Kuinka pian pieraisit?

Istuin lentokoneessa ikkunapaikalla, mieheni istu vieressäni ja edessä penkkirivillä istui vanhempi naishenkilö ja ilmeisesti hänen tyttärensä jolla noin ½ vuoden ikäinen lapsi. Tytär meni hetkeksi kaverinsa viereen istumaan ja juttelemaan ja tämän äiti jäi vauvan kanssa istumaan paikoilleen.
Katselin siinä ikkunasta maisemia kunnessa yhtäkkiä alkoi haista kananmuna pieru. Meinasin oksentaa ja haukuin miehenikin jo siinä että hän olisi ollut syyllinen, mutta syyllinen olikin edessäni istuva nainen! Kuinka joku kehtaakin piereskellä lentokoneessa jossa nyt muutenkin on epämiellyttävää olla ja kaupan päälle vielä piereskelevä vanha nainen. Yli kaksi tuntia sain haistella niitä muikeita tuhnuja kunnes loppuivat kun seinään kun tytär palasi omalle paikalleen. Olisin tiesti voinut ystävällisesti sanoa että voisitko mennä vessaan kaasuttelemaan, mutta naisen pierut olivat niin lamaannuttavia etten kyennyt muuta kuin yökkäilemään.

 

Jospa se vauva kakkas.

 

Jessus mikä ongelma täällä pieremisestä tehdään. Ei kai nyt kukaan piere "vieraiden" ihmisten läsnäollessa mutta jos ei edes kotonansa saa pieraasta niin kysyn vaan missä me eletähän. Ei sitä tarkoituksella tarvi tehrä mutta jos pääsöö niin pääsöö. Ja hyvät naurut tuloo yleensä päälle. Jokaaneen menöö kotonansa paskalle ja haisoo se vessakin jälkeenpäin vain käyttääkö nämä sivistyneet vessa suihketta?

 

Mä luulen, että sivistyneiden p****a ei haise samalle kuin meidän muiden.

Kukin tavallaan, mutta minusta kotonaan saa päästellä kunhan mielellään ei a) keittiössä, b) toisen lähellä tämän syödessä tai c) muussa ahtaassa paikassa. Esim paukku eteisessä silloin kun siellä pyörii ulosmenoaikeissa kaksi aikuista ja yksi koira, ei yleensä ole saanut suurta ihastusta aikaiseksi.

Ja tietysti paukun päälle kuuluu hihittää hervottomasti, mitä pahempi haju, sen makeammat naurut

 

"Älä pitätä ilmaas tai tuultas, se kerättää wattaas pahoja kinoja" sanotaan wanhassa hywien kontturitapojen taulussa.

 

Minä pieren niin perkeleesti koko ajan ja joka paikassa. Syön paljon tuoretta ruisleipää, hernekeittoa, lanttulaatikkoa, kaalia yms. runsaasti kaasua tuottavaa ravintoa, jotta perseeni voisi laulaa taukoamatta. Pieruni ovat erittäin pitkiä, kuuluvia ja sairaalloisen pahanhajuisia, suorastaan oksettavia. Tuore paska, mädäntynyt kananmuna, kaatopaikka, viemäri...kaikkea sitä katkua löytyy kaasustani. Paneskellessa tykkään mennä akan päälle 69-asentoon ja rutkutella sarjatulta kun akka ei pääse pakoon. Kun se köllöttelee sohvalla, niin syöksyn yllättäen perse paljaana sen naaman eteen, nostan jalkaa ja imitoin kampiakselin vääntämistä ja pieren oikein antaumuksella pakoputkisinfonian. Usein kun syödään isommallakin seurueella, nousen kesken kaiken ylös, kilistän lasia, pyydän hiljaisuutta, laitan silmät kiinni ja PRUUT, PRUUT, PRUUT, PRUUT! Tulevathan ne paskat joskus siinä aina vahingossa housuunkin, etenkin jos on vatsa vikkelänä, mutta se on elämää!

