Kulut ja kotityöt

Mieltäni on jonkin aikaa painanut kulujen ja kotitöiden jakaminen taloudessamme. Asun avokkini kanssa vuokralla, hänen tulonsa kaksinkertaiset minut tuloihini nähden. Kaikki kulut puolitetaan, mutta olen nyt hiljalleen huomannut, että kaverini aina välillä vihjailevat, että olisiko aika tarkistaa kulujen jakamisen suhde, sillä minä teen meillä lähestulkoon kaikki kotityöt (ja kun laitan ruokaa niin luonnollisesti teen ruokaostoksetkin). Ongelma on siinä, että mieheni mielestä kaikki kulut tulee puolittaa ja hän onkin hirmuisen tarkka rahasta...mihinkään kodin hankintoihin hän ei rahaa käytä vaan omaan kalliiseen urheiluharrastukseen. Minä saan meille hankkia keittiöön kipot, kupit, kattilat ja kannut ja jotenkin minusta tuntuu, että mies pitää niitä minun omina hankintoina...

Miten minä ottaisin puheeksi raha-asiat kun mies on niistä niin hysteerisen tarkka (pelkää joutuvansa ""maksumieheksi"" kuten on joskus asian ilmaissut)? Minua loukkaa kovasti se, että työlleni ei anneta mitään arvoa ja ""siivous- ja ruuanlaittopalvelua"" pidetään itsestäänselvänä. Olen elänyt tilanteen kanssa siitä lähtien kun vajaa pari vuotta sitten muutimme yhteen ja nyt olen alkanut epäillä itseäni... Olenko itsekäs jos otan puheeksi raha-asiat ja ehdotan, että minä esimerkiksi maksan jatkossa vain 1/3 vuokrasta kun teen kuitenkin suurimman osan kotitöistä? Tiedän, että miehen mielestä on minun oma päänvaivani jos teen kotitöitä eikä sillä ole mitään taloudellista arvoa, mutta kukas meillä kodin pitää siistinä jos en minä!?!? Olemme kohta vuoden asuneet nykyisessä asunnossa ja mies on kerran siivonnut asunnon yksinään, se tapahtui viime syksynä.

Joudun vähän katkerana myöntämään, että olen kateellinen niille, jotka elävät parisuhteessa, jossa kulut jaetaan tulojen mukaan. Joskus minulla on nimittäin aika tiukkaa kun elämme ikäänkuin mieheni budjetin mukaan eikä hän ilmeisesti osaa ajatella, että hänen euronsa on minulle kaksi euroa. Ja kun mies on tarkka talousasioista niin hänelle tulee välillä kriisejä kun tilillä on vain tuhat euroa rahaa ja pitäisi vielä viikko jotenkin elää ennen seuraavaa palkkapäivää - minulle sitä tuhatta euroa ei jää kun olen palkastani vuokran maksanut, puhumattakaan mitä tililläni on viikkoa ennen palkkapäivää.

Kaverini luulevat, että minä hyödyn kovastikin isotuloisesta miehestäni, mutta oikeastaan minua melkein nolottaisi kertoa miten tilanne oikeasti on. Olen toki itsenäinen, en lainkaan riippuvainen miehestäni, mutta en minäkään aina haluaisi elää näin. Tuhlailevaa elämää emme vietä, sillä minulla ei pakollisten kulujen lisäksi ole vara ostella itselleni mitään.

 

Huononna palvelua kotona! Laita tuloistasi omaan harrastukseesi suhteessa saman verran kuin mies laittaa omista tuloistaan. Ehkä hän lapsellisesti kuvittelee sinun harrastavan kodin- ja avomiehen hoitoa ja rakastavan yli kaiken jotain kotirouvaelämää, eikä ajattele että haluaisit laittaa rahojasi myös ihan henkilökohtaiseen itseesi. Ei kai sinun tarvitse olla se hyväntahtoinen hölmö, joka pyörittää koko arjen toisen viettäessä lokoisaa elämää melkein kuin kotona äidin luona!

 

Minä en ole kosokaan ymmärtänyt sitä, että avioliitossakin rahat ovat jonkun omia ja toiselle voi jäädä jotain velkaa. Minusta se on ihan kummallista.

No, minulla ei ole omia tuloja ole, joten mies rahoittaa koko perheen elämän; meille tämä sopii ja kaikilla on yhtälainen rahojen käyttöoikeus; lapset tietysti valvonnan alla ja luvan kanssa. Mutta minun ei ole koskaan tarvinnut kysyä lupaa ostaessani jotai tai ottaessani tililtä (joka on yhteinen) rahaa.

Jos mies tienaa niin hyvin, että on varaa esim. matkustella, matkustamme koko perhe tai minä yhdessä mieheni kanssa. Olisihan se perin kummallista, että toinen lähtisi johonkin Hinku-Vintiaan ja toinen lomailisi takapihalla.

