Ä
äityli -83
Vieras
Mieheni isovanhemmat haluaisivat että kävisimme heillä kylässä kolme kertaa viikossa. Meistä se on liikaa. Emme tapaa edes omia vanhempiamme viikottain vaikka samassa kaupungissa asummekin. Miehen mummo soittaa joka päivä, kyselee kuulumiset, tekee tikusta asiaa, jotta vaan voi soittaa.
Ensimmäisen lapsemme syntymän lähestyessä mieheni esitti toiveen että eivät soittelisi niin usein, että äiti ja vauva haluavat levätä ja koko perheen voimin tahtoisimme pitää ainakin viikon pesimärauhaa. Mummo oli sitten yhden päivän soittamatta, sen jälkeen joka päivä.
Olen sitten ihmetellyt mummolle tämän valittaessa ettei meitä koskaan näe, ettemmekä koskaan tule kylään, ja kuinka olisi heistäkin niin mukava edes joskus nähdä lapsenlapsenlapsia. Kysyn että jos kävisimme yhtä paljon kaikkialla: minun eronneilla molemmilla vanhemmillani, minun kaksilla isovanhemmillani, mieheni vanhemmilla, miehen molemmilla isovanhemmilla, siitä tulee jo seitsemän eri vierailukohdetta. Ei olisi reiluakaan että muualla käydään kerran kuussa ja heillä kolmesti viikossa.
Kerran viikossa näemme, vaikka jatkuvasti soittelevat ja tahtoisivat nähdä. Sitten puhelimessa valittavat muille sukulaisille että me emme koskaan käy ja he eivät näe lapsenlapsenlapsia. Sitten anoppia ja tätiä soittaa meille ihmetellen, emmekö ole väleissä mieheni isovanhempien kanssa kun emme koskaan kuulemma käy heillä.
Minusta tuo kerran viikossa näkeminenkin on enemmän kuin riittävästi. Käymme omilla vanhemmillamme noin kahden viikon välein kylässä, jos ei kukaan heiltäpäin soita ja kutsu, soitamme ja kysymme saammeko tulla kylään. Miehen isovanhemmille mentäessä tunnelma on aina "joko taas..", kuitenkin joka päivä saa kuulla kuulumiset puhelimessa. En ymmärrä ollenkaan.
Ensimmäisen lapsemme syntymän lähestyessä mieheni esitti toiveen että eivät soittelisi niin usein, että äiti ja vauva haluavat levätä ja koko perheen voimin tahtoisimme pitää ainakin viikon pesimärauhaa. Mummo oli sitten yhden päivän soittamatta, sen jälkeen joka päivä.
Olen sitten ihmetellyt mummolle tämän valittaessa ettei meitä koskaan näe, ettemmekä koskaan tule kylään, ja kuinka olisi heistäkin niin mukava edes joskus nähdä lapsenlapsenlapsia. Kysyn että jos kävisimme yhtä paljon kaikkialla: minun eronneilla molemmilla vanhemmillani, minun kaksilla isovanhemmillani, mieheni vanhemmilla, miehen molemmilla isovanhemmilla, siitä tulee jo seitsemän eri vierailukohdetta. Ei olisi reiluakaan että muualla käydään kerran kuussa ja heillä kolmesti viikossa.
Kerran viikossa näemme, vaikka jatkuvasti soittelevat ja tahtoisivat nähdä. Sitten puhelimessa valittavat muille sukulaisille että me emme koskaan käy ja he eivät näe lapsenlapsenlapsia. Sitten anoppia ja tätiä soittaa meille ihmetellen, emmekö ole väleissä mieheni isovanhempien kanssa kun emme koskaan kuulemma käy heillä.
Minusta tuo kerran viikossa näkeminenkin on enemmän kuin riittävästi. Käymme omilla vanhemmillamme noin kahden viikon välein kylässä, jos ei kukaan heiltäpäin soita ja kutsu, soitamme ja kysymme saammeko tulla kylään. Miehen isovanhemmille mentäessä tunnelma on aina "joko taas..", kuitenkin joka päivä saa kuulla kuulumiset puhelimessa. En ymmärrä ollenkaan.