Kuinka paljon valikoitte lapsenne kavereita?

[vierailija]

Eli saako lapsenne(esim. alakouluikäinen) leikkiä ihan kaikkien luokka-ja koulukavereidensa kanssa, vai rajoitatteko/ohjailetteko häntä?
Jos esim. tiedätte että jonkun luokkakaverin äiti on alkoholisti ja katkaisussa ja lapsi asuu mummonsa kanssa, päästättekö silti lapsenne leikkimään tälläisen lapsen kanssa?
Tai jos lapsen kaveri asuu ns. huonommalla asuinalueella kaupungin vuokrakerrostalossa, annatteko lapsenne leikkiä tälläisen kanssa?

 

[vierailija]

kerrostalolaisten kanssa ei saa leikkiä.

 

[termospullo]

Empä oo tentannu enkä rajottanu. Julmaa olisi kieltää leikkimästä mummon kanssa asuvaa, syytön se lapsi siihen on että äiti on missä on. Meillekin saisi tulla.

 

[vierailija]

Tuen pojan kaveruutta rauhallisempien ja hyvin käyttäytyvien poikien kanssa. Näitä kavereita saa kutsua meille. Riehuvia, huutavia, pahoihin tekoihin yllyttäviä kavereita en halua tänne. Riittää, että koulussa leikkii sellaisten kanssa.

Sama tytön kanssa. Riidankylväjiä ja selkäänpuukottajia en hyväksy. Yökylään saa tulla ne, joiden kanssa leikit sujuvat mukavasti ilman turhaa draamaa.

 

[vierailija]

Tytölläni 11 vee on tällä hetkellä vain kaksi hyvää tyttökaveria, toinen on rauhallisempi ja hiljaisempi, toinen äänekäs ja vilkas. Enemmän pidän tuosta rauhallisesta tytöstä, mutta voinko kieltää tuon toisen tytön vierailut, koska tyttö kuitenkin käy heillä välillä ? Mielestäni en voi, mutta niitä pitää rajoittaa enemmän eli joku aikarajoitus olisi hyvä miten kauan vierailu kestää. Mulla on tuon rauhallisemman tytön äidin puhnumero, mutta toisen tytön äidin numeroa ei ole enkä muista edes hänen etunimeään. Tietokoneella vaan haluavat olla tuntikausia tai maleksia ulkona eli siihenkin pitää laittaa tiukat aikarajat.

 

[Nanna2015]

Kannustan lapsiani viettämään aikaa niiden kavereiden kanssa, jotka käyttäytyvät hyvin ja ovat kivoja/reiluja kavereita. Lisäksi pidän tärkeänä, että olen tavannut kavereiden vanhemmat ja tiedän, että siellä on ns. normaalit säännöt ja vanhemmat hiukan katsovat lasten perään kun lapset siellä viettävät aikaa.

Muutimme hiljattain ja yksi iso plussa oli se, että yhdet naapurissa asuvat kaverit jäivät pois lasteni sosiaalisista kuvioista. Ko. lapset kiroilivat paljon, leikkivät tosi rajuja leikkejä ja haisivat pahalta. Perheessä taisi olla aika paljon ongelmia.

 

[vierailija]

Eli saako lapsenne(esim. alakouluikäinen) leikkiä ihan kaikkien luokka-ja koulukavereidensa kanssa, vai rajoitatteko/ohjailetteko häntä?
Jos esim. tiedätte että jonkun luokkakaverin äiti on alkoholisti ja katkaisussa ja lapsi asuu mummonsa kanssa, päästättekö silti lapsenne leikkimään tälläisen lapsen kanssa?
Tai jos lapsen kaveri asuu ns. huonommalla asuinalueella kaupungin vuokrakerrostalossa, annatteko lapsenne leikkiä tälläisen kanssa?

