K
kiitos vastauksista!
Vieras
Tunnen erään lievästi kehitysvammaisen reilut 20-vuotiaan naisen. Useimmiten hän käyttäytyy melko aikuismaisesti ja tekee samoja asioita, mitä nuoret aikuiset yleensäkin tekevät. Hän esimerkiksi hoitaa sukulaistensa pieniä lapsia ja osaa omaksua näiden joukossa selvästi aikuisen ihmisen roolin, ei siis alennu itse samalle tasolle lasten kanssa käyttäytymään samalla tavalla kuin he.
Joskus hän taas käyttäytyy sitten selvästi kuin lapsi. Hän saattaa nauraa pitkään ja katketakseen jollekin todella lapsenomaiselle jutulle, jonka pitäisi naurattaa korkeintaan jotain 3-4 vuotiasta lasta. Esimerkiksi häntä saattaa naurattaa se, jos joku toinen pieraisee. Sitten hän saattaa loukkaantua todella mitättömästä asiasta ja murjottaa sitten pitkään. Hänellä on tapana puhua todella lujaa niin että hänen puheäänensä nousee lopulta huutamiseksi ja jos häntä pyytää ihan nätisti puhumaan vähän hiljempaa tai antamaan toiselle puheenvuoron, niin hän saataa suuttua siitä.
Onko tämä normaalia käytöstä kehitysvammaiselle?
Joskus hän taas käyttäytyy sitten selvästi kuin lapsi. Hän saattaa nauraa pitkään ja katketakseen jollekin todella lapsenomaiselle jutulle, jonka pitäisi naurattaa korkeintaan jotain 3-4 vuotiasta lasta. Esimerkiksi häntä saattaa naurattaa se, jos joku toinen pieraisee. Sitten hän saattaa loukkaantua todella mitättömästä asiasta ja murjottaa sitten pitkään. Hänellä on tapana puhua todella lujaa niin että hänen puheäänensä nousee lopulta huutamiseksi ja jos häntä pyytää ihan nätisti puhumaan vähän hiljempaa tai antamaan toiselle puheenvuoron, niin hän saataa suuttua siitä.
Onko tämä normaalia käytöstä kehitysvammaiselle?