[QUOTE="VIERAS";26250028]Tavallaan ymmärrän sua ap, mutta tavallaan en.
Mulla ei ole enää miestä kuvioissa, ja totaalisesti kahden lapsen kanssa yksin.
Pitkään nukkuminen yhtenäkään aamuna ei onnistu, samoin kuin ei mikään muukaan oman ajan vietto... Ei sillä, että jatkuvaa sellaista kaipaisinkaan, mutta voi vitsit: jos mä saisin joskus vaikkapa puoliskaisen tuntisen, jonka voisin käyttää käyskentelyyn pihalla ilman, että olen sidottu tuplavaunuihin ja koiraan. Tai tehdä jotain muuta, mikä toisi jotain vastapainoa - ja sitä kautta jaksamista - tähän arkeen, kun joinakin päivinä turhauttaa toden teolla. Käydä vaikka vaateostoksilla yksinään.
Apua olen yrittänyt pyytää vanhemmiltani - he ovat ainoita, keltä sitä voin ja kehtaan pyytää - mutta mulle on suoraan sanottu, että itsepä olen lapseni tehnyt. Eipä heillä toki mitään velvollisuutta lapsiani olekaan hoitaa, mutta kyllä se ottaa silti aivoon: ovat näyttäneet hekin unohtaneen, että itse ollessani pieni heillä kyllä sai olla omia menoja ja kulkuja sillä välin, kun itse olin hoidossa - minä puolestani en heidän mielestään minkäännäköistä omaa aikaa tarvitse. Olen siis lakannut pyytämästä, mitäpä sitä turhia.
Palkkaisin MLL:n lastenhoitajan, mutta sattumoisin täällä paikkakunnalla ei sellaista ole tarjolla. Mikä ihana sattuma.[/QUOTE]
meillä hiukan sama tilanne, että sukulaiset kaukana. onneksi vaari tulee välillä tänne joka pystyy olemaan kolmenkin lapsen kanssa kerralla. Asutko missä? Tahtoisin olla avuksi jos voisin.