Kuinkahan paljon lapsena saama kohtelu vaikuttaa omaan vanhemmuuteen..

[vieras]

Tuli vaan mieleen tosta kuritustopikista.

Mä sain lapsena piiskaa, meillä oli risu hyllyn päällä. Muistan kerran kun kaverini tuli käymään meillä, niin äiti kysyi kaveriltani että "oletteko te kilttejä vai pitääkö teilläkin olla risu hyllyllä?". Oltiin ehkä 1-2 luokalla. Mun piti olla aina ns. "kiltti tyttö". Eräänkin kerran muistan kun mentiin kylään, ja mä sanoin siellä ennen kahvipöytään menoa että mulla on nälkä. Sain sitten yhden leivän - ja kotona kauheat huudot, että ikinä ei saa kylässä tehdä noin. Olin silloin reilusti alle kouluikäinen.

Apua, mua oikein pelottaa että musta tulee samanlainen vanhempi, että olen jotenkin liian tiukka omille lapsilleni..

 

[samperi]

Miä kasvatan lastani kurin ja rakkauden avulla
Noita kumpaakaan meillä ei lapsuuskodissa ollut..

 

[Borkku]

Mä otin opikseni niistä jutuista mitkä musta oli tuntunu pahalta ja vääriltä mua kohtaan lapsena ja vältän kyllä tekemästä samoin omaani kohtaan.

 

[mun muru]

Mäkin halua välttää ne sudenkuopat joihin omani sortuivat ( vaikka paljon oli hyvääkin ja rakkautta ).

Moni sanoo samaa.. Ja kuulemma silti tositilanteessa ovat kuin omat vanhempansa aikanaan.. *karvat nousee pystyyn *. Siihen on kuulemma helppo sortua.

Yksi on se että jos lapsi itkee kivusta tai loukkaantumisesta niin lasta pitää lohduttaa.. eikä suuttua ja laittaa jäähylle. Eihän se ole loogista että rangaistaan siitä kun paha mieli. Jos miettis esim. omalle kohdalleen vastaavan tilanteen.

 

[sannulii]

meillä oli ihan nurin kurinen kasvatus.. tiukak uskonnolisissa asioissa, kuten hiusten piti olla pitkät värjäämättömät.. karvoja ei saanut ajella saati mitään päihteillä kokeilla...ym.. ym..
mutta sitten perus kasvatuksessa oltiin tosi löysiä.. kiukkuamalla sai tahtonsa periksi.. itse aijon kasavttaa omat lapseni johdonmukaisemmin!

 

[Myös]

Mä olen monesti miettinyt tuota samaa. Inhosin aina äitini huutamista, sellaista yhtäkkistä, joka aina pelästytti mut. Nyt huomaan, että inhoan itseäni kun huudan pienen vauvani lähellä. Olen aika impulsiivinen ihminen, ja tahtoisin eroon siitä piirteestä, ennen kun lapsi tulee siihen ikään kun huudan hänelle..

 

[mun muru]

Mä taas pelkään vähän sitä että oon tosi epäempaattinen kun suutun. Se johtuu takuulla tosta että mulle ollaan oltu samanlaisia
Poraamisesta on saanu aina rangaistuksen. Voi kun voisin olla empaattisempi vihaisena.

 

[voivoi]

mä yritän niin monia asioita tehdä toisin kuin lapsuudenkodissani, en salli edes luunappia sen takia, että kotona oli kuri väkivaltaista! miksi satuttaa vähän tai paljon, en näe siinä mitään eroa. jotkut ehkä kykenee näkemään, minä en. kaikki se tuntui lapsena niin pahalta ja väärältä, sekä pieni luunappi, että isommat kolaukset ja iskut!

koskaan mulle ei pienenä ole kerrottu, että mua rakastetaan, näytetty se kuitenkin muuten on sylillä ym. välittämisellä. siksi haluan kertoa päivittäin sen omille lapsilleni. sen oisin halunnut pienenä kuulla!

turha huutaminen ei myöskään kuulu kasvatustapoihini. muistan kuinka pienenä pelkäsin ja ihan tärisin ja juoksin piiloon kun ääni nousi.

alkoholia ei kotonani ole käytetty, se on hyvä juttu minkä mallin haluan siirtää eteenpäin.

niin paljon muitakin on, mutta nämä päällimäisenä mielessä.

 

[piina]

Ehkä nykypäivänä useammallakin käy niin, että kun itsellä on ollut turhan tiukka kuri, niin sitten lapsille ei osata olla tarpeeksi tiukkia. Itse olen yrittänyt tehdä joitain asioita toisin kuin lapsuudessani ja hyväksi kokemiani tapoja jatkanut omilleni lapsillenikin. Mutta käytännössä kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee

 

[vakkari harmaana nyt]

Mitähän mulle on lapsuudessa tapahtunut kun mitään muistoja ei ole;ei hyviä eikä huonoja...?

Omalle lapselleni suutun tosi herkästi vaikka yritän venyttää pinnaani.
Alkoa en käytä ollenkaan,lapsuudessa isä käytti jonkun verran;jouluna,juhannuksena ja muina "ryyppyjuhlina"

 

[voivoi]

Ehkä nykypäivänä useammallakin käy niin, että kun itsellä on ollut turhan tiukka kuri, niin sitten lapsille ei osata olla tarpeeksi tiukkia. Itse olen yrittänyt tehdä joitain asioita toisin kuin lapsuudessani ja hyväksi kokemiani tapoja jatkanut omilleni lapsillenikin. Mutta käytännössä kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee

minä olen sitä mieltä, että ennemmin kokonaan ilman kuria jos ei osaa oikein kurittaa kuin se, että potkitaan pientä lasta! pienempi paha löysä kuritus tässä tilanteessa.

 

[Phoebsi]

Mä toivon, että vältä ainakin sen, etten vertaa lastani hänen kuullen toisiin lapsiin ja sano lapselleni että mikset voi olla niin kuin xxxx joka on aina niin kiltti. Ja toinen on, etten lannistaisi häntä vaan kannustaisin yrittämään ja kokeilemaan ja auttaisin nousemaan jaloille epäonnistumisen sattuessa. Enkä ilkkuisi ja nauraisi että mä tiesin ettei susta ole siihen :/

 

[Tämä kanssa]

Mun äiti oli aina varsinainen marttyyri. Se otti "itteensä" kun me lapset käyttäydyttiin sellaisella tavalla jota se ei hyväksynyt. Sain aina huonon omantunnon, kun tein väärin. Oikeastaan en koskaan ajatellut, että äiti suuttui jostain tekemästäni sen vuoksi, että olisin satuttanut itseni tms vaan aina sain tuntea, että nyt olen satuttanut äitiä..