Kuinkahan kauan kestää että käsitys omasta ruumiinmallista muuttuu realistiseksi?

[Turkilmas]

Mä kuvittelin pitkään olevani sangen hyvän kokoinen, kunnes sitten hokasin että jestas sentään mähän olen vaikka kuinka lihava. Mulla oli aivan liian positiivinen mielikuva itsestäni ja luulin oikeasti näyttäväni hyvältä....enkä kyllä näyttänyt .

Sitten lihosin vielä lisää raskauden myötä ja synnytyksen jälkeen, pari vuotta sitten, olin lihavampi kuin koskaan aiemmin. En kuitenkaan ollut mielestäni aivan tankki. Nyt olen jo pitkään ollut 20 kg kevyempi, mutta siis edelleen ihan reippaasti ylipainoinen. Hassua kyllä, niin nyt kuvittelen olevani niin iso kuin olin isoimmillani, vaikka silloin en edes ajatellut olevani iso :xmas: .

Tämä kaikki tuli mieleeni kun tänään näin naisen joka mielestäni oli samaa kokoa kanssani. Mieheni sitten vaan totesi, että olen todellakin kyseistä naista pienempi, ollut silloinkin kun olin isoimmillani. Ja ei, mieheni ei todellakaan sanonut tätä mua miellyttääkseen. Hän on välillä turhankin totuudentorvi .

Ei siis todellakaan ole tarkoitus mollata tuota isokokoista naista, eikä kehuskella itseään. Kumpaankaan mulla ei todellakaan ole varaa. Mietin vaan että onko sitä ihmisellä koskaan realistista kuvaa siitä miltä näyttää? Onko se kaikki omasta itsetunnosta kiinni ja vai mikä ihme saa aikaan niin vääristyneen mielikuvan itsestään?

 

[Huspati Huta]

Luin jostain, että kun on isoista muutoksista kyse, voi vielä vuosia, että se oma käsitys muuttuu, tai ei muutu välttämättä koskaan.

 

[raparperitaivas]

Usein sen realistisimman kuvan saa valokuvista. Peilistä sitä kattelee itteensä jotenkin ruusuiset lasit nenällä ja vetää vatsaa sisään mutta anti olla kun joku on ottanut kuvan kun et huomaa, totuus kaatuu niskaan siinä vaiheessa. Sama pätenee myös laihtumiseen.

 

[Lilii lisänimetön]

Tätä näkee siinä Nätti nakuna -ohjelmassa, kun naisten pitää arvioida kenen kanssa on eniten saman kokoinen, ja aina ne naiset luulevat olevansa isompia kuin ovat.

Mutta jännä tuo Turkilmasin alkukommentti, että oli joskus aikanaan ylipainoisena (?) ajatellut olevansa ihan normaalikokoinen. Niinkin päin joskus, luulin, että naiset aina/liiankin herkästi huomaavat oman ylipainonsa.

 

[Turkilmas]

Tätä näkee siinä Nätti nakuna -ohjelmassa, kun naisten pitää arvioida kenen kanssa on eniten saman kokoinen, ja aina ne naiset luulevat olevansa isompia kuin ovat.

Mutta jännä tuo Turkilmasin alkukommentti, että oli joskus aikanaan ylipainoisena (?) ajatellut olevansa ihan normaalikokoinen. Niinkin päin joskus, luulin, että naiset aina/liiankin herkästi huomaavat oman ylipainonsa.

Mä varmaan esitin taas asiani väärin . Siis tiesin olevani ylipainoinen, mutta silti luulin näyttäväni hyvältä. Ja nyt kun painoin saman kuin silloin, niin todellakin olin iso. Olen nyt kevyempi ja edelleen iso. Enkä siis näytä hyvältä muutenkaan.

Onpas monimutkaista

 

[Turkilmas]

Usein sen realistisimman kuvan saa valokuvista. Peilistä sitä kattelee itteensä jotenkin ruusuiset lasit nenällä ja vetää vatsaa sisään mutta anti olla kun joku on ottanut kuvan kun et huomaa, totuus kaatuu niskaan siinä vaiheessa. Sama pätenee myös laihtumiseen.

Mun anoppi oli napsinut musta meidän Islannin reissulla sen tsiljoona kuvaa ja mä olin aivan kauhistunut kun niitä katsoin. Tällä kertaa tiedän siis itsekin olevani iso, mutta kuvia katsoessani en voinut olla miettimättä miten valtavan kokoinen olen ollut 20 kg painavampana.

 

[japi]

Kyllä, ihmisellä voi olla realistinen käsitys ulkonäöstään - miehellä siis.

 

[Lilii lisänimetön]

Mä varmaan esitin taas asiani väärin . Siis tiesin olevani ylipainoinen, mutta silti luulin näyttäväni hyvältä. Ja nyt kun painoin saman kuin silloin, niin todellakin olin iso. Olen nyt kevyempi ja edelleen iso. Enkä siis näytä hyvältä muutenkaan.

