Kuinka usein käytte miehenne kanssa lomalla kahdenkesken?

[=)]

Ihan kamalasti tekis mieli lähtee pienenpienelle häämatkalle ( kun sitä ei olla vielä tehty...), vaikka vain viikonlopuksi hotelliin, ottaa kylpylässä hoitoja, saunoa, käydä syömässä jne.
Me ei olla miehen kanssa koskaan käyty kahdenkesken lomalla sen jälkeen kun lapsia siunaantui. Nyt nuorimmainen on 2kk ja pulloruokinnalla täysin ja pärjäisi varmaan mummun kanssa pari yötä, on niin hyväntuulinen ja levollinen vauva muutenki
Vai teilataankohan mut nyt täysin et kun vauva on noinkin pieni vielä....

 

[hei]

Mä en raaskis noin pientä jättää, itselläni nyt kuopus pikkuvauva, ja ajattelin että ehkä ensi kesänä piipahdettais yö jossain. Muutenkin päästään vain noin kerran, korkeintaan pari kertaa vuodessa yöksi jonnekin.

 

[alma]

Me käydään yleensä muutaman kerran vuodessa, yksi pidempi reissu ja muutama viikonlopun(/pidennetyn viikonlopun) mittainen

 

[vieras]

me emme ole käyneet vielä kertaakaan, tyttö 5 vuotias ja muut eivät miehen lapsia, mutta kaikkiaan 5 lasta vielä kotona..hääyö oltiin 6 vuotta sitten kahdestaan.oishan se kiva jo päästä johonki kahdestaan ja vielä valmistuin ammattiin tänään, niin ois kiva juhlistaa..

 

[vieras]

Pari kertaa vuodessa ollaan yö tai kaks kahdestaan jossain.
Noin pientä en kyllä raaskis jättää...

 

[alma]

Me käydään yleensä muutaman kerran vuodessa, yksi pidempi reissu ja muutama viikonlopun(/pidennetyn viikonlopun) mittainen

ja tosiaan, kyllä ollaan jätetty pienikin vauva hoitoon mummoloihin Ei nyt toki viikon matkan ajaksi, mutta viikonlopuksi kyllä Eikä mitään ongelmia ole ollut, tuttu hoitopaikka kun kyseessä

 

[meillä]

lapsi nyt 2v2kk ja kaksi kertaa ollaan oltu hotellilomalla yhden yön yli. Hyvää se tekee, mut en mä varmaan raskis noin pientä jättää ihan lomailun vuoksi.

 

[joo-o]

meillä ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa kolmeen ja puoleen vuoteen eikä varmaan tule olemaan seuraavaan viiteen vuoteen. Syynä tukiverkostojen täydellinen puuttuminen eli ei ole ketään kuka lasta hoitaisi, ei isovanhempia, kummeja tai sukulaisia/ystäviä.

Toivon mukaan sitten joskus kun lapset teini-ikäisiä tms. niin voidaan käydä edes jossain kahdestaan syömässä

 

[ev]

Nyt olemme viikonlopuksi lähdössä kahdestaan pienelle matkalle. Edellisen kerran viime heinäkuussa

 

[vieras]

meillä ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa kolmeen ja puoleen vuoteen eikä varmaan tule olemaan seuraavaan viiteen vuoteen. Syynä tukiverkostojen täydellinen puuttuminen eli ei ole ketään kuka lasta hoitaisi, ei isovanhempia, kummeja tai sukulaisia/ystäviä.

Toivon mukaan sitten joskus kun lapset teini-ikäisiä tms. niin voidaan käydä edes jossain kahdestaan syömässä

Missä ne mummot, kummit ja ystävät on?

 

[Merlion]

Harvoin. Viimeksi kevaalla kun kavin Koreassa miehen luona.Edellisen kerran oli toissa kesana kun mies jarjesti haapaivayllarin Bengtskarin majakalle. Yleensa siis reissaamme perheen kanssa yhdessa, vaikkakin meilla jo isot lapset.

 

[?]

meillä ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa kolmeen ja puoleen vuoteen eikä varmaan tule olemaan seuraavaan viiteen vuoteen. Syynä tukiverkostojen täydellinen puuttuminen eli ei ole ketään kuka lasta hoitaisi, ei isovanhempia, kummeja tai sukulaisia/ystäviä.

Toivon mukaan sitten joskus kun lapset teini-ikäisiä tms. niin voidaan käydä edes jossain kahdestaan syömässä

Ei kavereita?Ystäväperheitä?

