[QUOTE="Leikkikaveri";28817968]Minä kyllä leikin. Siis ihan vedän merirosvokamppeet päälle ja ärjyn menemään. Cars-autoilla vedetään tiukkaa agenttileikkiä, ulkona leikitään koulua, tehdään "ruokaa" hiekkalaatikolla ja tutkitaan luontoa. Lisäksi leikitään keittiöleikkejä, nukkekodilla ja milloin milläkin. Poika on 4v ja tyttö 1v, kotihoidossa ovat. Lisäksi myös iskä leikkii ihan samoja juttuja sekä myös rajumpia painileikkejä.
Lapset osallistuvat myös kaikkiin kotitöihin joihin haluavat. Toki myös piirrämme, luemme ja katsomme telkkaria. Musta leikkiminen kuuluu vanhemmille. Olin ihan äimän käkenä, kun kaverini mies sanoi, ettei se leiki poikansa kanssa koskaan. Aluksi luulin, että kuulin väärin, mutta en. Mutta näyttää teitä olevan muitakin.[/QUOTE]
Mä olen kanssa tommoinen hassu äiti, nautin oikeesti leikkimisestä ja tykkään höpöillä enkä pelkää näyttäväni typerältä. Joskus isossa porukassa saan parhaimmat naurut ja jutut lasten kanssa pöljäillessä
Mies on jäyhempi eikä usein jaksa leikkiä, mutta jos leikkii niin myös ihan täysillä. Ja kyllä itsekin välillä en jaksa, ja sitten vaan sanon että nyt en leiki. Mutta ymmärrän silti ettei jotkut leiki, jos ei tule luonnostaan semmoinen spontaani mielikuvituksen laukka, niin ei sitä väkisinkään voi vääntää, se on vaan teennäistä ja kauheeta kattella
Ihmiset on niin erilaisia. Mutta silti vähän salaa ajattelen että voi minkä ihanan, lapsen kanssa yhteisen maailman ne aikuiset menettääkään kun eivät leiki! (Luulen sitä paitsi että se on hyväksi aikuisenkin aivoille semmoinen luova ja estoton mielen heittäytyminen.)
