Hae Anna.fi-sivustolta

Kuinka paljon takertumista siedät?

Viestiketju osiossa 'Sinkun elämää' , käynnistäjänä Tulenliekkinainen, 21.04.2007.

  1. Tulenliekkinainen Vierailija

    Seurustelin pari vuotta upean miehen kanssa. Meillä oli enimmäkseen todella ihanaa, mutta pikkuhiljaa alkoi tökkiä. Minä tahdoin enemmän yhdessäoloa ja yhteydenpitoa kuin mies. Tapasimme etäisyyden vuoksi pari-kolme kertaa kuussa, ja väliaikoina kulkivat meilit ja tekstiviestit tiiviisti.

    Mies sanoi eron yhdeksi oleelliseksi syyksi, että takerruin häneen liikaa, hän oli minulle liian tärkeä. Myönnän ja ymmärrän sen nyt jälkeenpäin itsekin. En ollut toki sairaalloisen ripustautuva, mutta kiireinen mies tahtoi vaan vähän enemmän itsenäisyyttä.

    Rakastin häntä valtavasti ja kaipaan edelleen. Miten pääsen nyt elämässä eteenpäin? Pelkään uutta suhdetta, koska jospa teen samat virheet uudelleen? Olen niin intohimoinen, että kun rakastun, se on sataprosenttista. Pitäisi pudottaa puolet pois?
     
  2. samaa intohimoa Vierailija

    Hei! Olen täsmälleen samanlainen intohimon kanssa sählääjä. Kun salamat kipiniöi, niin se on kertalaakista menoa ja täysillä. Ahdistaa itseänikin, kun haluaisin "koko ajan" olla kohteeni kanssa! Mutten vain mahda itselleni mitään. Nyt hiukan ikää kerrytettyäni lisää, olen alkanut siirtää tätä ihastumisesta saamaani latausta muihin kohteisiin, kuten työhön ja ystäviini. Huomioin heitä tällä innolla enemmän ja kamalasti touhutessa, yritän työntää ihastuksen kohteen pois mielestäni. Onnistuu niin kauan, kunnes olen taas yksin. Ei kenenkään ympäröimänä, työpaikan tai ystävien. Silloin sorrun tyhmiin tekstareihin ja häpeän itseäni jälkeenpäin.

    Mutta neuvo siis sinulle, jos se nyt mitään auttaa, yritä väkisin kääntää ajatuksesi muualle. Touhua, askartele, seurustele ystäviesi kanssa. Pysy liikkeesssä. Jonkin viikon päästä, kuukausien jopa ahdistus ja intohimo kohdettasi kohtaan alkaa lievetä. Näin minulle käy, kerta kerran jälkeen.

    Tsemppiä ja jaksamusta!
     
  3. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    27 139
    Saadut tykkäykset:
    1 648
    Tässä nyt vastaa nainen. Minä en siedä takertumista tippaakaan. Itse asiassa kammoan sitä. Mutta jos ap tapaili pari-kolme kertaa kuussa, niin ei se kyllä takertumista oo. Enkä mä näe meilejä ja tekstareitakaan takertumisena. Takertumista on se, jos heti haluaa olla yhdessä 24 tuntia päiväs 7 vrk viikos. Ja joka jumalan paikkaan pitää mennä yhdessä ja jatkuvasti kaikkea tehdä yhdessä. Eli omia erillisiä harrastuksia ei oo. Eikä olla koskaan omien samaa sukupuolta olevien ystävien kans keskenään. Eli ei oo omaa erillistä elämää. Pariskunnalla voi ja PITÄÄ olla myös omaa elämää.
     
  4. tippaleipä Vierailija

    Yleensä naiset ovat kyllä niitä, jotka haluavat takertua mieheen koko ajan, eivätkä tunnu saavan hänestä tarpeekseen. en tarkoita, että kyse olisi mistään psyykkisestä läheisriippuvuusongelmasta, vaan ihan siitä, että se toinen on niiiin ihana, että hänen kanssa ei voi olla liikaa. Yleensä miehet haluavat vähän vähemmän ihanuutta kerrallaan. Kannattaa lukea esim. Miehet ovat Marsista, Naiset Venuksesta -kirja, koska siinä on hyvin selitetty se, että esim. siltä osin sukupuolet ovat erilaisia. Miehet haluavat omaa aikaa, jotta voivat taas sen jälkeen lähentyä naista ja palauttaa sen yhteenpalaamisen aiheuttaman rakastumisen tunteen.

    naiselle itselleen on tietty hyväksi, ettei unohda omia kavereita ja omia harrastuksia miehen vuoksi. Nainen itsekin kyllä huomaa, että se intohimon liekki hiipuu nopeammin, jos on 24/7 yhdessä. kun on välillä erossa, niin se ihana huuma jatkuu pidempään.
     