Onpas monimutkaista

Okei, mutta kyllähän ylipainoinen voi näyttää hyvältä. Mutta on silti ylipainoinen.

Monimutkaista on, elämä on :xmas:

 

[Lilii lisänimetön]

Niin ja otsikkoon: mikä on realistinen käsitys omasta ruumiista? Onko se sama kuin hyväksyä itsensä ja olla tyytyväinen (=never)?

 

[Lihava]

Mä luulen näyttäväni hoikemmalta kuin olenkaan. Olen lihonut tosi paljon, mutta edelleen kun katson peilistä näen sen 15 kg laihemman naisen. Vasta valokuvista huomaan minkä kokoinen oikeasti olen. Ja kaupungilla kun katson naisia, joudun aina muistuttamaan itseäni että olen lihavempi kuin tuo jonka aluksi ajattelin olevan samankokoinen kuin minä.

 

[Turkilmas]

Mä varmaan esitin taas asiani väärin . Siis tiesin olevani ylipainoinen, mutta silti luulin näyttäväni hyvältä. Ja nyt kun painoin saman kuin silloin, niin todellakin olin iso. Olen nyt kevyempi ja edelleen iso. Enkä siis näytä hyvältä muutenkaan.

Onpas monimutkaista

Okei, mutta kyllähän ylipainoinen voi näyttää hyvältä. Mutta on silti ylipainoinen.

Monimutkaista on, elämä on :xmas:

Joo niin voikin. Mietin just että toivottavasti kukaan ei ymmärrä niin että ajattelen päinvastoin. Mutta mä EN näytä hyvältä nyt, enkä taatusti näyttänyt silloinkaan.

Toisaalta silloin aiemmin uhkuin itsevarmuutta (ehkä vähän jopa liikaakin) ja nyt taas kamppailen itsetunto- ongelmien kanssa.

 

[.]

Joo, tää on niin tuttua. Mulla on semmonen kutina et olisin taas laihtunut, mutta peiliin katselemisen lopetin aikoja sitten, kun ei se vaan kerro mitään. ...tai ehkäpä oleellisen. Eli oon ihan okei, painoin sit 90 kiloa tai 65 kiloa. (Molemmissa mitoissa oon mielikuvissani näyttänyt aina ihan samalta.) Vaatekaupoissa oon kyllä kokojen kanssa aina IHAN hukassa.

 

[Turkilmas]

Niin ja otsikkoon: mikä on realistinen käsitys omasta ruumiista? Onko se sama kuin hyvöksyä itsensä ja olla tyytyväinen (=never)?

No sans muuta . Paitsi että sekoittaakseni soppaa, mä tosiaan kuvittelin näyttäväni tosi hyvältä, enkä olis oikeestaan voinut olla tyytyväisempi itseeni. Vaikka siis olinkin lihava.

Ja nyt, muutaman kilon pienempänäkin, tunnen olevani ihan kaikkea muuta kun hyvältä näyttävä.

Eli mikä tosiaan on realistinen käsitys omasta ruumiista? :xmas:

 

[vastaaja]

mä jo luulin, että olen sinut itseni kanssa, mutta nyt kun olen laihduttanut itseni mittoihin 160/52, haluaisin edelleen pudottaa painoa koska ylimääräistä löytyy. Kaikki muut vaan alkavat kauhistella mun luista olemustani. Painonpudotuksen aloitin reilusta 60 kilosta, mutta mulla on takana vuosikausien syömishäiriötausta.

 

[juupa]

Mulla on edelleen sellanen mielikuva että olen melko hyväkroppainen vaikka en mikään hentonen olekaan. Samoin kuvittelen että olen vielä tosi nuori. Totuus on se että olen 37 vuotias, pituutta on 165 ja painoa 70 kiloa. Kaikki ylimääränen on yläkropassa ja keskivartalolla, en siis ole edes mikään ihana tiimalasi. Se että mulla on vääristynyt kuva, sen huomaa siitä miten epäonnistuneita vaateostoksia teen..

 

[vieras]

Mä mietin et koskahan sitä näkis peilistä muutoksen, kiloja on tippunut 8 mut peilissä näkyy sama ruho.

 

[Turkilmas]

Mä en siis näemmä ole suinkaan ainoa, joka ei oikein tiedä mitä kokoa sitä onkaan.

Aloin muuten tässä mietiskellä, että silloin joskus kun laihduin normaalipainoiseksi, niin tunsin olevani jotenkin...hmm... epävarma itsestäni. Siis tuntui että mitä enemmän painoa tippui, sitä tyytymättömämmäksi itseäni kohtaan tulin. Ja aina tuntui että olen muiden(kin) mielestä vaan lihava.

