Kuinka usein haluaisitte kummien tapaavan lapsianne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hämmentynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hämmentynyt

Vieras
Lapsellamme on 4 kummia. Yksi asuu 300km päässä, loput 10km säteellä.

Eräs näistä joka asuu lähellä on ystäväni yli 10 vuoden takaa jota nähnyt ennen päivittäin tai vähintään puhunut puhelimessa, hän on nähnyt lastamme vain 2 kertaa, kun lapsi pääsi sairaalasta muutaman viikon ikäisenä ja ristiäisissä 3kk ikäisenä.
Sen jälkeen hänellä on ollut kiire koulunsa kanssa 5 kuukauden ajan, tänään olisi voinut tavata meidät keskustassa mutta huonon oloni takia ehdotin että hän tulisi meillä käymään, ei onnistunut kun on kuulema flunssanssa ja lupasi että ensi kuussa ehkä.

Muut, jopa hän joka asuu 300km päässä on nähnyt lastamme useammin.

EN tarkoita että koska hän halusi kummiksi hänen pitää tuntea lapsi velvollisuutena ym.
Vaan haluaisin toki tavata häntä myös, ja minusta olisi mukavaa että lapsi tutustuisi häneen edes jollain tasolla eikä pitäisi vieraana tätinä sitten kun kasvaa, kyseessä kuitenkin pitkäaikainen ns. paras ystäväni.

 
meillä vähän samanlainen tilanne kuin ap:llä. kummi nähnyt lasta (1,8v) viimeksi lapsen ollessa 1,5vuotias, sitä ennen käväisi 1v synttäreillä. ensimmäisen vuoden aikana noin viitisen kertaa. asuu tosin eri kaupungissa kuin me, mutta on käynyt täällä kotikaupungissamme kyllä muidenkin luona, tänne ei ole ehtinyt.

raskautta ennen piti päivittäin yhteyttä. lapsen syntymän jälkeen ei ilmeisesti ymmärtänyt sitä, etten voi enkä jaksa joka päivä puhua parin tunnin puheluita, läsnäoloa olisin sen sijaan kaivannut sekä itseni että vauvan takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PirjoKyllikki85:
Noh, ainoastaan yksi kummi lasteni neljästä kummista tapaa ehkä pari kertaa vuodessa meitä :/

Mä niin toivon ettei tuon kanssa kävisi samoin :/ No ainakin 2 kummeista on pysyvästi meidän elämässä kun sukua meille...

Kun vaan olisin tämän tiennyt niin olisin valinnut toisin, olisi pitänyt aavistaa että kun hän oli oikeastaan vain pintapuolisesti iloinen miehestäni, kihloista, vauvasta ja aina paistoi negatiivinen sävy asiasta kuin asiasta, ihan kuin toivoisi kokoajan pahinta... Huoh
 
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä:
meillä vähän samanlainen tilanne kuin ap:llä. kummi nähnyt lasta (1,8v) viimeksi lapsen ollessa 1,5vuotias, sitä ennen käväisi 1v synttäreillä. ensimmäisen vuoden aikana noin viitisen kertaa. asuu tosin eri kaupungissa kuin me, mutta on käynyt täällä kotikaupungissamme kyllä muidenkin luona, tänne ei ole ehtinyt.

raskautta ennen piti päivittäin yhteyttä. lapsen syntymän jälkeen ei ilmeisesti ymmärtänyt sitä, etten voi enkä jaksa joka päivä puhua parin tunnin puheluita, läsnäoloa olisin sen sijaan kaivannut sekä itseni että vauvan takia.

Aivan... Ehkä hänellekkin on vaikea ymmärtää tilannetta jotenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä:
meillä vähän samanlainen tilanne kuin ap:llä. kummi nähnyt lasta (1,8v) viimeksi lapsen ollessa 1,5vuotias, sitä ennen käväisi 1v synttäreillä. ensimmäisen vuoden aikana noin viitisen kertaa. asuu tosin eri kaupungissa kuin me, mutta on käynyt täällä kotikaupungissamme kyllä muidenkin luona, tänne ei ole ehtinyt.

raskautta ennen piti päivittäin yhteyttä. lapsen syntymän jälkeen ei ilmeisesti ymmärtänyt sitä, etten voi enkä jaksa joka päivä puhua parin tunnin puheluita, läsnäoloa olisin sen sijaan kaivannut sekä itseni että vauvan takia.

Aivan... Ehkä hänellekkin on vaikea ymmärtää tilannetta jotenkin.

