Kuinka tapasitte kumppaninne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Muistellen...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Muistellen...

Vieras
Olisi ihan mielenkiintoista tietää, että minkälaisia tarinoita teillä on. Miten, missä ja milloin juttunne alkoi, on se suhde sitten kestänyt 15 vuotta tai 5 kuukautta :)

Omalla kohdallani nyt oli se aika perinteinen kuvio... Viime kesänä lähdin kaveriporukalle kuskiksi lähikaupunkiin, takana oli onnettomasti päättynyt seurustelusuhde erään miehen kanssa, joka kohteli minua todella törkeästi. En edes etsinyt mitään uutta, mutta niin vain kävi, että eräässä ravintolassa juttusilleni sitten tuli eräs mies.
Aluksi tietysti nauratti koko heppu, hän kun ystäväni välityksellä kyseli minusta kaikkea, tyyliin " kysy tuolta kaveriltas, että onko se sinkku" jne... Minä siinä rupesin räkättämään, ja sanoin, että kyllä mulle tohtii suoraankin puhua :D
Numeroita vaihdettiin ja siitä se pikkuhiljaa lähti. Ensin ajattelin koko miehestä, että no jaa...ihan ok, mutta en tiedä. Niin vain kävi, että siitä lähtien olimme kaikki viikonloput yhdessä, ja olemme edelleenkin - nyt kylläkin seurustelemme onnellisesti ja ihan virallisesti.
Asumme eri paikkakunnilla, joten viikolla emme yleensä ehdi näkemään, viikonloput meneekin sitten yhdessä todella tiiviisti. Suunnitelmissa on muuttaa samalle paikkakunnalle heti kun vain töitä löytyy.

Jotkut sanovat, että ei sieltä baarista mitään miestä/naista voi löytää, kaikki jotain juoppoja. No, minä löysin ja aikaisemminkin olen kumppanin baarista löytänyt. Ja tämä mieheni taas on juuri päinvastainen, hänen entiset tyttöystävänsä ovat jotain nettituttavuuksia, koskaan ei ole esim. baarista seuralaista löytänyt.

Ikää meillä on hieman alle 30. Silti ensimmäistä kertaa koskaan tuntuu, että seurustelu on ns. vakaalla pohjalla, eikä tarvitse pelätä milloin toinen ottaa takapakkia.
 
Meillä oli teineinä yhteisiä ystäviä, joiden kautta siis tutustuimme. Seurustelimme puolisen vuotta silloin. Monen monta kaipauksen vuotta siinä ehti olla välissä kunnes otin mieheen yhteyttä. Tapasimme ja sille tielle jäimme. Nyt 8 vuotta asuttu yhdessä.
 
Olin töissä bensaasemalla, kun tapasin ensimmäisen avopuolisoni vuonna 1995 .Hän vakioasiakkaana jutteli muuten mukavia ja lopulta seurusteltiin 5 vuotta.Mutta kun hänen suunnittelmiin eivät kuuluneet meidän yhteiset lapset,lopetettiin seurustelu 2000.Syynä, että elämääni ilmestyi mies, kenen kanssa ollaan nyt seurusteltu 8 vuotta, menty naimisiin ja hankittu lapset. Hänet tapasin ihan samalla tavalla bensaasemalla, missä olin töissä.
 
Liikuimme pitkään samoissa laajoissa kaveri/harrastusporukoissa. Juttelimme joskus bileissä, baarissa tai harrastuskuvioissa, mutta välillämme ei varsinaisesti ollut kipinää. Ylioppilasvuonna haaveilin jo muutosta opiskelupaikkakunnalle ja virkeämmille "saalistusapajille" ;) mutta ajattelin viettää kuitenkin villiä viimeistä kesää kotipaikkakunnalla.

Niinpä sitten eräänä kesäisenä iltana baarissa mies tuli hakemaan minua viimeisille hitaille. Ja siinä tanssiessa yhtäkkiä huomasimme suutelevamme... Kesäromanssi syttyi ja ajattelin vain pitäväni vähän hauskaa. Mutta siinä kuukausien aikana kiinnyimme ja rakastuimme toisiimme ja niinpä kesäheilasta tuli vähän pidempiaikaisempi kumppani... Nyt yhteisiä vuosia takana 12.
 
Minä löysin ihanan metsämieheni kun olin sienimetsällä. =) Hän oli lintumetsällä ja niin me "törmäsimme". Tiesin ja jotenkin tunsinkin hänet entuudestaan, mutta mitään ystävyyteenkään verrattavaa ei meidän välillämme ennemmin ollut.Tästä on nyt aikaa hieman yli kaksi vuotta ja keväästä asti olemme asuneet yhdessä. Niin ja ikää meillä on nyt niin, että minä olen 33 ja mies 48.
 
Töissä :) Heti alkuun oli mielenkiintoa ja flirttiä, ei pysynyt vastustamaan toista. Yhdessä reilu vuosi. Suhteesta kyllä seurasi se, että mieheni vaihtoi työpaikkaa kun ei haluttu olla samassa työpaikassa.
 
Näimme toisemme ensimmäisen kerran yhteisen kaverin kautta muutama vuosi sitten. Sen jälkeen oli kipinää ilmassa joka kerta kun näimme ja juttelimme (aika harvoin silloin kuitenkin törmäsimme toisiimme), mutta mitään ei tapahtunut koska minä olin varattu. Entinen suhteeni kuitenkin loppui muista syistä ja aika pian eron jälkeen tapasin taas tämän miehen sen saman yhteisen kaverin kautta. Mentiin yhdessä baarin (minä, se kaveri, kaverin mies, tämä kyseinen mies ja pari muuta) ja siitä se lähti. Muuten en olisi alannut niin nopeasti eron jälkeen uuteen suhteeseen, mutta kun tähän mieheen oli ollut kiinnostusta ja vetovoimaa jo ennestään niin päätin antaa sille mahdollisuuden. Vielä en ole katunut! :)
 
kyllä sinun baarituttavuutes on vielä niin tuore ja harvoin näätte, kun yhteen muutatte niin ei kulu vuottakaan kun ootte kantapäät päin yhteen, kyllä ne baari tutut ovat sellaisia yhden illan juttuja, jos pidempään ollaan niin tapellaan verissäpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja "seniori":
kyllä sinun baarituttavuutes on vielä niin tuore ja harvoin näätte, kun yhteen muutatte niin ei kulu vuottakaan kun ootte kantapäät päin yhteen, kyllä ne baari tutut ovat sellaisia yhden illan juttuja, jos pidempään ollaan niin tapellaan verissäpäin.

Mun baarista alkanut suhde kesti 7 vuotta. Koskaan ei verissä päin tapeltu ja ihan sovussa erottiinkin. Edelleen olemme erittäin hyvät ystävät. Eksäni ja nyksäni ovat myös kavereita keskenään. Revi siitä, juniori.
 
Alkuperäinen kirjoittaja "seniori":
kyllä sinun baarituttavuutes on vielä niin tuore ja harvoin näätte, kun yhteen muutatte niin ei kulu vuottakaan kun ootte kantapäät päin yhteen, kyllä ne baari tutut ovat sellaisia yhden illan juttuja, jos pidempään ollaan niin tapellaan verissäpäin.

Ihan niin kuin edellinen kirjoittaja kirjoitti: lapsellista yleistystä. Haloo, ei kai se tapaamispaikka sitä määrää millaiseksi suhde ajan mittaan muodostuu!! Ihmisistä itsestään se riippuu. Sen oikean voi tavata baarissa yhtä hyvin kuin sen väärän voi tavata työpaikalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja "seniori":
kyllä sinun baarituttavuutes on vielä niin tuore ja harvoin näätte, kun yhteen muutatte niin ei kulu vuottakaan kun ootte kantapäät päin yhteen, kyllä ne baari tutut ovat sellaisia yhden illan juttuja, jos pidempään ollaan niin tapellaan verissäpäin.

Ompas yleistystä..

Baarissa tavattiin hellun kanssa minun ollessani 19 ja mies vuoden vanhempi. Mies tuli hakemaan hitaille ja koitti se jatkoillekin saada, mutta en mää lähteny. :) Numerot vaihdettiin kuitenkin.

Parin viikon päästä mies kirjoitti viestin ja siinä meni sitten joku tovi (syysloman vietto toisella paikkakunnalla jne. välissä) ennen kuin nähtiin uudemman kerran. Sitten kun nähtiin, niin siitäpä asti ollaankin yhtä pidetty.

Puolitoista kk seurusteltiin kunnes miehen piti lähteä asepalvelusta suorittamaan. Siinä meni melkein ensimmäinen vuosi. Seuraavat parisen vuotta oltiin samalla paikkakunnalla, mutta molemmilla omat asunnot. Sitten opiskelut ja työt veivät etäsuhteeseen, jota jatkui seuraavat vuodet. Silti nähtiin joka viikonloppu, vaikka välimatkaa pisimmillään vuoden ajan n. 400km suuntaansa.

Kihloihin mentiin oltuamme yhdessä hieman yli viisi vuotta ja pian sen jälkeen päästiin viimein saman katon allekkin. VIIMEINKIN. :) Oli molemmat saatu opiskelut päätökseen ja työtä nykyiseltä paikkakunnaltamme. Nyt yhdessä reilu 6 vuotta ja ensi kesänä naimisiin..

Monet ihmettelee, miten muka tämä homma toimii, kun oli tuo vuosien etäsuhteilu jne. välissä, mutta itse emme ole asiassa ongelmaa nähneet. On ollut aikaa todella tutustua toiseen ja samalla säilyttää oma elämä. Riitoja on tietty (kuten varmasti kaikilla joskus), mutta ei verissä päin koskaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja "seniori":
kyllä sinun baarituttavuutes on vielä niin tuore ja harvoin näätte, kun yhteen muutatte niin ei kulu vuottakaan kun ootte kantapäät päin yhteen, kyllä ne baari tutut ovat sellaisia yhden illan juttuja, jos pidempään ollaan niin tapellaan verissäpäin.

En usko, olen sellaisiin törmännyt aikaisemmin, mutta nyt on kuule ihan eri tuulet puhaltamassa. Meillä on samanlaiset luonteet, paljon yhteistä, samat tavotteet, kumpikin haaveilee samoista asioista.

Koskaan ei voi tietää miten käy, mutta ei se meidän ensikohtaaminen mikään känninen sekoilu ollut, minä olin selvinpäin, ja mieskin oli ottanut vain pari paukkua. Joten miksi tästä ei voisi mitään tulla?
Miksi pitää olla noin negatiivinen?

Olen ainakin onnellinen tässä ja nyt, enkä mieti huomista. Jos aina ajattelee, että ei tästä mitään tuu, niin takuulla ei tule.
 
Alkuperäinen kirjoittaja "seniori":
kyllä sinun baarituttavuutes on vielä niin tuore ja harvoin näätte, kun yhteen muutatte niin ei kulu vuottakaan kun ootte kantapäät päin yhteen, kyllä ne baari tutut ovat sellaisia yhden illan juttuja, jos pidempään ollaan niin tapellaan verissäpäin.

Tapasin vaimoni baarissa. Nyt oltu 25 naimisissa. Ei juurikaan tapella.
 
niinhän se aina on kun uusi tuttavuus astuu kuvioihin, mutta annas olla kun arki tulee eteen jos edelleen käydään bupeissa kaljottelemassa rahat ei riitä löytyy uusia baari hileitä kato vaan ettet ole hetken päästä parin ipanan yksin huoltaja. Oon vain seuraillut sivusta mutta eihän sitä totuutta saa sanoa.
 

Yhteistyössä