Kuinka perheen perustaminen voikin olla näin vaikeeta?

[Kaisa]

Mun biologinen kello räjähtää kohta käsiin!!!Ja mies ei halua lapsia,vaikka seurustelun alussa sanoi haluavansa.

Mun on kohta pakko jättää se tän asian vuoksi.Tai sitten jään lapsettomaksi ja olen onneton.

Miksi elämä on näin epäreilu???Mies on kaikin puolin ihana,mutta tää lapsi-asia hiertää välejä..Pian 40 v mittarissa ja silloin myöhästä?

 

[Keikas]

Alapa äkkiä painostaa. Munkin mies oli ihana, mutta laiskanpulskea, eikä olis halunnut luopua helposta, lapsettomasta elämästään. mun oli pakko alkaa totaalinen painostus. Ja onneksi aloitin ajoissa: meni kaksi vuotta, ennen kuin saatiin esikoinen aikaan. Nyt ei mies voi tajuta, miten saattoi ajatella elämää ilman muksuja. Olen kyllä kuullut toisenlaisiakin kertomuksia, joissa mies ei ole koskaan sopeutunut rooliinsa perheenisänä, mutta jos miehesi on oikeasti kunnon mies, niin luulenpa, että sopeutuu.

 

[Dr Vanilja]

Pientä hiostusta vaan... meillä on kanssa saanut niin taivutella ja nyt meillä jo kolme palleroista. Viimeisin kerta oli vaikein. Siis painostaa en halua, mutta olihan se mulle tärkeä asia. Otin asian puheeksi laivalla, ihanan aterian ja viinien jälkeen porealtaassa, tähtitaivasta tuijotellessa... sanoin, että palataan asiaan kun olet ehtinyt miettiä. Mutta ymmärrän kyllä, että kovin monta vuotta ette voi enää odottaa. Mutta saahan moni vielä 40-kymppisenä vauvan, muttei kovin isoa perhettä enää ehdi varmaan hommata. Onko se sun miehesi siis sitä mieltä, ettei ollenkaan ikinä halua lapsia? Oli miten ihana mies vaan, muta en kyllä silti itse luopuisi toiveesta saada lapsia. Tuon kolmannen kohdalla olisin ollut jo valmis joustamaan, mutta onneksi hän suostui. Ei sun auta kuin kertoa, miten tärkeä asia se on sulle, ja miten kello käy.

 

[lehmu]

Mä jouduin jättämään miehen... tosin tuo ei ollut ainut asia. Me seurusteltiin ja se ei suostunut edes muuttamaan yhteen saati sitten mitään muuta. Pari vuotta häneen haaskasin.