 

[cadetta]

vappu viikonloppu vietettiin pieksämäellä lähes tyhjässä hotellissa... en mee toiste. ruokaakaan ei sit vappulounaan jälkeen saanut, saatika drikkejä ,ei edes hotellin asiakkaat, käytiin sit mäkis syömäs..... oisko jotain sanomist hotellin tasost

 

[jup]

me mentiin vauva aikana koko perheen voimin suomea kiertämään. Vasta tänä vuonna mennään yhdessä laivalle, muksu on 1,3kk. mut Häämatkalla käytiinkin ennen lapsia ja muutenkin me käytiinkin paljon reissuissa ennen lasta.

mutta menkää ihmeessä jos on haluja ja mahdollisuus onhan se ihanaa päästä kaksistaankin, jos vaan raaskitte lähtee ilman pikkuista.

 

[realmerkku78]

2 kertaa vuodessa 3-5 pv

 

[äskeinen]

meillä ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa kolmeen ja puoleen vuoteen eikä varmaan tule olemaan seuraavaan viiteen vuoteen. Syynä tukiverkostojen täydellinen puuttuminen eli ei ole ketään kuka lasta hoitaisi, ei isovanhempia, kummeja tai sukulaisia/ystäviä.

Toivon mukaan sitten joskus kun lapset teini-ikäisiä tms. niin voidaan käydä edes jossain kahdestaan syömässä

Missä ne mummot, kummit ja ystävät on?

noh, toiseen mummolaan on välit poikki turvallisuussyitä (luonnehäiriöinen väkivaltainen isä, uhkaillut lapsia, pahoinpidellyt minua) ja toisia isovanhempia ei kiinnosta, ei vaikka on miten yritetty maanitella. Kaikilla ei myöskään ole kummeja tai sisaruksia tai ystäviä.

Aina kun kerron tukiverkottomuudesta, saan osakseni ihme syyllistämistä ja jotenkin ajatellaan että mitä oikein olen tehnyt että tilanne on tällainen. Itse en koe olevani syyllinen tilanteeseen, en voi sille mitään että olen syntynyt väkivaltaiseen onnettomaan perheeseen tai että appivanhempia ei kiinnosta elämämme. Ystäviäkään ei noin vain voi postimyynnistä tilata...

 

[wanderer]

Kerran on käyty, ihan vasta. Lapsi 3v.

 

[vieras]

meillä ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa kolmeen ja puoleen vuoteen eikä varmaan tule olemaan seuraavaan viiteen vuoteen. Syynä tukiverkostojen täydellinen puuttuminen eli ei ole ketään kuka lasta hoitaisi, ei isovanhempia, kummeja tai sukulaisia/ystäviä.

Toivon mukaan sitten joskus kun lapset teini-ikäisiä tms. niin voidaan käydä edes jossain kahdestaan syömässä

Missä ne mummot, kummit ja ystävät on?

noh, toiseen mummolaan on välit poikki turvallisuussyitä (luonnehäiriöinen väkivaltainen isä, uhkaillut lapsia, pahoinpidellyt minua) ja toisia isovanhempia ei kiinnosta, ei vaikka on miten yritetty maanitella. Kaikilla ei myöskään ole kummeja tai sisaruksia tai ystäviä.

Aina kun kerron tukiverkottomuudesta, saan osakseni ihme syyllistämistä ja jotenkin ajatellaan että mitä oikein olen tehnyt että tilanne on tällainen. Itse en koe olevani syyllinen tilanteeseen, en voi sille mitään että olen syntynyt väkivaltaiseen onnettomaan perheeseen tai että appivanhempia ei kiinnosta elämämme. Ystäviäkään ei noin vain voi postimyynnistä tilata...

Mutta lastenvahteja saa usein esim sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen seiniltä. Siellä monet lähihoitajaopiskelijat hakevat keikkahommaa. Ja onhan MLL:n toiminta myös vaihtoehto.

 

[ImpiEllenAnna]

Lomalla kahdestaan miehen kanssa ollaan oltu tähän mennessä 3 kertaa, joka kerran yhden yön reissu. Mut syynä on raha, jota ei ole riittävästi tihuvampaan lomailuun. Lapset nyt 4v ja 6v. Kyllä mä lähtisin ap:n tilanteessa.

 

[?]

meillä ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa kolmeen ja puoleen vuoteen eikä varmaan tule olemaan seuraavaan viiteen vuoteen. Syynä tukiverkostojen täydellinen puuttuminen eli ei ole ketään kuka lasta hoitaisi, ei isovanhempia, kummeja tai sukulaisia/ystäviä.

