Erottiin melkeinpä tasan 2 vuoden kuluttua. En hakenut varsinaisesti avioeroa, vaan ihan vain asumuseroa, kun ei sen kanssa vaan jaksanut. Ei tehnyt ikinä mitään muuta kuin pelasi tai kinusi seksiä. Päivät istui kotona, minun piti viihdyttää myös hänen kavereitaan, kun herra ei viitsinyt nousta koneelta mihinkään. Kävin itse koulussa ja opiskelut meinasi mennä perseelleen kun yötä myöten ravasi kavereita ja kalja maistui. Ei voineet mennä muualle tai olla ryyppämättä edes kokeita edeltävinä iltoina. Saamaton ukko ei voinut viedä papereita edes soskuun, vaikka asuttiin parin sadan metrin päässä, vaan minun piti koulun ruokatauolla siellä jonottaa. Sitten sellaista jatkuvaa natkutusta siitä, jos ei tehnyt mieli seksiä tai jätin esim. jätin laseja olohuoneeseen sen jälkeen kun olin juonut (ja minä tiskasin kaikki astiat aina, kuten muutenkin hoidin siivouksen).
Joo, onneksi ei ollut lapsia, ja onneksi ukko otti nokkiinsa ja halusi oikean eron sen jälkeen kun ehdotin että auttaisiin erillään edes sen ajan, että saan koulun käytyä loppuun. Ei siinä montaa kuukautta mennyt erosta kun huomasin, etten kaipaa mokomaa idioottia yhtään, vaikka se itse lähteminen tuntui alkuun vaikealta.