 

[vierailija]

Antaisin leikkiä lasten kanssa jotka asuu mummollaan tai isällään tai vaikka kummitädillään, jos lapsi itse on kuitenkin normaali, reilu, hyvä tyyppi. En välitä lapsen kavereiden vanhemmista juurikaan, on lapsia joiden vanhemmista en erityisesti pidä mutta lapsi itsessään on kiva kaveri, ja toisinpäin.

Kiusaavien, kiristävien jne. kohdalla olen ohjannut lasta etsimään parempaa seuraa. Ollaan juteltu siitä, millainen on hyvä kaveri ja millaisten seurassa tulee lähinnä vain paha mieli ja sitä kautta juteltu, keiden seuraa on syytä vältellä. Lapseni on sellainen "kaikkien kaveri", mutta onneksi pikkuhiljaa oppinut itse päättelemään ettei kaikkien seurassa olekaan kiva olla. Äänekäs, menevä, "villi" kaveri ei häiritse minua, jos käytös toisia kohtaan on kuitenkin hyvää, kyllä lapset saa kuitenkin olla lapsia.

Yhden lapsen kohdalla ollaan suoraan kielletty leikkiminen, tämä sellainen samassa pihapiirissä asuva 3-4 luokkalainen uusperheen pikkuprinsessa, joka säntillisesti kiusaa, kiristää, haukkuu ja perseilee pihoilla milloin ketäkin kohtaan. Tällä on pikkuveli, joka soittaa kyllä suutaan sekin, mutta osaa vähän fiksummin olla, sen kohdalla ei olla leikkejä mitenkään rajattu vaikka yhdessä eivät usein leiki muutenkaan.

 

[viisikymppinen isoäiti]

Eli saako lapsenne(esim. alakouluikäinen) leikkiä ihan kaikkien luokka-ja koulukavereidensa kanssa, vai rajoitatteko/ohjailetteko häntä?
Jos esim. tiedätte että jonkun luokkakaverin äiti on alkoholisti ja katkaisussa ja lapsi asuu mummonsa kanssa, päästättekö silti lapsenne leikkimään tälläisen lapsen kanssa?
Tai jos lapsen kaveri asuu ns. huonommalla asuinalueella kaupungin vuokrakerrostalossa, annatteko lapsenne leikkiä tälläisen kanssa?

Siis et voi olla tosissasi

 

[vierailija]

Tuen pojan kaveruutta rauhallisempien ja hyvin käyttäytyvien poikien kanssa. Näitä kavereita saa kutsua meille. Riehuvia, huutavia, pahoihin tekoihin yllyttäviä kavereita en halua tänne. Riittää, että koulussa leikkii sellaisten kanssa.

Sama tytön kanssa. Riidankylväjiä ja selkäänpuukottajia en hyväksy. Yökylään saa tulla ne, joiden kanssa leikit sujuvat mukavasti ilman turhaa draamaa.

Onnea tulevaisuuteen Toivottavasti ei käy niin että lapsesi kaveeraa sit näiden riehuvien, huutavien, pahoihin tekoihin yllyttävien, riidankylväjien ja selkäänpuukottajien kanssa kotisi (eli valvovan silmäsi) ulkopuolella ja sulla ei sitten ole hajuakaan mitä se oma lapsesi tekee niiden kanssa.

Yleensähän homma menee niin, että jos on jotain epäilyttävää seuraa, niin niiden kanssa annetaan oman lapsen hengata vain oman valvovan silmän alla. Ei niin että ne lähetetään jonnekin kylille tekemään tuhmuuksia ja äiti on autuaan tietämätön kaikesta.

 

[vierailija]

Siis ei voi olla totta, juuri tälläinen lapsi juuri kaipaa suuresti kaveria ja ystävää, jos kotonakin on vaikeaa. Kaverisuhteilla on suuri merkitys tulevaisuutta ajatellen. Ette te voi elää elämää lastenne puolesta, viimeistään aikuisena on työpaikalla tultava kaikkien kanssa toimeen.

