H
Huono vaimo
Vieras
Olin teininä se tyttö jonka ympärillä ei pojat pyörineet. Täysi-ikäisyyden tienoilla vietin villejä vuosia ja miehiäkin pyöri ympärillä, mutta ei oikein ketään jonka kanssa olisin seurustellut. Kun tuleva mieheni iski minuun silmänsä en voinut uskoa sitä edes todeksi, komea, puhelias, urheilullinen ja hän halusi juuri minut. Rakastuin. Elimme vuosia onnellisena kahdestaan ja saimme lopulta kolme ihanaa lasta. Kohta on 10 vuotta siitä kun vanhin lapsistamme sai alkunsa. Olen ollut vuosia lasten kanssa kotona, työskennellytkin kotona ja näiden vuosien aikana pikkuhiljaa kaikki kotityöt, yövalvomiset ja lasten asioiden hoitaminen ovat valuneet vastuulleni. Väsyn, uuvun. Uupuneena kiukkuan, raivoankin. Sanon miehelleni en jaksa enää, erotaan jos et ala hoitamaan asioita. Kaikki paranee. Mutta vain hetkeksi. Pikkuhiljaa huomaan taas hoitavani lähes kaiken. Riidat lisääntyy, aina pyydän hoida jotain. Nykyään mies hoitaa lähes mitä vaan, kunhan ensin pyydän. Laitatko tiskit? Laitatko ruuan jääkaappiin. En enää jaksaisi pyytää! En enää halua miestäni! Seksi tuntuu vaan yhdeltä kotityöltä lisää mikä pitää jaksaa suorittaa. Tuntuu että se arjen välinpitämättömyys on tappanut kaiken rakkauden minun puoleltani. Riitoja on paljon. Sanon erotaan! Mieheni itkee, hän haluaa jatkaa kanssani, hän kuulemma rakastaa yhä.
Kolme vuotta sitten tapasin lapsen harrastuksen kautta miehen. Hän oli mukava, kiltti ja puhelias. Ensin juteltiin harrastuksen parissa, sitten facebook kavereina ja lopulta ystävystyttiin ja juteltiin yksityisviesteillä. Keväällä huomasin miettiväni tätä miestä muutenkin kuin ystävänä. Viime juhannuksena sain tietää että hän on ihastunut minuun. Ja silloin kerroin hänelle että minäkin olin ihastunut häneen. Hän eli vaikeassa suhteessa joka kesän aikana päättyi. Nyt hän on sinkku, minä elän tätä riitojen värittämää elämääni miehen kanssa jota en enää rakasta. Olemme jutelleet ystävämiehen kanssa viime aikoina paljon, puheemme olivat jo aivan liian intiimejä, tapasimmekin. Ihastuin tähän mieheen aivan päättömästi. Mietin häntä koko ajan. Suunnittelimme tapaamista hänen kotonaan, halusin tätä miestä niin paljon. Viime hetkellä vedimme kuitenkin homman seis. Mies sanoo että pelkää että satutan häntä. Minä en lopulta pystytkään pettämään miestäni. Nyt yritän pitää mieheen etäisyyttä, en laita viestiä tai soita. Kuitenkin mietin häntä koko ajan. Pelkään että hän tapaa naisen johon rakastuu.
En kuitenkaan osaa jättää miestäni! En ole koskaan jättänyt ketään. En tiedä mitä tehdä. En tiedä tulisko uuden miehen kanssa tulevaisuudesta yhtään mitään jos lähtisin nykyisestä suhteestani. En haluaisi satuttaa ketään, mutta tuntuu että tällä hetkellä satutan kaikkia, myös itseäni.
Kolme vuotta sitten tapasin lapsen harrastuksen kautta miehen. Hän oli mukava, kiltti ja puhelias. Ensin juteltiin harrastuksen parissa, sitten facebook kavereina ja lopulta ystävystyttiin ja juteltiin yksityisviesteillä. Keväällä huomasin miettiväni tätä miestä muutenkin kuin ystävänä. Viime juhannuksena sain tietää että hän on ihastunut minuun. Ja silloin kerroin hänelle että minäkin olin ihastunut häneen. Hän eli vaikeassa suhteessa joka kesän aikana päättyi. Nyt hän on sinkku, minä elän tätä riitojen värittämää elämääni miehen kanssa jota en enää rakasta. Olemme jutelleet ystävämiehen kanssa viime aikoina paljon, puheemme olivat jo aivan liian intiimejä, tapasimmekin. Ihastuin tähän mieheen aivan päättömästi. Mietin häntä koko ajan. Suunnittelimme tapaamista hänen kotonaan, halusin tätä miestä niin paljon. Viime hetkellä vedimme kuitenkin homman seis. Mies sanoo että pelkää että satutan häntä. Minä en lopulta pystytkään pettämään miestäni. Nyt yritän pitää mieheen etäisyyttä, en laita viestiä tai soita. Kuitenkin mietin häntä koko ajan. Pelkään että hän tapaa naisen johon rakastuu.
En kuitenkaan osaa jättää miestäni! En ole koskaan jättänyt ketään. En tiedä mitä tehdä. En tiedä tulisko uuden miehen kanssa tulevaisuudesta yhtään mitään jos lähtisin nykyisestä suhteestani. En haluaisi satuttaa ketään, mutta tuntuu että tällä hetkellä satutan kaikkia, myös itseäni.