Toivon mukaan sitten joskus kun lapset teini-ikäisiä tms. niin voidaan käydä edes jossain kahdestaan syömässä

Missä ne mummot, kummit ja ystävät on?

noh, toiseen mummolaan on välit poikki turvallisuussyitä (luonnehäiriöinen väkivaltainen isä, uhkaillut lapsia, pahoinpidellyt minua) ja toisia isovanhempia ei kiinnosta, ei vaikka on miten yritetty maanitella. Kaikilla ei myöskään ole kummeja tai sisaruksia tai ystäviä.

Aina kun kerron tukiverkottomuudesta, saan osakseni ihme syyllistämistä ja jotenkin ajatellaan että mitä oikein olen tehnyt että tilanne on tällainen. Itse en koe olevani syyllinen tilanteeseen, en voi sille mitään että olen syntynyt väkivaltaiseen onnettomaan perheeseen tai että appivanhempia ei kiinnosta elämämme. Ystäviäkään ei noin vain voi postimyynnistä tilata...

Pystytkö palkkaamaan ketään? Onko teillä ketään läheisiä ihmisiä?Naapureita tms?

 

[vieras]

kerran ollaan oltu yksi yö hotellissa viiden vuoden aikana.

 

[äskeinen]

meillä ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa kolmeen ja puoleen vuoteen eikä varmaan tule olemaan seuraavaan viiteen vuoteen. Syynä tukiverkostojen täydellinen puuttuminen eli ei ole ketään kuka lasta hoitaisi, ei isovanhempia, kummeja tai sukulaisia/ystäviä.

Toivon mukaan sitten joskus kun lapset teini-ikäisiä tms. niin voidaan käydä edes jossain kahdestaan syömässä

Missä ne mummot, kummit ja ystävät on?

noh, toiseen mummolaan on välit poikki turvallisuussyitä (luonnehäiriöinen väkivaltainen isä, uhkaillut lapsia, pahoinpidellyt minua) ja toisia isovanhempia ei kiinnosta, ei vaikka on miten yritetty maanitella. Kaikilla ei myöskään ole kummeja tai sisaruksia tai ystäviä.

Aina kun kerron tukiverkottomuudesta, saan osakseni ihme syyllistämistä ja jotenkin ajatellaan että mitä oikein olen tehnyt että tilanne on tällainen. Itse en koe olevani syyllinen tilanteeseen, en voi sille mitään että olen syntynyt väkivaltaiseen onnettomaan perheeseen tai että appivanhempia ei kiinnosta elämämme. Ystäviäkään ei noin vain voi postimyynnistä tilata...

Mutta lastenvahteja saa usein esim sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen seiniltä. Siellä monet lähihoitajaopiskelijat hakevat keikkahommaa. Ja onhan MLL:n toiminta myös vaihtoehto.

jep, tarkoitus on varmaan alkaa etsiä hoitoapua heti kun nuorempi lapsi vähän kasvaa eli ei ole enää ihan vauvanen.
Raskasta on kyllä ilman tukiverkkoja, ja käy parisuhteen päälle kovasti, mutta ei pidä turhia vinkua sillä asia oli kuitenkin jo tiedossa lasta hankkiessa.

 

[jei]

meillä ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa kolmeen ja puoleen vuoteen eikä varmaan tule olemaan seuraavaan viiteen vuoteen. Syynä tukiverkostojen täydellinen puuttuminen eli ei ole ketään kuka lasta hoitaisi, ei isovanhempia, kummeja tai sukulaisia/ystäviä.

Toivon mukaan sitten joskus kun lapset teini-ikäisiä tms. niin voidaan käydä edes jossain kahdestaan syömässä

miten mä en jotenkaan usko...kyllä nyt jokaisella on joku ystävä, tuttava, naapuri, joka pystyy katsomaan lapsia ees sen 1-2h et kävisitte ees yhdessä syömässä.

 

[vieras]

Ei koskaan eikä ole tehnyt mielikään, meidän elämä on tässä ja nyt, ei osata kaivata muualle. Esikoinen 11v.

 

[ap]

Kyllä mekin yleensä nuo reissut on tehty koko perheen voimin mut nyt vaan tuntuu että tarvittais kipeästi sitä kahdenkeskeistä aikaa ihan kunnolla. Toki tuo vauvan ikä mietityttää, mutta toisaalta varmasti pärjäisi mummulassa missä on muitakin hoitajia. Ikävähän tietty olis suunnaton mutta arki varmati maistuis taas paljon paremmalta ?

Tosi ikävää kuulla ettei kaikilla tosiaan ole tällaista tukiverkostoa jolta pyytää lastenhoito ym apua. Itse olen tähän jo niin tottunut että sitä pitää jo melkein itsestäänselvyytenä, ikävä kyllä...