Tosin hän ei ole edes yrittänyt soitella kuin alussa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä:
meillä vähän samanlainen tilanne kuin ap:llä. kummi nähnyt lasta (1,8v) viimeksi lapsen ollessa 1,5vuotias, sitä ennen käväisi 1v synttäreillä. ensimmäisen vuoden aikana noin viitisen kertaa. asuu tosin eri kaupungissa kuin me, mutta on käynyt täällä kotikaupungissamme kyllä muidenkin luona, tänne ei ole ehtinyt.

raskautta ennen piti päivittäin yhteyttä. lapsen syntymän jälkeen ei ilmeisesti ymmärtänyt sitä, etten voi enkä jaksa joka päivä puhua parin tunnin puheluita, läsnäoloa olisin sen sijaan kaivannut sekä itseni että vauvan takia.

Aivan... Ehkä hänellekkin on vaikea ymmärtää tilannetta jotenkin.

Tosin hän ei ole edes yrittänyt soitella kuin alussa...

no ei siis tuo meidänkään lapsen kummi. onhan se ymmärrettävää, ettei enää jaksakaan soitella, jos toisella ei oo aikaa puhua. silti kummeksun sitä, ettei millään tavalla yritä edes miettiä asioita toisen kannalta. ja olen tästä hänelle sanonutkin, harmittaa kovasti lapsen puolesta!

kuitenkin itse kuunnellut hänen murheensa ja ilonsa aina. nykyään kun on soittanut (yli puolen vuoden sisällä alle viisi kertaa), ei kysy sanaakaan lapsesta.. kerran kun jotain kerroin, mitä on oppinut, oli kommentti: "joo, siitä se lähtee", ja sitten siirtyi puhumaan omista asioistaan.

harmittaa tosiaan oma tyhmyys tuossa kummivalinnassa. tiesin kyllä, ettei ole varsinainen "lapsi-ihminen", mutta olen kuitenkin pitänyt häntä hyvänä ystävänä, ja pyydettäessä vakuutti kummin tehtävän olevan hänelle erittäin tärkeä tehtävä, oikea kunnia-asia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja niinpä:
meillä vähän samanlainen tilanne kuin ap:llä. kummi nähnyt lasta (1,8v) viimeksi lapsen ollessa 1,5vuotias, sitä ennen käväisi 1v synttäreillä. ensimmäisen vuoden aikana noin viitisen kertaa. asuu tosin eri kaupungissa kuin me, mutta on käynyt täällä kotikaupungissamme kyllä muidenkin luona, tänne ei ole ehtinyt.

raskautta ennen piti päivittäin yhteyttä. lapsen syntymän jälkeen ei ilmeisesti ymmärtänyt sitä, etten voi enkä jaksa joka päivä puhua parin tunnin puheluita, läsnäoloa olisin sen sijaan kaivannut sekä itseni että vauvan takia.

Aivan... Ehkä hänellekkin on vaikea ymmärtää tilannetta jotenkin.

Tosin hän ei ole edes yrittänyt soitella kuin alussa...

no ei siis tuo meidänkään lapsen kummi. onhan se ymmärrettävää, ettei enää jaksakaan soitella, jos toisella ei oo aikaa puhua. silti kummeksun sitä, ettei millään tavalla yritä edes miettiä asioita toisen kannalta. ja olen tästä hänelle sanonutkin, harmittaa kovasti lapsen puolesta!

kuitenkin itse kuunnellut hänen murheensa ja ilonsa aina. nykyään kun on soittanut (yli puolen vuoden sisällä alle viisi kertaa), ei kysy sanaakaan lapsesta.. kerran kun jotain kerroin, mitä on oppinut, oli kommentti: "joo, siitä se lähtee", ja sitten siirtyi puhumaan omista asioistaan.

harmittaa tosiaan oma tyhmyys tuossa kummivalinnassa. tiesin kyllä, ettei ole varsinainen "lapsi-ihminen", mutta olen kuitenkin pitänyt häntä hyvänä ystävänä, ja pyydettäessä vakuutti kummin tehtävän olevan hänelle erittäin tärkeä tehtävä, oikea kunnia-asia.

Niimpä, kyseinen kummi meillä taas on lapsi-ihminen, tai niin ainakin aina olen kuvitellut mutta ehkä häntä ei sitten toisten lapset jaksa kiinnostaa.. Tuo "siitä se lähtee"-kommentti on tuttu myös...
Onneksi lapsemme on vielä pieni, 8kk, hän ei vielä hetkeen tule kaipaamaan yhtä kummia joka harvoin käy, mutta mitäs sitten kun hän asiasta osaa kysyä tms... Toivon että tilanne tulee parantumaan! Kaipaan kuitenkin itsekkin ystävääni
 

Yhteistyössä