Kukaan teistä opiskellut uutta ammattia yli 3kymppisenä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vaihtoon...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vaihtoon...

Vieras
Siinäpä se kysymys tulikin eli onko kukaan teistä opiskellut uutta ammattia itselleen yli 30-vuotiaana? Mikä elämäntilanne tuolloin; oliko jo perhettä, omaa asuntoa tms? Miksi opiskelit uuteen ammattiin?

Kyselee ammatinvaihtoa vakavasti miettivä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
:wave: Aloitin opiskelut ollessani 38 v.
Lisäys: Olin yh, 2 kouluikäistä lasta. Yksi syy alan vaihtoon oli palkkaus.

Hei Keittis! Sinun tiedänki aiemmaltaan olleen hoitoalalla kuten itsekin nyt olen. Miten pärjäsit lasten kanssa opiskelun ajan taloudellisesti? Teitkö kaikkaa opiskelujen ohessa tms? Itselläni kiinnostuksen kohteena oleva ala ei rahallisesti juurikaan lyö enempää leiville kuin tämä sh:n työkään mutta kiinnostaa kovasti.
 
31v aloitin ja olin naimisissa, 2 lasta ja omakotitalo. Nyt eronnut yh ja jouluna valmistun :)
Piruuttani hain ja pääsin opiskeleen..tosin hyvä syy vaihtaa paikkakuntaa :) tultiin takas kotikonnuille...mutta ens vuoden alusta palattava vissiin etelään :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vaihtoon...:
Hei Keittis! Sinun tiedänki aiemmaltaan olleen hoitoalalla kuten itsekin nyt olen. Miten pärjäsit lasten kanssa opiskelun ajan taloudellisesti? Teitkö kaikkaa opiskelujen ohessa tms? Itselläni kiinnostuksen kohteena oleva ala ei rahallisesti juurikaan lyö enempää leiville kuin tämä sh:n työkään mutta kiinnostaa kovasti.
Mä opiskelin amk:ssa aikuispuolella eli opiskelu oli monimuoto-opiskelua. Kun aloitin opinnot, lyhensin työaikaani 6:een tuntiin päivässä ekan puolen vuoden ajaksi. Jo ennenkuin se 6 kk oli mennyt umpeen, olin jo sopinut aloittavani harjoittelijana it-alan firmassa 20 tuntia viikossa. Sitä tein 8 kk ja jatkoin sen jälkeen vakinaisena samassa firmassa tehden täyttä työviikkoa.

 
Olin 35v, hoitotyötä tehnyt 12 v. Mies opiskeli myös viimeistä vuotta uuteen ammattiin, ja kannusti minuakin opintielle. Lapsi oli 4 vuotias. Väsyin hoitajana kolmivuorotyöhön, palkkaukseen, selkä oli sökönä ym. Hoidon opeksi opiskelin, nyt olen lehtorina isossa oppilaitoksessa. En ole katunut opintoja päivääkään!
 
Kyllä. Haluttiin jäädä asumaan paikkakunnalle johon oli jo suhteet ja oma koti luotu. Kouluttauduin sitten alalle jolle oli tarvetta. Sain hyväksiluettu paljon aiempia koulukursseja eikä koulutus kestänyt kuin 1-vuoden.
 
Jännä lukea että monet hoitoalalla nuoresta olleet hakeutuu alalta pois, kun taas itse 30v vaihdoin alaa toimistotöistä hoitotyöhön ja lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ja katunut en ole koskaan. Minulle palkkaus on riittänä ja nautin vuorotyöstä, sopii minulle ja meidän perheen rytmille. Meillä oli opiskeluaikana samassa ryhmässä monta muutakin aikuista, kaksi päälle nelikymppistäkin alanvaihtajaa. Tuntuu olevan yleistä että vanhemmiten moni lähtee hoitoalalle, kun tuo varma työllistyminen kiinnostaa.

Ja monia meitä yhdistää se, että ei meitä edes kiinnosta vakipaikka, vaan keikkaillenkin saa tehtyä töitä vuodesta toiseen siinä missä vakkaritkin. Keikkailessa on se hyvä puoli että kun haluaa pitää lomaa niin sen kun jättää vastaanottamasta tarjottuja vuoroja, myöskin keikkaillessa on mahdollista esim ronklata mitä vuoroja ottaa, moni tekee esim pelkkää yötä.
 

Similar threads

Yhteistyössä