Kuinka paljon puututte muiden lasten käytökseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kysymysmerkki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kysymysmerkki

Vieras
Siinä se kysymys oikeastaan olikin. Kun olen huomannut että monissa lastentapahtumissa ja paikoissa on osa lapsista aivan "tuuliajolla". Vanhemmat hommailevat omiaan tai istuvat kahviossa ja nämä lapset saattavat lyödä, töniä, haukkua, repiä leluja muiden käsistä ja käyttäytyä hyvin häiritsevästi... En itse ajattele että se on lapsen syytä, mutta se pilaa muiden tapahtumasta nauttimisen.

Jokin aika sitten seikkailupuistossa tapahtui niin, että yksi äiti istui kahviossa ja hänen lapsensa tönivät pieniä lapsia, veivät lelut kumoon ja nauttivat "vallasta". Muut vanhemmat veivät omat lapsensa pois tilanteesta ja jäljellä oli oma lapseni, joka leikki trampoliinin kanssa. un tämä vieras poika (ikäarvio5v) tuli tönäisemään hänet alas komnsin, että toisia ei saa töniä, vieressä on tyhjä trampoliini, jonne voit mennä tai sitten odotat vuoroasi. Lapsi totesi, "että ensi kerralla otan mukaani konekiväärini ja tapan sinut ja lapsesi. Sitten katsotaan kuka määrää ja ketä..." Ja heidän äitinsä ei tuon taivaallista tiedä omien lastensa touhuista... Kerroin, että myöskään toisia ei saa uhkailla, se on pahasti sanottu. Poika lähti toisaalle kiusaamaan...

Olisitteko te komentaneet tällä tavalla asiallisessa hengessä tätä poikaa vai hakeneet hänen äitinsä paikalle? Vai mitä? Itse olen hiukan hämilläni, koska ei tulisi mieleenkään jättää ilman vahtimista isossa paikassa lasta -ja se, että ainoat sanat jotka näiden lasten äitin kuulin heille sanovan oli; "jos joku kiusaa niin tulkaa sanomaan....". Vaikka nämä olivat ne, jotka kiusasivat muita.

 
Minä olen vastaavissa tilanteissa komentanut vieraita lapsia, tottahan toki. Erään kerran kävi niin, että lapsen äiti tuli paikalle kun huomasi minun komentavan lastaan ja alkoi moittia minua, että vain hänellä on lupa komentaa omaa lastaan ja ettei minun tule puuttua asiaan. Yritin kohteliaasti kertoa miten lapsi oli toistuvasti satuttanut omaani ja että toki olin kieltänyt siitä ja estänyt häntä tönimästä enää vuoden vanhaa lastani, mutta äiti ei ottanut kuuleviin korviinsakaan vaan haukkui minut pystyyn, otti lapsensa ja lähti pois paikalta. Eli hyvin huomasi mistä lapsi on hyvtä käytöstapansa oppinut.
 
Minä ojennan aina vieraita lapsia, mikäli heidän epäasiallinen käytöksensä kohdistuu minun lapsiini, jotka eivät vielä osaa pitää puoliaan. Mielestäni on minun tehtävä omia lapsiani kohtaan näyttää, millainen käytös on sallittua ja miten toivon heidän itsensä käyttäytyvän. Eiväthän he siitä muuten opi. En ymmärrä näkemystä, että "kyllä lapset setvii omat välinsä".
 
Riippuen tilanteesta ja omasta innostuksestani komennan. Yleinen asenteeni on nykyisin se, etten puutu enkä edes jaksa seurata muiden lasten touhuja. Jos kiusaavat omiani, niin silloin tietysti juttelen koko lapsilaumalle. Kun omat lapseni olivat pienempiä, niin silloin olin usein ns. pihan poliisi, joka seurasi ja selvitteli lasten riitoja. Kysyin kaikkien mielipiteen ja näkemyksen asiasta, ja yleisin toimi oli anteeksipyyntö ja sopimus jatkaa leikkejä sovussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä olen vastaavissa tilanteissa komentanut vieraita lapsia, tottahan toki. Erään kerran kävi niin, että lapsen äiti tuli paikalle kun huomasi minun komentavan lastaan ja alkoi moittia minua, että vain hänellä on lupa komentaa omaa lastaan ja ettei minun tule puuttua asiaan. Yritin kohteliaasti kertoa miten lapsi oli toistuvasti satuttanut omaani ja että toki olin kieltänyt siitä ja estänyt häntä tönimästä enää vuoden vanhaa lastani, mutta äiti ei ottanut kuuleviin korviinsakaan vaan haukkui minut pystyyn, otti lapsensa ja lähti pois paikalta. Eli hyvin huomasi mistä lapsi on hyvtä käytöstapansa oppinut.

Näin tapahtuu usein myös meidän leikkipuistossa, mikä on mielestäni järkyttävää. JOs toinen lapsi esim. ottaa lapion lapseni kädestä, niin puutun välittömästi tilanteeseen, sanokoon toisen lapsen äiti mitä tahansa. Kyllä mulla on oikeus puolustaa omia lapsiani.
 
