Kuinka paljon pitää sietää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -.-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

-.-

Vieras
Tilanne se että olen raskaana yli puolenvälin. Miehelle rakas ihminen on kuolemaisillaan ja mies on ymmärrettävästi siitä surullinen ja ahdistunut. Kyseessä iäkäs ihminen, että poismeno ei tule yllätyksenä, mutta tottakai se tuo surua.

Mä ymmärrän että miehellä on paha olla, mutta kun se purkautuu ilkeytenä minua kohtaan. Siis hetkittäin näin. Esim. tänään mies on aamusta asti ollut ilkeä mua kohtaan. Eilen hän oli alakuloinen, mutta vietimme elokuvaillan ja kaikki oli sinällään hyvin, ei siis riitoja tms.. Aamulla tilanne oli päinvastainen. Teen tai olen tekemättä niin hän vain huutaa ja paiskoo tavaroita.

Yritin puhua tilanteesta ja ehdotin jos menisimme pariksi päivää jonkun luokse yöksi että mies saisi olla rauhassa. Kun tuntuu nyt hermostuvan minuun ja lapseen. Ei käynyt tämäkään.

Olenko mä itsekäs kun ajattelen myös itseni ja vauvan parasta? Mulla on ollut vaikea raskaus muutenkin ja tämä jatkuva stressi omasta voinnista ja nyt miehen voinnista ei varmasti tee hyvää enää vauvallekaan. Itken nykyään joka päivä.
 
Et oo itsekäs. Se ois varmasti nyt vakavan keskustelun paikka. Puhuen ja kommunikoiden syyllistämättä. Se että miehellä on vaikeaa, ei oikeuta kohtelemaan sua miten vaan ja kippaamaan paskaa niskaan. Joku muu kanava purkaa murhetta ja ahistusta.
 
Mä puhuin miehelle. Hän käänti asian niin että hänen pitää padota kaikki ja esittää iloista. Sanoin että sitä en ole missään vaiheessa vaatinut.

En ole pyytänyt olemaan iloinen. Kysyin vain että miksi mulle pitää olla ilkeä. Ei koe olevansa. Tottakai mä ymmärrän ettei mies ole oma itsensä nyt, olen itsekin surua kokenut. Kuoleman "odottelu" ja siitä toipuminen vie aikaa ja ymmärrän sen täysin..

Ahdistaa.. En mä halua että mies tuntee että vähättelisin hänen suruaan.. En vaan kestä tarpeetonta ilkeilyä koska tilanne ja suru ei kuitenkaan minun syytäni ole, ei ole kenenkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja qwertyuioåå;30747068:
Lähde pois joksikin aikaa, mä en uskaltaisi raskaana ollessa jäädä tuollaiseen tilanteeseen. Mitä jos miehesi pimahtaa läheisen kuoltua ihan täysin?

Jos pelkäisin että pimahtaa täysin niin en uskaltaisi jatkaa sellaisessa liitossa ollenkaan. Että en nyt kyllä varsinaista pimahtamista pelkää. Ennemmin pelkään että musertuu omaan suruunsa. Mutta sen näkee sitten ja sitten katsotaan mitä sellaiselle tilanteelle tehtäisiin.
 

Yhteistyössä