  5. nainen silti Vierailija

    No ei tuota ihan noinkaan voi yleistää... Itse olen suhteessa mies siinä mielessä, että kaipaan myös itselleni omaa aikaa ja omia ystäviä, harrastuksia. Ahdistun suhteessa, jossa pitää olla kokoajan toisen kanssa ja hakeudun sellaisesta eroon hyvin nopeasti.

     
  6. Rosetta Vierailija

    Juuri niin, ei voi yleistää. Minä olen kans tippaleivän kuvauksen mukaan se miehen kaltainen, että tarvitsen paljon omaa tilaa, muuten ahdistun. Ja olen ollut kaksi kertaa suhteessa, jossa mies on ollut selvästi se takertuvaisempi osapuoli. Enkä ole ikinä edes ajatellut, että suurehko oman tilan tarpeeni olisi jotenkin erityisen miesmäinen ominaisuus.

     
  7. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    27 139
    Saadut tykkäykset:
    1 648
    Edellisiin viitaten sama täällä. Paljon tilaa ja paljon omaa aikaa.
     
  8. nainen täälläkin Vierailija

    Mä myös kaipaan omaa aikaa ja tilaa. Ahdistun muuten. Samoin hellyydessä miehet tuntuu kaipaavaan ihan selvästi enemmän hellyyttä kuin minä. En tietenkään mikään kylmä ole, mutta en jaksais ihan koko ajan halailla ja pussailla kun yhdessä ollaan. Vaikka toinen ois kuinka ihana...
     
  9. t p Vierailija

    Tämä kirjailija on minusta outo, koska hän myös kirjoittaa, että jos nainen haluaa "vetäytyä luolaan" vai miten se oli, niin se on naisen kohdalle sattuessaan miehinen ominaisuus, jolloin nainen ei ole oikein omimmillaan. Mitä häh?
     
  10. Ajatarko Vierailija

    Minä olen nainen ja tarvitsen paljon omaa tilaa.
     
  11. Closerandcloser Vierailija

    Vähän myöhään yhdyn keskusteluun, mutta minulla on uusi näkökulma keskusteluun.

    Yhdyn muutamaan edelliseen siinä mielessä että olen myös nainen ja olen aina suhteissani tarvinnut paljon omaa tilaa enkä ole jaksanut jos joku kyhnyttää minussa kiinni. Seksikin alkoi kiinnostaa vasta muutama vuosi sitten oikein tosissaan ( olen 27v.)

    Nyt olen kuitenkin löytänyt sellaisen miehen jossa MINÄ haluan olla kiinni kokoajan. Tämä on uutta minulle ja välillä pelkään ahdistavani mieheni nurkkaan, koska hän on jo muutamaan otteeseen sanonut että niin ihanaa kun onkin olla lähellä ja vaikka kuinka minä tarvitsenkin paljon läheisyyttä, minä en voi suuttua jos hän joskus haluaa katsoa elokuvaa eri sohvalla kuin minä tms. Jos en pääse häneen kiinni ja näen hänet silmissäni, tuntuu kuin katselisin nälkäisenä ihanaa mansikkaleivosta mutta kärsin koska en saa ottaa sitä.

    Emme asu vielä yhdessä mutta suunnitelmissa on muuttaa pian yhteen. Toivottavasti en ehdi ahdistaa miestäni liikaa ennen yhteenmuuttoa. Ehkä itsekin rauhoittuisin kun toinen olisi joka yö vieressä. Onneksi tämä mies kuitenkin useimmiten ottaa syliin ja antaa minun tulla nukkumaan kainaloon.

    Omalta kohdaltani huomaan että en ole ollut tarpeeksi rakastunut kehenkään muuhun koska nyt vasta minusta löytyi tämä uusi, takertuvaisempi puoli. Toivottavasti en tukahduta miestäni...
     
  12. kokemusta ja Vierailija

    Tykkään siitä jos toinen tarkeutuu minuun mutta, VAIN jos ole ihanstunut tai rakastunut oikeesti toiseen jos en ole niin joo minuakin alkaa ärsyttää joskus jopa ällöttää toisen niin täynnä ikävä on 'ja koska nähdään?' ja haluan olla kanssasi yhdessä' tyyppiset viestit.

    se on VAIN kivaa jos aidosti toiseen ihastunut tai rakastunut....

    siis mitä tästä voi päätellä??? jos toista alkaa lyhyen aikana sinun liika yhteyden otto ärsyttää niin,ei se ole sinuun niin kamalan ihastunut ollenkaan,päivastoin.
    Ja tästä ainakin mä pidän kiinni noin se on koska kokemusta ihan tarpeeksi miesten kanssa.
    juttu toimii molemminpuollin jos on oikeasti hulluna toiseen.
     
  13. 40:n kieppeillä Vierailija

    Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän kestän takertumista. Taidan vaikuttaa aika passiiviselta, kun en koskaan ole - harkitusti - ihmissuhteissa se ensimmäinen ehdottelija, oli kysymys sitten "seurustellaanko me" tai "tykkääksä musta". Jostakin syystä kyllä vedän puoleeni miehiä, jotka käyttäytyvät kuin kärpäspaperit.

    En ole koskaan asunut kimpassa kenenkään kanssa, joten käsitykseni takertumisesta perustuvat vain orastaville suhteille. Liiallista siis on mielestäni olettaa, että jokainen vapaa-ajan ripe pitäisi viettää yhdessä, tai että puhelimen jatkuva piippailu olisi hyvä asia. En myöskään pidä siitä, että mies on tunkemassa minun ja kaverieni kahvi-istunnoille tai "leidien iltaan" sillä perusteella, että oltaisiin muka jonkin kokonaisuuden puolikkaita.

    Suhteen alkuvaiheissa tapahtuvan takertumisen takia on muutama suhde katkennutkin, kun en vain ole jaksanut. Parien treffien jälkeen minua ei pidä esitellä kavereille naisystävänä, tai ei itse asiassa pidä siis esitellä ollenkaan. Muutaman päivän tuttavuuden jälkeen ei kannata kulkea toiveikkaasti hammasharja taskussa eikä ruveta puhumaan maailmanympärimatkoista eikä suunnittelemaan yhteisen kodin sisustusta tai lasten lukumäärää (viimeksi mainitusta asiasta olen onneksi kasvanut jo ohi). Harha-askel on myös olettaa, että kaikkialle mennään yhdessä tai sitten ei ollenkaan. Mies kampeaa itsensä suhteesta ulos myös unohtamalla oman kotinsa kunnossapidon siinä toivossa, että kiikarissa oleva nainen (mamma) ottaa asiat kyllä hoitaakseen ennen pitkää. Kylkeen ei kannata myöskään liimautua liimautua julkisella paikalla, ja lääpintä ja pussailu julkisesti on ihan varma loitontamistemppu.

    Kahdesti (nuorempana) on päässyt käymään niin, että mies, joka on aamulla herännyt ensimmäistä kertaa luonani, on kosinut siinä paikassa. Tämä olisi mennyt vitsinä, jollei kieltäydyttyäni kunniasta olisi ehdotettu melko tosissaan "ainakin kihloihin" menoa. Toinen miehistä kävi jälkeenpäin ripustelemassa ovikellooni kukkapuskia ja toisen yllätin yöllä istumasta loukkaantuneen näköisenä ulko-ovella viihteeltä palatessani; en kuulemma ollut reagoinut ovikelloon.

    Ihan oma lukunsa ovat juuri eronneet miehet, joita yksinolo pelottaa vuosien yhteiselon jälkeen. Aika karmaisevaa sakkia ovat eroamista (joskus vaimonsa tietämättä) harkitsevat tai erossa jo asuvat, jotka yrittävät kiinnittää itselleen uuden naisen, jotteivät olisi hetkeäkään yksinään eromyllerryksenkään aikana. Ikäisilläni ja tätä vanhemmilla miehillä rutiiniksi käynyttä yhteiseloa on yleensä takana jo parikymmentä vuotta, joten ylilyöntejä tapahtuu ja kohdalle osuneet naiset valellaan siirapilla ja vinssataan suurin toivein jalustalle jumaloitaviksi.

    Hui, kirjoitinpa äkäisesti. Tässä kuitenkin olivat käsitykseni takertumisesta, joka on siis paha juttu. Mukavammista asioista kirjoitan vähemmän äkäisesti. :)
     
  14. Prioriteetit Vierailija

    Epäterve takertuminen ja läheisriippuvuus ovat oma asiansa ja harva sitä jaksaa. Sitten taas on erikseen normaali parisuhde, jossa ollaan yhdessä ja halutaan olla yhdessä. Törmäsin aikoinani molemman tyyppisiin miehiin, takertujiin ja sellaisiin, jotka halusivat nähdä ehkä kerran viikossa, ja joiden kanssa huomasin olevani prioriteettilistan hännillä.

    Takertujan kanssa ei voi olla, sellaista ei pysty kunnioittamaan. Toisaalta pitää tuntua siltä, että mies Haluaa olla kanssani. Siitä en tinkisi yhtään.
     
  15. tiineitsör Vierailija

    "40 kympin kieppeillä" oleva ämmä on melkoisen kitkerää tavaraa vaikka tekstistä löytyy paljon totuutta, Heh heh, ei ole ihme ettet ole (vieläkään) päässyt vakiintumaan.
     
  16. Voi sinnuu lasta Vierailija

    Pidäpäs silmät auki niin matematiikan kuin äidinkielenkin tunneilla. Eivät täällä 400-vuotiaat kirjoittele.

     
  17. No kyllä minustakin tämä neljäsataa vuotiaaksi sinkuksi päässyt voisi ostaa peilin, vaikuttaa kyllä hyvin itsetietoiselta toiminnalta, josta inhimillisyys on kaukana.
     
  18. Juppelis puppelis Vierailija

    Muuten en ole ollenkaan samaa mieltä nimimerkin kanssa, mutta ylläoleva on valitettavasti totta. En minäkään ymmärrä ja sulata sellaisia miehiä, jotka vielä ollessaan naimisissa alkavat katsella uutta naiskumppania. Lähipiirissäni tällaisia hiippareita on myös ollut. Minua he suoraan sanoen ällöttävät. Hoitaisivat asiat entisen kanssa kuntoon tai selviksi, ennen kuin katselevat uutta. Ystäväni saneli tällaiselle miehelle selvät sävelet, joka sitten järkiintyi ja teki omat ratkaisunsa.
     
  19. Sama täällä Vierailija

    "40-kieppeillä" puhuu asiaa, yhdyn näkemykseesi täysin. Mielenkiintoista on jälleen kerran havaita nämä tunnekuohut ja intohimot, joita itsellinen elämä ja näkemys synnyttää. Pelästyneet naiset ovat takajaloillaan ja kokevat, että kyseessä on pelottava vamppi, joka kyttää heidän miestään. Miehet pelkäävät muuten vain, kun nainen ei istukkaan heidän sovinistiseen mailmankuvaansa ja äityvät vaikeasti hallittaviksi ja jotkut heistä haluavat taltuttaa ja "saada naisen järkiinsä". Kyllähän nyt jokaisen normaalin naisen tähtäimessä on oma pesä ja pesue...

    Todellisuudessa me emme kyttää, takerru tai vonkaa ketään. Vähiten varattuja miehiä, ne palautetaan yleensä ruotuun. Joskus pienen opetuksen kera. Takertumattomuus vain jostain syystä synnyttää takertumista. Kai se on kauhun tasapaino oltava tässäkin.

    PS. Kukahan on muuten keksinyt, että kukkia tuova mies olisi jotenkin hieno juttu?? Itse koen sen jotenkin vastenmielisenä. Tässä joku tyyppi toi kukkia ensitapaamiselle ja mulla oli työmää pitää naama peruslukemilla. Voisko klassisempaa epä-omaperäisyyttä edustaa. Ja näistä kapakkamyyjiltä ostetuista ruusuistahan on pelkkää vaivaa. Mihin ne nyt sulloisi.
     
  20. not real Vierailija

    ....niin sitten,en siedä tarkeutumista jos mun tunteet sitä toista kohtaan ei ole aitoa sellaista.
     
  21. 40:n kieppeillä Vierailija

    Oikein mielenkiintoisia kiljahduksia ja älähdyksiä on tosiaan tullut. Onko todella niin, että jonkun mielestä hammasharja taskussa kylään tunkeva, portailla yömyöhällä naama rutussa istuva vonkaaja, kukkia ovikelloon ripusteleva (kukat ovat kivoja, mutta vastentahtoista naista ei niillä kyllä osteta), ensinäkemältä naimisiin haluava mies olisi edes siedettävä, saatikka haluttava yksilö? Kuka mies tai nainen haluaa sitoutua ihmiseen, jota ei alkuunkaan tunne? Kelpaako ihan oikeasti kuka tahansa, joka älyää pyytää?