 

[vierailija]

Lapseni saa ihan vapaasti leikkiä koulussa hyvin menestyvien lasten kanssa.

 

[vierailija]

Vaadin aina, että lapseni pyytää kaveriehdokkaan vanhemmilta verotustodistuksen ja viimeisen palkkalaskelman. Alle 150 tonnin vuosituloilla turha yrittää meidän piireihin. Palkkalaskelman oltava puhdas, ei mainintaa ulosotosta.

 

[vierailija]

Vaadin aina, että lapseni pyytää kaveriehdokkaan vanhemmilta verotustodistuksen ja viimeisen palkkalaskelman. Alle 150 tonnin vuosituloilla turha yrittää meidän piireihin. Palkkalaskelman oltava puhdas, ei mainintaa ulosotosta.

meillä ollut kiellettynä vain ne kerrostalot (ei asuta Helsingissä), tuo voisi olla selkeämpää.

 

[vainmustakay]

Väärän värisen ei kay. Vain musta.

 

[Echo]

En tietoisesti rajaa ketään pois, mutta juttelen noiden muksujeni kanssa heidän kavereistaan rakentavasti, että "ole varuillasi kun sejase meinaa koko ajan pomottaa ja viedä sua 6-0", jne. Yritän välttää mustamaalaamista.

Lapset on oppineet että kaveerata voi hankalammankin kaverin kanssa jos itse pitää puolensa, ja mun muksut eivät mene kaverien joka häröilyyn mukaan.

Ja silloin kun ne kaverit on meillä, niin tarpeen tullen komennan lasteni kavereita jos joku tilanne menee överiksi.

 

[vierailija]

Lapsi saa tietty itse valita kaverinsa ja rohkaisen kutsumaan meille uudempiakin tuttavuuksia. Osaa kavereista jaksan meillä useammin kuin toisia ja tällä ei ole mitään tekemistä sosiaaliluokan kanssa. Tokaluokkalaista en ole vielä päästänyt kyläilemään pientä piipahdusta lukuunottamatta kavereille, jos en ole tavannut vanhempaa tai sopinut puhelimitse kyläilystä.

LOL tuosta kerrostalokommentista. Meidän lapsen yksi kavereista asuu lähes miljoonan euron kerrostalo asunnossa.

 

[vierailija]

Jotenkin kolahti tuo aloitusviesti. Oma äiti oli alkoholisti, katkolla ja asuin usein mummolassa. Kotona kun asuin, kukaan ei huolehtinut vaatteistani tai puhtaudestani, joten haiskahdin tupakalta ja varmasti muultakin.
Mummolassa minusta kuitenkin huolehdittiin hyvin, senkin jälkeen kun äitini antoi huoltajuuden kokonaan pois.

Kamalaa olisi ollut, jos ei olisi ollut leikkikavereita lainkaan. Onneksi oli.

 

[Peyote]

Mun mielestä on väärin estää lasta leikkimästä jonkun kanssa. Poikkeuksen tekee se, jos lapsi itse kärsii jostain kaverista ja ei ns. pärjää kaverille.

 

[Jehnny Tightlips]

Siis ei voi olla totta, juuri tälläinen lapsi juuri kaipaa suuresti kaveria ja ystävää, jos kotonakin on vaikeaa. Kaverisuhteilla on suuri merkitys tulevaisuutta ajatellen. Ette te voi elää elämää lastenne puolesta, viimeistään aikuisena on työpaikalla tultava kaikkien kanssa toimeen.

Aika jännä argumentti, joskin virheellinen. Työpaikoille on suodattunut porukka aika rankasti siitä, mitä jossain peruskoulun luokalla on.

 

[vierailija]

Olen joutunut rajoittamaan, kun joistakin kaveruussuhteista on ollut lapselle haittaa. Omani ovat melko kilttejä ja on ollut kaveria, joka halveksuu, pomottaa, kiusaa, pakottaa, kiristää jne. Tällaiset kaveruussuhteet kyllä loppuvat, ennenkuin niihin tarvii itse puuttua.

