, saas nähdä mitä tästä tulee. Kamalalta kuulostavat tuollaiset tilanteen. Jospa tuo henkisesti pieni mieheni pystyisi kasvamaan ja ajattelemaan lastamme...pahoin pelkään, että katkeruus ja kauna tulevat häntäkin syömään ja aiheuttaa vielä rakkaalle lapsellemme vahinkoa. Välillisesti, mutta kuitenkin.

     
  21. _karjalainen_ Vierailija

    Minun lapsi on isällä lomat + vähintään jtviikonloppu mutta yleensä joka viikonloppu. Jos asuttaisiin samalla paikkakunnalla niin näkisivät myös viikolla. Hyvin toimii näin. Jos toisella on jokin meno niin ne sovitaan erikseen jne. Hyvin on toiminut.

    Miehen lapset ... olivat joulun äitin luona ja seuraavan kerran näkevät talvilomalla. Sopimus on jtviikonloppu "etä-äitillä" mutta käytäntö on näin >:\
     
  22. atshuu Vierailija

    Joka viikonloppu isällään? Tämä taitaa olla ilman omaa kumppania.
     
  23. _karjalainen_ Vierailija

    Ei ole:), uusi on hällä ja asuvat yhdessä ja uudella myös lapsi joka hyvin paljon heillä. Ehkä osansa "kivuttomaan tilanteeseen uuden osalta" tuo se että uusi on entinen hyvä ystäväni... Eli olemme tunteneet vuosikausia niin lapset kuin aikuiset keskenään.

    Sillä ei saa olla tässä asiassa mitään tekemistä että on todellakin entinen ystävä.. vain se on tärkeää ja hyvä näin että lapsi näkee isäänsä niin paljon kuin pystyy. Aikuisten välit ei saa vaikutta lapsiin.

     
  24. Meillä miehen lapset käyvät luonamme n.4 krt/vuodessa. Kyse on kouluikäisistä lapsista. He ovat silloin meillä pitemmän aikaa, lomien yhteydessä. Tässä ei ole ollut mitään ongelmaa puolin eikä toisin, uskoisin että tämä systeemi olisi muillekin uusperheille hyvä. Olemme toimineet tällä tavalla jo 2 vuotta. Aiemmin meilläkin oli vuoroviikonloput, mutta siitä koitui jatkuvaa riitaa ja pahaa mieltä. Toinen lapsista oli silloin yökastelija. Nyt vanhemmat ovat tyytyväisiä, eivät riitele (lapsista ei tehdä riita-asiaa) ja näin lapsillakin on hyvä ja turvallinen olo. Lapset ovat pärjänneet hyvin koulussa, ovat reippaita ja iloisia. Puhelinyhteys toimii suoraan lasten ja isän välillä muina aikoina.
     
  25. yh-äippä Vierailija

    Viisaasti kommentoitu. Olisipa kaikki eronneet äidit kaltaisiasi!

    On muistettava aina erotessa että LAPSI EI EROA VANHEMMISTAAN. Ja että lasta ei saa käyttää vallan tai koston välikappaleena hänen toista vanhempaansa vastaan.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti