Kuinka paljon vain oletamme, että toinen tietää?

[Huspati Huta]

Tänään on ollut paljon puhetta lahjojen antamisesta ja saamisesta. Ja muistamisesta ja arvostamisesta. Kuinkahan paljon ihmiset oikeasti ymmärtävät puhua näistä asioista, ei just silloin äitienpäivänä, jos taas kerran meni pieleen, vaan ihan joskus muulloin? Tai jopa suhteen alussa, ennen kuin on yhtään pettymystä tällä saralla ehditty tuottaa?

Usein taitaa olla niin, että puolin ja toisin ajatellaan vain sitä, miten itse tahtoisi toisen suhtautuvan, muttei sitä välttämättä ollenkaan kerrota, toisen pitäisi se tietää sanomattakin.

Jos minä pidän lahjojen antamisesta, oletanko että toisen pitää myös pitää siitä ja ymmärtää antaa minulle lahjoja? Entä jos tämä toinen ei välitä itse saada lahjoja, saattaa olla sisäisesti vaivautunut, kun niitä saa, ei hän ehkä älyä, että se toinen kuitenkin saattaisi pitää lahjoista, antamisesta ja saamisesta.

Hyvässä suhteessa osataan ottaa huomioon toisen toiveet, mukautuakin, mutta ajatuksia ei kenenkään tarvitse osata lukea, ei etukäteen eikä jälkikäteen. =)

Mitä mieltä olette?

 

[kangasajuruoho]

Jep, jep.

Me olemme puhuneet ja kumpikaan emme halua lahjoja merkkipäivinä.
Mieluummin ostamme itse tarvitsemamme.

Puhukaa, ihmiset, puhukaa!

 

[Tianna]

Meillä puhutaan lahjoista ja merkkipäivistä etukäteen, koska pettymykset on helppo välttää siten. Minä kerron suoraan, että lahjoja ei _ihan oikeasti_ tarvitse ostaa, voin ostaa ne itsekin. Ja kysyn toiselta, mitä hän haluaa lahjaksi, ja jos toinen jotakin kertoo haluavansa, käyn hakemassa. Joskus olen ostanut yllärilahjojakin, kaupan palautusoikeudella.

 

[Kovajänis]

Mä olen sitä mieltä että jos parisuhteen aloittaa niin siinä täytyy ottaa huomioon että toinen on erillinen yksilö, ei osa itseä. Usein monet kuvittelee että yhdessö ollessa toinen muuttuu itsensä kaltaiseksi ja siitä ne alamäet alkaakin. :/

 

[Huspati Huta]

\

Mä olen sitä mieltä että jos parisuhteen aloittaa niin siinä täytyy ottaa huomioon että toinen on erillinen yksilö, ei osa itseä. Usein monet kuvittelee että yhdessö ollessa toinen muuttuu itsensä kaltaiseksi ja siitä ne alamäet alkaakin. :/

Tuo on varmaan totta ja koska usein ihmisíllä on temperamenttieroja ja luonne-eroja, voi helposti käydä niin, että mennään sen toisen, vahvemman, pillin mukaan. Tai sitten käytetään "heikkoutta aseena". On näitä "pikkuäitejä", etenkin perheissä, joissa ei ole tyttölapsia, äiti on oma-aloitteisesti nostanut itsensä jalustalle... Ja luonnollisesti miehissä on yhtä paljon luonne-eroja ja erilaisia tyyppejä, en tässä ollenkaan tarkoita mollata naisia vain. =)

 

[Piika-äiti harmaana]

Olen suunnattoman arkinen ja epäromanttinen ihminen, ja olin sitä jo 19-vuotiaana, ja miehen oli tosi vaikea uskoa, että minä en tee yhtään mitään minkään juhlan aikana millään ruusuhössöillä, en todellakaan kaipaa pinkkiä suihkugeeliä enkä pieniä, kiiltäviä koruja hukattavaksi mutta kunnon kattila, kirja tai kulhosetti tulisivat tarpeeseen. Vähitellen hän uskoi, että olin tosissani,ja olenkin saanut hienoja lahjoja.

Pari juhlaa siinä meni ihmetellessä puolin ja toisin (mieskin oli hämmentynyt, kun sai lahjaksi laukun ja sen sisällön; hän luuli laukkua hetken ajan lahjakääreeksi, joka piti palauttaa...) mutta nyt ollaan totuttu juhlimaan molempia kutakuinkin tyydyttävällä tavalla.

Esimerkiksi tänä vuonna sain äitienpäivälahjan proosallisesti rahana, sillä oma tili on tyhjä vielä pari päivää (se perhanan pyykinpesukone hajotti koko taloushallinnnon...)

Piika-äiti

 

[Huspati Huta]

\

.

Esimerkiksi tänä vuonna sain äitienpäivälahjan proosallisesti rahana, sillä oma tili on tyhjä vielä pari päivää (se perhanan pyykinpesukone hajotti koko taloushallinnnon...)

Piika-äiti

Mutta miehesi ei ole tarvinut arvata tätä kaikkea, olet reilusti hänelle sen kertonut =)

 

[Piika-äiti harmaana]

\

\

.

Esimerkiksi tänä vuonna sain äitienpäivälahjan proosallisesti rahana, sillä oma tili on tyhjä vielä pari päivää (se perhanan pyykinpesukone hajotti koko taloushallinnnon...)

Piika-äiti

Mutta miehesi ei ole tarvinut arvata tätä kaikkea, olet reilusti hänelle sen kertonut =)

Ei, ei todellakaan... 17 vuotta selittänyt, että ei ruusuja, ei hössöä... ja tänä vuonna puoli kuukautta huokaillut, että "ei ole rahaa ei ole rahaa..."
Tumpeloinkin mies tajuaa jossain vaiheessa...

Piika-äiti