Näin itsekin ajattelisin. Oma lapseni on vajaa 2v ja itse pyrin opastamaan häntä leikkipuistossa ym. jotta hän ottaa muut lapset huomioon. Tuntuu vain niin hassulta, kun jotkut saavat tehdä mitä haluavat -vai lieneekö näiden seikkailupuiston lastenkin kohdalla se, että hakivat rajojaan ja huomiota äidiltää -sitä vain ei tullut.

Mistä näin pieni poika osaa sano, että ottaa mukaan konepistoolin ja tappaa ensi kerralla? Onko ne ihan tavis-lastenohjelmissa nykyään? Meillä kun katsotaan vain pikkukakkonen silloin tällöin niin olin hiukan ällikällä kun vieras pieni poika sellaisia puhuu...
 
Alkuperäinen kirjoittaja helga:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä olen vastaavissa tilanteissa komentanut vieraita lapsia, tottahan toki. Erään kerran kävi niin, että lapsen äiti tuli paikalle kun huomasi minun komentavan lastaan ja alkoi moittia minua, että vain hänellä on lupa komentaa omaa lastaan ja ettei minun tule puuttua asiaan. Yritin kohteliaasti kertoa miten lapsi oli toistuvasti satuttanut omaani ja että toki olin kieltänyt siitä ja estänyt häntä tönimästä enää vuoden vanhaa lastani, mutta äiti ei ottanut kuuleviin korviinsakaan vaan haukkui minut pystyyn, otti lapsensa ja lähti pois paikalta. Eli hyvin huomasi mistä lapsi on hyvtä käytöstapansa oppinut.

Näin tapahtuu usein myös meidän leikkipuistossa, mikä on mielestäni järkyttävää. JOs toinen lapsi esim. ottaa lapion lapseni kädestä, niin puutun välittömästi tilanteeseen, sanokoon toisen lapsen äiti mitä tahansa. Kyllä mulla on oikeus puolustaa omia lapsiani.

Näin on. Jos ei lapsen oma äiti pidä huolta ojentamisesta ja käytöksen ohjaamisesta, niin sitten on turha marista, jos joku muu joutuu sen tekemään.

Hyvä vaan, että muut uskaltavat niin tehdä, saa tuollaiset äidit vähän ajattelemisen aihetta, ettei ehkä olekaan niin fiksua kasvattaa niin autuaan vapaasti herranterttujaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ves:
Puutun jos omaa lasta sorsitaan.
Muuten saavat tehdä mitä tykkäävät, ei ole mun asia heitä komentaa.
Enkä pitäisi siitä että omaa lastani komennettaisiin.

Sun lasta ei saa komentaa mutta sä saat komentaa toisen lapsia?

 
Puutun herkästi jos huomaan, että menee hölmöilyksi tai toisia kiusataan. Olen töissä päiväkodissa ja ehkä siksi kynnys puuttua muidenkin lasten tekemisiin on matala. Enkä ota nokkiini jos joku tulee inisemään, ettei sitä omaa hellantelttuaan olisi saannut komentaa, napautan yleensä siinä vaiheessa vikisijälle pari valittua sanaa kasvatuksesta ja sen puutteesta :)
 
Puutun tilanteessa, jossa oma tai vieras kiusaa toista lasta. Vieraat saa torut siinä missä omakin. Mikäli se jonkun äidin napaa kovertaa, niin en voisi vähempää välittää. Itsehän kyseinen äiti on tehtävänsä silloin laiminlyönyt, mikäl ei ole oma lapsensa käytökseen puuttunut.
 
Kyllä inä puutun jos toisen lapsi tekee jotain ns sopimatonta eikä hänen omat vanhemmat reagoi, aika harvoin näin on kuitenkaan tapahtunut. Myös minun lapselleni saa huomattaa sopimattomasta käytöksestä jos itseltäni jää huomaammatta esim perhekahvilassa. Oma lapseni vasta 9kk mutta kylläpä hän siitä kasvaa
 
musta olis hyvä jos kaikki puuttuisi esim. jos yhtä lasta kiusataan porukalla. niin kaikki äidit puuttuisivat, mutta yleensä näin ei ole, vaan äidit puuttuvat vaan jos joku esim. etuilee just sitä omaa hellantelttua.

Minusta jotkut mammat taas purkavat omia turhaumiaan toisten lapsiin. helppohan se on viattomiin purkii ja heikompiin. Esim. jos toisilla lapsilla on eri säännöt kiipeämisen suhteen, niin jos omaa halutaaan pitää purkissa, kielletään puistossa toistenkin lapsilta kiipeäminen jne. Nykyään monia lapsia pidetään purkissa fyysisesti, eli mitään ei saa tehdä, kiivetä, pomppia jne.
 

Yhteistyössä