Mulla tosiaan on ollut itsetunto, ja siis tyytyväisyys itseäni kohtaan, huipussaan vajaa 20 kg ylipainoisena

 

[chef]

En tiedä...mä ainakin ostan nyt laihtumisen jälkeen liian isoja vaatteita.Mä en oikein tiedä mitä kokoa mä olen. Kun en mä vielä niin hoikka ole että olisin M-kokoinen omasta mielestäni...mutta L-kokoiset on kuitenkin liian isoja telttoja :ashamed:

 

[Turkilmas]

Mä mietin et koskahan sitä näkis peilistä muutoksen, kiloja on tippunut 8 mut peilissä näkyy sama ruho.

Kandee kokeilla vaatteita. Mä näen itseni saman kokoisena nyt, 20 kg kevyempänä. Mutta mulla on yhdet housut, jotka sain silloin isoimmillani nippa nappa päälleni. Istuessa pelkäsin että saumat ratkeaa :xmas: . Nyt nuo samat housut lököttää niin, että ilman vyötä ne tippuu päältä.

 

[Lilii lisänimetön]

Normaalipaino ei suinkaan tarkoita että tietää kokonsa tai on tyytyväinen tai tai tai :ashamed: :ashamed:

 

[Turkilmas]

En tiedä...mä ainakin ostan nyt laihtumisen jälkeen liian isoja vaatteita.Mä en oikein tiedä mitä kokoa mä olen. Kun en mä vielä niin hoikka ole että olisin M-kokoinen omasta mielestäni...mutta L-kokoiset on kuitenkin liian isoja telttoja :ashamed:

Mä taas joskus olin vakaasti sitä mieltä että tietysti koon 46 vaatteet mahtuu mulle päälle...eikä kyllä tod mahtuneet .

 

[vieras]

Mä mietin et koskahan sitä näkis peilistä muutoksen, kiloja on tippunut 8 mut peilissä näkyy sama ruho.

Kandee kokeilla vaatteita. Mä näen itseni saman kokoisena nyt, 20 kg kevyempänä. Mutta mulla on yhdet housut, jotka sain silloin isoimmillani nippa nappa päälleni. Istuessa pelkäsin että saumat ratkeaa :xmas: . Nyt nuo samat housut lököttää niin, että ilman vyötä ne tippuu päältä.

No toinen juttu onkin, et mulla oli vaatteet ennestään jo isoja koska pidän oikein reiluista vaatteista. En siis oikein osaa arvoida mahtuuko ne paremmin päälle vai ei. Viel kyl olis 16kg pudotettavaa, joten ehkä 8 kiloa ei sit oo paljoo tälle keholla.

 

[Turkilmas]

Normaalipaino ei suinkaan tarkoita että tietää kokonsa tai on tyytyväinen tai tai tai :ashamed: :ashamed:

Joo, tästäkin on kokemusta. Mutta ehkä sitä sitten ei silloinkaan ole realistista kuvaa itsestään? Tai sitten onkin liian realistinen, eikä osaa olla tyytyväinen siihen millainen on. Tai sitten realismilla ei ole tässä tapauksessa mitään virkaa, vaan kaikki riippuu omasta päänupista ja itsetunnosta.

 

[Turkilmas]

Mä mietin et koskahan sitä näkis peilistä muutoksen, kiloja on tippunut 8 mut peilissä näkyy sama ruho.

Kandee kokeilla vaatteita. Mä näen itseni saman kokoisena nyt, 20 kg kevyempänä. Mutta mulla on yhdet housut, jotka sain silloin isoimmillani nippa nappa päälleni. Istuessa pelkäsin että saumat ratkeaa :xmas: . Nyt nuo samat housut lököttää niin, että ilman vyötä ne tippuu päältä.

No toinen juttu onkin, et mulla oli vaatteet ennestään jo isoja koska pidän oikein reiluista vaatteista. En siis oikein osaa arvoida mahtuuko ne paremmin päälle vai ei. Viel kyl olis 16kg pudotettavaa, joten ehkä 8 kiloa ei sit oo paljoo tälle keholla.

Hei mutta sehän on kolmasosa :flower: . Mulla meinas usko loppua silloin kun tiputettavaa oli 40 kg. Nyt sitä on enää "vain" puolet jäljellä ja fiilis on huima . Siis tiedän että tiputettavaa on vielä reilusti, mutta tuntuu paljon mukavammalta tietää ettei normaalipainoon ole oikeesti enää NIIN paljon matkaa. Mulla n. 14 kg, loput 6kg on sitten estetiikkaa

 

[chef]

En tiedä...mä ainakin ostan nyt laihtumisen jälkeen liian isoja vaatteita.Mä en oikein tiedä mitä kokoa mä olen. Kun en mä vielä niin hoikka ole että olisin M-kokoinen omasta mielestäni...mutta L-kokoiset on kuitenkin liian isoja telttoja :ashamed:

Mä taas joskus olin vakaasti sitä mieltä että tietysti koon 46 vaatteet mahtuu mulle päälle...eikä kyllä tod mahtuneet .

No mä puolestani aiemmin yritin mahtua siihen M-kokoon koska sehän on mun koko. Paitsi että kaupasta lähdin ulos L-XL vaatteet käsissäni. Että mullakin kokemus myös toiseen suuntaan.