Kuinka paljon mietitte mistä lapsi tai itse olette jonkin taudin saaneet?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihmettelijä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"ihmettelijä"

Vieras
Tuosta toisesta ketjusta tuli mieleeni tälläinen kysymys. Olen aina kummastellut veljeni perhettä kun he kovin tarkkaan miettivät mistä on voinut nuha tai milloin mikäkin tauti iskeä. Joskus kyselevät tyyliin "miten korvatulehdus oikein tarttuu". Itse olen aina ajatellut että tauteja tulee ja menee niitä ei juurikaan voi välttää. -Tietty perus hygieniasta pitää huolehtia jne.
 
Hulluksi tulisin jos miettisin mistä tauti iskee... se tulee päivähoidosta, se tulee kaupasta, se tulee vaan nyt kun se tulee.
Enkä mä koskaan keneltäkään kysele paljon onko sairastanut just tai onko kipee jos kyläilee mennään. Jos jotain pahaa oksutautia pukkaa niin sitten tietty vältellään mutta perusnuhat ja flunssat ei meidän perhettä hetkauta.
 
Mietin kyllä enkä mene kylään jos siellä sairastetaan. eikä myöskään meille ole asiaa. Syyksi riittää jo ihan perusnuha. Arki on raskasta ihan terveidenkin pienten lasten kanssa enkä jaksa yhtään enempää valvottuja öitä. Mikään ei ole kurjempaa kun rintaruoalla oleva vauva joka ei saa syötyä kun nenä on tukossa. enkä tilanne muuttuu kun lapset kasvaa mutta nyt näin.
 
No jos liikkuu ihmisten ilmoilla, niin ei tavallisten flunssien tarttumista tms. kannata paljon miettiä, vaan mielelluumin ehkäistä ettei tartu. Kesällä kun lapset saivat vesirokon, niin sen tarttumista mietin, koska se ei tartu ihan noin vaan ja keksin myös mitä se luultavasti oli tullu. Nyt töissä on aikuisilla vatsatautia, ja sormet ristissä toivon ettei se tule meille. Korvatulehdushan ei tartu, joten sen voit ap sukulaisillesi kertoa, niin on heillä yksi murhe vähemmän.
 
No en ala miettimään. Koska jos kotinsa ulkopuolella käy, niin sen nyt voi saada mistä vaan. Siis esim. flunssan ja vatsataudin. Tietenkään en yleensä ehdoin tahdoin halua vaikka flunssaisia ihmisiä lähelleni, mutta periaatteessa en mieti.
 
se vaan kuuluu monelle tiettyyn "selviytymisrituaaliin" miettiä mistä ja miksi sairastuttiin, vaikka tietäisi, ettei sille mitään voi, se on ihan perusgeeneissä...
 
No en kyllä mieti. Pöpöjä on kaikkialla. Enemmän sairastelussa riippuu siitä, miten hyvin ja usein jaksaa käsiään pestä, kuin että missä olisi liikuskellut. Flunssia hyvällä käsihygienialla pystyy aika hyvin estämään. Sen sijaan jotkut vatsatautipöpöt ovat niin tehokkaita, että hyvälläkään käsihygienialla niitä ei pysty samalla tavalla estämään.
 
En kamalasti mieti asiaa, joskin tämänhetkisen vierailevan vaivan tartuntaosoite on aika helppoa jälijittää.
Mutta muutenhan tauteja voi saada kaikkialta missä liikuu. Kovin hysteerinen en ole pöpöjen suhteen, vaikka vierailuja perheessä, jossa kaikilla on raju vatsatauti pyrin välttämään.
 
Kyllä mä mietin jonkun verran..

Esim. meillä poika kävi kerran viikossa 3 tuntia hoidossa. Oireiden perusteella meillä jylläsi kuukausia kolme tai neljä eri tautia (osa tuli siis uudestaan), ja aina kun vein sen sairastelun jälkeen pojan takasin niin päivä tai kaks ja taas se tuli kipeeksi. Kyllästyin siihen kotona makaamiseen ja lopetin pojan hoidon. Kertaakaan ei olla oltu sen jälkeen kipeänä *koputtaa puuta*. Onneksi tein tämän ratkaisun ja onneksi mietin tautien alkuperää koska muuten olisi tämä viimeinenkin aika kotiäitinä saattanut mennä kipeiden lasten hoivaamiseen eikä oltais keretty kunnolla nauttimaan talvesta :)
 

Yhteistyössä