Mutta annan lasten tutustua ja olla kaveri kaikenlaisten lasten kanssa ja antaisin leikkiä alkoholistin lapsen kanssa. Kaikkien lasten kotioloista haluan kuitenkin jotain tietää. Ja haluan varmistua, että mitään älyttömyyksiä ei tehdä.

 

[vierailija]

Onnea tulevaisuuteen Toivottavasti ei käy niin että lapsesi kaveeraa sit näiden riehuvien, huutavien, pahoihin tekoihin yllyttävien, riidankylväjien ja selkäänpuukottajien kanssa kotisi (eli valvovan silmäsi) ulkopuolella ja sulla ei sitten ole hajuakaan mitä se oma lapsesi tekee niiden kanssa.

Yleensähän homma menee niin, että jos on jotain epäilyttävää seuraa, niin niiden kanssa annetaan oman lapsen hengata vain oman valvovan silmän alla. Ei niin että ne lähetetään jonnekin kylille tekemään tuhmuuksia ja äiti on autuaan tietämätön kaikesta.

Miten sinä oikei väänsit tämän asian? Koulussa lapset ovat välitunnilla usein isolla porukalla ja lapset tulevat leikkineeksi myös epätoivottujen kavereiden kanssa. Ei näitä herranterttuja silti tarvi kotiinsa päästää! Eikä tässä kirjoittaja sanonut päästääneensä lapsia kylille näiden kanssa.

 

[vierailija]

Olen joutunut rajoittamaan kolmasluokkalaisen tytön olemista parin koulukaverinsa kanssa. Nämä kaksi toistuvasti katsovat ja esittelevät puhelimiltaan vähintäänkin arveluttavaa materiaalia ja yrittävät sillä kalastaa huomiota muilta. Lasten vanhemmat tietävät tästä, mutta sama meno jatkuu. Samoin kylään tullessa käyttäydyttiin kuin pienet porsaat, vaikka kuinka yritti nätisti ohjata. En jaksa kasvattaa muiden lapsia toistuvasti - omissani on ihan riittämiin.

 

[vierailija]

Lapseni sai muutama vuosi sitten uuden kaverin, ja tytöistä tuli parhaat kaverit. Melko pian huomasin, että kaveri pompotti tyttöäni, määräili ja valehteli. Äitinsä oli oikein mukava, ehkä liiankin kiltti omalle tytölleen. Pompottelusta huolimatta oma tyttöni halusi aina olla kaverinsa kanssa. Minua tilanne huolestutti, ja yritin varta vasten järjestää muita kavereita ja reissuja esim mummolaan, että eivät ihan joka päivä olisi yhdessä. Lopulta kaverin määräily meni ihan mahdottomaksi ja hän kiusasi tyttöäni niin, että tyttöni pelkäsi kaveriaan, ja erään konfliktin jälkeen tytöiltä meni välit poikki melkein vuodeksi.

Tytöt ystävystyivät kuitenkin uudelleen. Välillä on ollut riitoja, mutta suhde on nyt paljon tasaväkisempi, joten uskallan päästää tyttöni kaverinsa mukaan. Onneksi kummallakin on muitakin kavereita. Yritän välillä kannustaa tyttöäni leikkimään muidenkin kanssa, niin ei tule niin paljon riitoja. Ainoa mikä tässä kaverisuhteessa häiritsee on se, että kaverilla ei ole oikein rajoja. Tyttöni aina marisee, että miksi kaveri saa olla paljon pitempään ulkona. Viimeksi sanoin, että jos kotiintuloaika pitää olla sama kuin kaverilla, niin aletaankin elää toisen kaverin aikataulujen mukaan. Hänellä on tiukemmat säännöt kuin meillä.