 

Minä pieren niin perkeleesti koko ajan ja joka paikassa. Syön paljon tuoretta ruisleipää, hernekeittoa, lanttulaatikkoa, kaalia yms. runsaasti kaasua tuottavaa ravintoa, jotta perseeni voisi laulaa taukoamatta. Pieruni ovat erittäin pitkiä, kuuluvia ja sairaalloisen pahanhajuisia, suorastaan oksettavia. Tuore paska, mädäntynyt kananmuna, kaatopaikka, viemäri...kaikkea sitä katkua löytyy kaasustani. Paneskellessa tykkään mennä akan päälle 69-asentoon ja rutkutella sarjatulta kun akka ei pääse pakoon. Kun se köllöttelee sohvalla, niin syöksyn yllättäen perse paljaana sen naaman eteen, nostan jalkaa ja imitoin kampiakselin vääntämistä ja pieren oikein antaumuksella pakoputkisinfonian. Usein kun syödään isommallakin seurueella, nousen kesken kaiken ylös, kilistän lasia, pyydän hiljaisuutta, laitan silmät kiinni ja PRUUT, PRUUT, PRUUT, PRUUT! Tulevathan ne paskat joskus siinä aina vahingossa housuunkin, etenkin jos on vatsa vikkelänä, mutta se on elämää!

Niin sitä pitää, Matti! Pieruhuumori on sitä parasta huumoria, mitä kansan syvät rivit ymmärtävät. Halpaakin on huumori, missä ensin pieraistaan oikein kunnolla ja sitten nauretaan juurevasti päälle. Kansankomediaa! Siinä annetaan hienohelmaherroille miettimistä kerrakseen. Pierusta vie voiton vain kunnon pitkäkestoinen yhtäjaksoinen röyhtäys, suupieru. Varsinkin jos pystyy röyhtäytellessään muodostamaan ynmmärrettäviä sanoja, on yleisön riemu taattu. Jos vielä saa oksennusta muutaman desin mukaan, niin humoristin harmaja viitta on pysyvästi hartioilla.

 

Nauroin vedet silmissä noille kahdelle edelliselle.. ajatelkaa kuinka paljon iloa onkaan pieruista

 

Nauroin vedet silmissä noille kahdelle edelliselle..

Sama täällä

 

Itse pitelin kaasut mahassani tosi pitkään mieheni tavattuani, enkä mielelläni paukuttele edelleenkään hänen (tai kenenkään muun) läsnäollessa. Mies taasen antoi tulla jo melko pian, tosin aina "kohteliaasti" ulkona tai muuten varoen. hän katsoo asian niin että tunsi minut jo niin hyvin ettei enää tarvinnut vierastaa tuota asiaa. Minuakin hän oikein kannustaa ryskyttämään edessään, tiedä sitten mitä nautintoa se hänelle toisi ? Hän oikein laskee monestikko on paukutteluani kuullut.

 

Kyllä turautella pitää saada, eihän se muuten ole elämääkään! Naurut saa vielä päälle ilmaiseksi!Eikä sillekkään mitään voi, jos naidessa turahtaa.

 

Minä pieren niin perkeleesti koko ajan ja joka paikassa. Syön paljon tuoretta ruisleipää, hernekeittoa, lanttulaatikkoa, kaalia yms. runsaasti kaasua tuottavaa ravintoa, jotta perseeni voisi laulaa taukoamatta. Pieruni ovat erittäin pitkiä, kuuluvia ja sairaalloisen pahanhajuisia, suorastaan oksettavia. Tuore paska, mädäntynyt kananmuna, kaatopaikka, viemäri...kaikkea sitä katkua löytyy kaasustani. Paneskellessa tykkään mennä akan päälle 69-asentoon ja rutkutella sarjatulta kun akka ei pääse pakoon. Kun se köllöttelee sohvalla, niin syöksyn yllättäen perse paljaana sen naaman eteen, nostan jalkaa ja imitoin kampiakselin vääntämistä ja pieren oikein antaumuksella pakoputkisinfonian. Usein kun syödään isommallakin seurueella, nousen kesken kaiken ylös, kilistän lasia, pyydän hiljaisuutta, laitan silmät kiinni ja PRUUT, PRUUT, PRUUT, PRUUT! Tulevathan ne paskat joskus siinä aina vahingossa housuunkin, etenkin jos on vatsa vikkelänä, mutta se on elämää!

Kiitos! Matti iän pidennyksestä sinulle, meinaan sain pieruhuumoritarinastasi niin makeat naurut, ettei meinannut loppua tulla ja ilonkyyneleet virtaavat vieläkin silmistäni. Ja ajattelinkin laittaa pieruhuumoritaulun, kesämökkimme vessan seinälle, myös vieraita viihdyttämään

 

Meillä meni tuskin viikkoakaan. Tiedätte varmaan mitkä ihanat herkkukaasut saa kun on laktoosi-intolerantikko. Niillä "piinaan" miestäni ja nauran mehevästi päälle. Totta tosiaan, pierut ovat elämän pikku piriste.

 

Me asuttiin jo yhdessä ennen ku pieraisin. Eli noin vuosi siinä meni ellei enempiki. Heräsin kyllä joskus aamusta omaan pieruuni ja muistan alkuajoilta senkin kun maha oli aivan sairaan kipeä kun en ilenny paukutella. Jouduin joskus käyttään ummetuslääkkeitä jotka lisää pirun tuotantoa ja olepa siinä sitten haisematta.. Ei mua ääni häiritse mutta haju kylläkin, haisen toodella pahalle.. Onneksi mieheni sietää haisemiseni.

 

Huvittava keskustelu joka taisi hieman livetä raiteiltaan. Minä ainakin kuvittelin ap:n aloituksen tarkoittavan sitä, missä vaiheessa kukin on ollut suhteessa jo niin tutut ja hyvää pataa kumppanin kanssa ja rentoina yhdessä että se pierukin saa sieltä ihan rauhassa suhahtaa (tai kovemmallakin äänellä).
Itse en muista koska meillä alkoi, itse naisena olen ujompi kaasujeni suhteen mutta mies pieree antaumuksella. Ihmettelee itse kovalla äänellä sitten kun minä päästän kauniin "naistöräyksen". Ja sitten nauretaan. Eihän se nyt hyvänen aika kenestäkään parempaa ihmistä tee jos parisuhteessa pieree hyvänmaun rajoissa. Rauha maahan ja kaasut suolesta ilmoille ettei synny kupla aivoihin!

 

Pierettää............PPRRRÖÖÖÖÖÖÖÖTTT.......Eipä pieretä enää..

 

Kerran pääsi paukku vähän pahassa paikassa ja pyytelin anteeksi, ja lapseni kaveri sanoi siihen: "Äiti on sanonut, että jos tulee pieru, niin silloin voi hymyillä ja sanoa, että hieno nainen ei pidä pahanhajuisia kaasuja mahassaan."

Loistavaa, tämä minun täytyy itsekin muistaa! =D

 

Meilläpäin sanottiin aina otsikon mukaisesti. Toisin sanoen, jos ihmistä pierettää, kannattaisi mennä huussiin, ulkohuoneelle tai vessaan tekemään tarpeensa, koska pieru on kiinteästä jäteaineesta sublimoitunutta kaasua. Jos sanotaan, että ei savua ilman tulta, niin sama pätee pieruun.

Tämä pieruhuumori on minulta aina mennyt jotenkin ohi. Eikä tällaista huumoria tapaakaan muualla kuin Suomessa. Vai onko joku palstalaisista saanut aikaan hersyvät ja hyväksyvät naurunremahdukset pieraistuaan oikein olan takaa ulkomaalaisten seurassa? Tai jos on, niin ilmoittakoon seurueen jäsenten kansalaisuudet - kiinnostaisi tietää.

 

Niin, kyllähän piereminen on haudanvakava asia. Eihän semmoiselle sovi nauraa! Mutta niinhän on elämä yleensäkin kovin vakavaa, eikä seurassa saa nauraa höröttää, vaan voi hymyillä kauniisti niin, että pari milliä kaunista hammasrivistöä hieman vilahtaa...

Mikään ei ole mielestäni kauniimpaa, kuin ihminen, joka osaa nauraa itselleen aidosti, oli sitten kyseessä millainen tilanne elämässä tahansa.

(Eivätkä muuten esim. kaikki vanhukset pysty enää pidättämään pieruansa, kun lihakset ovat löystyneet tms. nim. "joogatunnin jälkeen naurattanut")

 

Olen aina ihmetellyt, mitä se Pyhä Henki on, josta papit paasaavat. Asevelvollisuutta suorittamassa ollessa joku sotapappi piti iltahartauksia, joista kukaan ei tykännyt. Kerran porukalla päätettiin, että joka kerta kun pastori mainitsee jumalista, jeesuksista tai hengistä, pieraistaan. Voin vakuuttaa, että kerrankin oli Pyhää Henkeä ilmassa! Pyhä Henki on PYHÄÄ PIERUA!