    Olisiko niin, että vihaksi panee lähinnä se, että minua on kosittu useammankin kerran, mutta en ole ketään huolinut? Olen hyvin vahva ihminen kaikin puolin, mutten silti halua perässävedettävää miestä tai eroamassa olevaa mammanetsijää sen enempää kuin pomoakaan. Totta kai olisi mukava löytää samantasoinen mies (älykäs, huumorintajuinen, utelias, eläinrakas, mukavannäköinen, akateeminen, pitkä, yrittäjähenkinen, tutkimustyöhön suuntautunut, fiksu, filmaattinen) mutta en minä tosiaankaan kärsi yhtään siitä, jollei - kun ei - sellaista löydy.

    Voisivatko minua kitkeräksi ämmänkäppänäksi sun muuksi kutsuneet palata paikalle kertomaan, mikä nimenomainen seikka kirjoituksessani ärsyttää? Ihan virkkeen lainaus ja sen kommentointi riittää, esimerkiksi näin: "leidien iltaan ei pidä tunkea - kommentti tähän: leidien iltaan saa mielellään tunkea, koska ---".

    Antaa tulla vain - mielenkiinnolla odotellaan ja vastakommenttia annetaan. ;)
     
  22. Fiksu nainen? Vierailija

    En minäkään kuvaamiasi ottaisi. En myöskään perässävedettävää, saati sitten eroamassa olevaa. Oletko silti tehnyt selväksi vonkaajille tarpeeksi selkeästi, ettet ole kiinnostunut heistä. Ei sekään kovin hyvää kuvaa anna, jos viettää yön jonkun kanssa ja sitten antaa kenkää. Ei sellainen kuulu sivistykseen, joka on fiksua ja filmaattista. Vai ymmärsinkö kuvauksesi väärin.
     
  23. Fiksu nainen? Vierailija

    Olen hieman vanhempi kuin sinä, mutta en ymmärrä, kuinka pystyisit löytämään allaolevat ominaisuudet samasta miehestä? Jotkuthan niistä ovat toisensa poissulkevia kertakaikkiaan. Ei tutkimussuuntautunut ole yleensä yrittäjähenkinen, eikä yrittäjähenkinen välttämättä fiksu ja filmaattinen. Taidat vaatia mahdottomia. Minäkin vaadin paljon, mutta taidan sentään olla vähän realistisempi. Tutkijan kumppanina on oltava varsin käytännöllinen ja valmis kompromisseihin.
     
  24. 40:n kieppeillä Vierailija

    Eivät sulje toisiaan pois; minusta löytyy koko lista (paitsi se "mies"). Ennen olin tutkija (noh, lisensiaatti), nyt olen yrittäjä, ja kumpaankin hommaan sovin oikein hyvin. Tunnen monta kuvaukseen sopivaa, vallan ihastuttavaa miestäkin, mutta he ovat olleet ukkomiehiä viimeiset 20 vuotta - ja 20 vuotta sitten minä olin sekä liian nuori että liian riemastunut opiskeluistani ajatellakseni miehiä vakavasti.

    Kompromisseja osaan toki tehdä, mutta koska älystä en tingi yhtään, ei ole vapaalla jalalla enää montakaan, joihin kompromissejaan voisi sovitella.
     
  25. Fiksu nainen? Vierailija

    Onkohan ongelmasi siinä, että vaatisit mieheltä kaikkea samanaikaisesti? Ethän itsekään ole yhtä aikaa täysipäiväinen tutkija ja täysipäiväinen yrittäjä. Sellainen yhdistelmä on ajankäytöllisesti yhteensovittamaton. Sattuu olemaan kokemusta molemmista, tutkimuksesta vielä hyvin pitkälle. Tuloksiin päästäkseen täytyy omistautua yhteen asiaan eikä voi hajottaa itseään kaikkeen siihen, mitä listallasi on mainittu.

    Yleensä tutkimuksesta innostuneet miehet eivät etsi kumppanikseen samasta aiheesta innostunutta naista, ainakaan nuorena. Myöhemmin se ehkä tulee kyseeseen. Silloin kyseessä ovat yleensä eronneet, harvemmin lesket.

    Lisäksi älykkäät (ja viisaat) ymmärtävät vakituisen parisuhteen merkityksen, minkä vuoksi heitä ei tosiaankaan liiku vapaana, ainakaan miehiä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti