Y
ymmällä
Vieras
Olimme seurustelleet vajaan kaksi vuotta. Haasteita kahden aikuisen seurustelulle oli johtuen haasteellisista töistä, välimatkasta ja katraasta lapsia. Mies antoi periksi ja erosi ilmoittaen haluavansa helppoa elämää, ei tällaista.
Kaikki tapahtui todella yhtäkkiä, eikä mies suostunut puhumaan, vaan pisti aivan kaiken poikki. Ystävä kertoi miehellä olleen pitkään jo toinen.
Yritin kasailla itseäni ja viikon päästä tein sellaista, jota en totaaliyksinhuoltajana ja muutenkin kotihiiruna ole tehnyt varmaan vuosikymmeneen: menin ystävän kanssa baariin. Sain paljon huomiota (varmasti kaikki saavat) ja se oli hämmentävää, mutta myös hyvää vaihtelua siihen kohtaan.
Tämän jäkeen juttelimme eksän kanssa. Hän kertoi, ettei ole ollut muita ja että teknisesti emme olleetkaan eronneet. Hän ohjeisti minua todella kovalla kädellä, kuinka minun pitää nyt pysyä miessekoiluista kaukana, niiden aika ei ole minulle nyt. Hän syytti ja syyttää vieläkin pettämisestä. Hän kertoo, kuinka olin menossa heti ensimmäisen kanssa sänkyyn (en ollut) ja oikein herkuttelee ajatuksella niin, että voi syyllistää minua yhä enemmän. Hän myös kertoi tästä kaikille yhteisille tutuille, kuinka olen pettänyt hänen luottamuksensa kriisin tullen.
Omasta etenemisestään tai mahdollisista pettämisistä, joita ei sitten (muka) kuitenkaan ollut ollut hän oli mieltä, että ne olisivat olleet ymmärrettäviä, koska mies on joutunut olemaan niin paljon yksin viime aikoina ja kanssani on ollut niin raskasta.
Eikös tässä nyt ole vain miehinen omistushalu kyseessä eikä sen kummempaa?Miksi kummassa kuitenkin osuu ja uppoaa niin huolella?
Kaikki tapahtui todella yhtäkkiä, eikä mies suostunut puhumaan, vaan pisti aivan kaiken poikki. Ystävä kertoi miehellä olleen pitkään jo toinen.
Yritin kasailla itseäni ja viikon päästä tein sellaista, jota en totaaliyksinhuoltajana ja muutenkin kotihiiruna ole tehnyt varmaan vuosikymmeneen: menin ystävän kanssa baariin. Sain paljon huomiota (varmasti kaikki saavat) ja se oli hämmentävää, mutta myös hyvää vaihtelua siihen kohtaan.
Tämän jäkeen juttelimme eksän kanssa. Hän kertoi, ettei ole ollut muita ja että teknisesti emme olleetkaan eronneet. Hän ohjeisti minua todella kovalla kädellä, kuinka minun pitää nyt pysyä miessekoiluista kaukana, niiden aika ei ole minulle nyt. Hän syytti ja syyttää vieläkin pettämisestä. Hän kertoo, kuinka olin menossa heti ensimmäisen kanssa sänkyyn (en ollut) ja oikein herkuttelee ajatuksella niin, että voi syyllistää minua yhä enemmän. Hän myös kertoi tästä kaikille yhteisille tutuille, kuinka olen pettänyt hänen luottamuksensa kriisin tullen.
Omasta etenemisestään tai mahdollisista pettämisistä, joita ei sitten (muka) kuitenkaan ollut ollut hän oli mieltä, että ne olisivat olleet ymmärrettäviä, koska mies on joutunut olemaan niin paljon yksin viime aikoina ja kanssani on ollut niin raskasta.
Eikös tässä nyt ole vain miehinen omistushalu kyseessä eikä sen kummempaa?Miksi kummassa kuitenkin osuu ja uppoaa niin huolella?