V
valoa tulevaisuudessa?
Vieras
Mikä on kun meidän suhteessa ei ole seksiä? Mentiin vanhoilla päivillä naimisiin, olemme jo lähes 5-kymppisiä. Seksi sujui päivittäin parin vuoden ajan kunnes mentiin naimisiin: ensin se harveni ja nyt ei ole ollut lainkaan kolmeen kuukauteen. Muuten hellyyttä ja läheisyyttä riittää, mies tosin käyttää alkoholia päivittäin mutta niin on käyttänyt koko ajan.
Itseäni kauhistuttaa, että loppuelämä olisi sisko ja sen veli -elämää, siihenhän tämä johtaa. Raha- tai muita huolia ei ole - seksi vaan ei kuulu kuvioon, muuten kyllä touhutaan yhdessä. Molemmat olemme kohtuuhyväkuntoisia ja -näköisiäkin ikäiseksemme (jos pientä ylipainoa kohdallani ei lasketa).
Kerran mies on ottanut asian esille humalassa, kertoi asian vaivaavan, mutta jos yritän tehdä aloitteen, se on painostusta. Minä taas en halua humalaisen kännikopelointia (jos ylittää tietyn humalan rajan). Nyt itselläni on ainakin melkoinen kynnys edes yrittää lähestyä miestäni, miten tästä pattitilanteesta pääsee ylitse? Pariterapiaa ei kuulema miehen mielestä tarvitse (olen ehdottanut). Sen kuitenkin tiedän, että en ole vastenmielinen ainakaan muille vieraille miehille päinvastoin - tosin miehelläni on aina ollut (hyvin aktiivisessa) nuoruudessaan paljon nuorempia (ja hoikempia) tyttöystäviä. Nyt epäilyttää, että sekö taloudellinen vahvuuteni on hänet syliini ajanut vaikka yhteisiin kuluihin osallistuukin hienosti - omaisuus on kuitenkin minun hankkimaa.
Voiko se miehen itsetunto olla näistä asioista kiinni? Miksi edes sitoutua kaltaiseeni vahvaan naiseen, jos on? Itse hän on hyvin fyysisessä ja henkisiä voimavaroja vaativassa työssä, jonka hoitaa hyvin.
Vai onko tämän avioliiton tarkoitus pelkkä yhdessä olo - ilman seksiä?
Itseäni kauhistuttaa, että loppuelämä olisi sisko ja sen veli -elämää, siihenhän tämä johtaa. Raha- tai muita huolia ei ole - seksi vaan ei kuulu kuvioon, muuten kyllä touhutaan yhdessä. Molemmat olemme kohtuuhyväkuntoisia ja -näköisiäkin ikäiseksemme (jos pientä ylipainoa kohdallani ei lasketa).
Kerran mies on ottanut asian esille humalassa, kertoi asian vaivaavan, mutta jos yritän tehdä aloitteen, se on painostusta. Minä taas en halua humalaisen kännikopelointia (jos ylittää tietyn humalan rajan). Nyt itselläni on ainakin melkoinen kynnys edes yrittää lähestyä miestäni, miten tästä pattitilanteesta pääsee ylitse? Pariterapiaa ei kuulema miehen mielestä tarvitse (olen ehdottanut). Sen kuitenkin tiedän, että en ole vastenmielinen ainakaan muille vieraille miehille päinvastoin - tosin miehelläni on aina ollut (hyvin aktiivisessa) nuoruudessaan paljon nuorempia (ja hoikempia) tyttöystäviä. Nyt epäilyttää, että sekö taloudellinen vahvuuteni on hänet syliini ajanut vaikka yhteisiin kuluihin osallistuukin hienosti - omaisuus on kuitenkin minun hankkimaa.
Voiko se miehen itsetunto olla näistä asioista kiinni? Miksi edes sitoutua kaltaiseeni vahvaan naiseen, jos on? Itse hän on hyvin fyysisessä ja henkisiä voimavaroja vaativassa työssä, jonka hoitaa hyvin.
Vai onko tämän avioliiton tarkoitus pelkkä yhdessä olo - ilman seksiä?