?
-.-
Vieras
Tilanne se että olen raskaana yli puolenvälin. Miehelle rakas ihminen on kuolemaisillaan ja mies on ymmärrettävästi siitä surullinen ja ahdistunut. Kyseessä iäkäs ihminen, että poismeno ei tule yllätyksenä, mutta tottakai se tuo surua.
Mä ymmärrän että miehellä on paha olla, mutta kun se purkautuu ilkeytenä minua kohtaan. Siis hetkittäin näin. Esim. tänään mies on aamusta asti ollut ilkeä mua kohtaan. Eilen hän oli alakuloinen, mutta vietimme elokuvaillan ja kaikki oli sinällään hyvin, ei siis riitoja tms.. Aamulla tilanne oli päinvastainen. Teen tai olen tekemättä niin hän vain huutaa ja paiskoo tavaroita.
Yritin puhua tilanteesta ja ehdotin jos menisimme pariksi päivää jonkun luokse yöksi että mies saisi olla rauhassa. Kun tuntuu nyt hermostuvan minuun ja lapseen. Ei käynyt tämäkään.
Olenko mä itsekäs kun ajattelen myös itseni ja vauvan parasta? Mulla on ollut vaikea raskaus muutenkin ja tämä jatkuva stressi omasta voinnista ja nyt miehen voinnista ei varmasti tee hyvää enää vauvallekaan. Itken nykyään joka päivä.
Mä ymmärrän että miehellä on paha olla, mutta kun se purkautuu ilkeytenä minua kohtaan. Siis hetkittäin näin. Esim. tänään mies on aamusta asti ollut ilkeä mua kohtaan. Eilen hän oli alakuloinen, mutta vietimme elokuvaillan ja kaikki oli sinällään hyvin, ei siis riitoja tms.. Aamulla tilanne oli päinvastainen. Teen tai olen tekemättä niin hän vain huutaa ja paiskoo tavaroita.
Yritin puhua tilanteesta ja ehdotin jos menisimme pariksi päivää jonkun luokse yöksi että mies saisi olla rauhassa. Kun tuntuu nyt hermostuvan minuun ja lapseen. Ei käynyt tämäkään.
Olenko mä itsekäs kun ajattelen myös itseni ja vauvan parasta? Mulla on ollut vaikea raskaus muutenkin ja tämä jatkuva stressi omasta voinnista ja nyt miehen voinnista ei varmasti tee hyvää enää vauvallekaan. Itken nykyään joka päivä.