Tulee tosi narttumainen olo, kun saa mieheltä remmiä, vaikka vaikea sitä on edes itselle myöntää, niinkuin tässä tuo yksikin mies arvaili. Olen muutaman kerran saanut ja nyt taas eilen pitkästä aikaa,kun olin illalla niin vittumainen, että suututin mieheni. Taisinpa vähän provosoidakin.
Eka kerta meni niin, että riidellessämme mies tiuskaisi, että tarttisin piiskaa perseelle, johon suutuspäissäni uhosin, että senkus annat. Siitä paikasta se vetas vyön housuista ja tempas mut käsipuolesta pöytää vasten. Tietysti pistin hanttiin, mutta turhaan, se piti mut lujasti paikallani, kiskas hameen ylös ja pöksyt alas ja sitten tuli vyöstä paljaalle pyllylle niin että paukkui. Olin hirveän nolo ja vihainen, mutta mies ilmotti vaan tyynen rauhallisesti, että sitä saa mitä tilaa ja aiko toistaa tarvittaessa.
Aikani mökötin, mutta nykyään jotenkin nautin siitä kun tiedän että oikuttelulla on seurauksia. Vaikka se sattuu, tuun hirveän kiimaiseksi siitä.
Eilen sain kyllä ihan syystä, olin niin häijy, että kaduin tosissani. Myöhäistä oli katua kun mieheni vetas vyön lenkeistä, paukautti sillä pöydänkulmaa ja ilmoitti että nyt riitti. Sydän kurkussa otin kiltisti housut alas ja kumarruin sängylle pylly pystyssä piiskattavaksi. Remmiä tuli niin rankasti, että jo melkoisen pian olin nöyrää tyttöä ja valmis sovinnnontekoon -joka muuten on aivan ihanaa lujan selkäsaunan jälkeen. Nyt on takapuoli hemmetin arkana mutta mieli on kirkas ja kaikki riitelynhalut poispyyhkäisty. Ainakin toistaiseksi.
-Näitä tiukkapipoja, jotka täällä keskustelussa ärhentelee, en ymmärrä ollenkaan. Eihän näitä ole pakko lukea tai ymmärtää. Itse nautin toisinaan mielettömästi kurittoman vaimon roolistani ja tarvitsen miestäni, joka silloin osaa ottaa minulta määrätietoisesti ""luulot pois"". Suvaitsevaisuutta, ihmiset!