 

Tuommoiset rahasta nipisijät eivät ymmärrä kuin kuittien kieltä, eli laita ylös kaikki ruokaostos ja vastaavat kuitit, kirjoita ylös, mitä tarvikkeita, kippoja ja kuppoja käytit hänen ruokansa valmistukseen ja kuinka paljon sinulla kului siihen aikaa. Merkitse ylös muihinkin kotitöihin käyttämäsi aika ja vaadi tasa-arvon nimissä, että hän käyttää yhtä paljon aikaa ja rahaa kodin ylläpitoon.

Tai sitten teet vaan niin, että ruokit itsesi, et anna hänelle sinun hankkimiasi taloustavaroita käyttöön, et siivoa...

 

En pidä itseäni hyväntahtoisena vaan olosuhteisen pakosta tähän tilanteeseen päätyneenä. Miehellä ei ole työnsä ja harrastuksensa takia aikaa siivota, käydä kaupassa tai laittaa ruokaa, mutta koska minun työpäiväni on jonkin verran lyhyempi, pyrin laittamaan ruuan valmiiksi kun mies tulee kotiin, koska muuten mies on nälissään ja kiukkuinen enkä halua hänen olevan kärttyisä nälkänsä vuoksi.

Ehkä en tehnyt ensimmäisessä viestissäni tarpeeksi selväksi, että mies ei edes suostu keskustelemaan siitä, että minä maksaisin asumisesta vähemmän. Siis ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että jättäisin osan yhteisistä kuluista maksamatta!Mies kokisi silloin olevansa maksumiehenä, eli kun hänellä on isompi palkka niin se ei hänen mielestään tarkoita sitä, että hänen pitäisi maksaa mistään enemmän - päinvastoin, hänen mielestään on kiva, että asumiskulut ovat hänen tuloihinsa suhteessa pienet ja silloin jää enemmän rahaa käteen kulutukseen!

Ansaitsen ajoittain vapaaehtoistyöstä ""palkkana"" pari elokuvalippua, joita pidän automaattisesti meille yhteisenä, samoin kun työnantajani palkitsi minut matkalahjakortilla. Ei tullut mieleenkään, että lahjakortti olisi yksinomaan minun.

Mielelläni minäkin ansaitsisin enemmän, mutta minkäs teet.

 

On teillä hyvin.Paitsi aloittajalle sanoisin,että miettisin kaksi kertaa sitoutumista noin saidan miehen kanssa,ei tilanne siitä parane,jos sinulle tulee vaikeuksia,menetät vaikka työpaikkasi,ei taida tuollainen mies elättää.Kuitenkin avo/avioliitossa ei tosiaan pitäisi puhua minun ja sinun rahoista eli olen siinä yhtä mieltä kotirouvan kanssa.

Omaa tarinaa olen kirjoitellut jo aiemmin.Mentiin naimisiin seurustelun jälkeen,en siis oikein tuntenut miestäni,muuta kuin sen paremman puolen(avoliitto pakollisekai)
Paljastui,että olin ottanut velkaisen miehen(asia salattiin minulta).Meillä oli talolainaa,kaksi lasta.Miehellä hyvä tulot,mutta siitä huolimatta elettiin melkein minun äityispäivärahoilla.Minä maksoin melkein kaikki muut,mies sanoi hoitavansa talovelkaa.ei hoitanut ei,eikä muitakaan velkoja kunnolla.

Onneksi pääsin töihin.Elämä jatkui samanlaisena.Huomasin,että mieheni ei halua etes hoitaa velkojaan.osteli autoja ja koiria,yhteisiin menoihin ei antanut mitään.Ei ruokarhaa,ei laskujen maksuun:kiristi vain minua:kaiken huipuksi,kävi nostamassa tilimmekin tyhjäksi ja lasten.

!0 vuoden avioliiton jälkeen älysin viimein erota,otin talovelan(jota ei pitänyt olla,mies oli jättänyt hoitamatta)kontolleni ja maksoin talon loppuun.

Kotitöitä ei tehnyt koskaan.ei miesten,eikä naisten.Jos noita nyt voi erotella.

usein olen miettinyt,minkä pahan me teimme lapset ja minä.Vielä eilenkin kun katselin pikku-tyttöäni koulun kevät juhlassa,kun tyttö sai stipendin.Fiksu tyttö.Harmittaa vain,että jotku miehet eivät osaa arvostaa perhettä ja niitä pieniä ja suuria iloja,mitä se tuo tullessaan.

 

Meitä on näemmä moneen lähtöön. Itse olisin ilomielin valmis aasialaishenkiseen taloudenpitoon, jossa luovuttaisin vajaan 3000 euron nettotuloni kotirouvan absoluuttiseen harkintaan. Laskut toki sillä rahalla olisi maksettava ja joskus ruokaakin saatava. Jos rouva haluaisi vielä käydä itsekin töissä, niin mikäpä sen mukavampaa.

 

Pistä minuutilleen työsi ylös ja hinnoittele. Ne on osa kotitalouden kuluja. Äläkä hinnoittele alakanttiin. Kysy mitä siivouspalvelu maksaa (eli palkka min 10 e / h + sivukulut + firman voitto + alvit ym. ... eli min joku 30 e / h).

 

Jos miehesi ei käy ruokakaupassa, niin maksaako hän silti puolet ruokakuluista, pesuaineista, vessapapereista yms.? Kun hän kerran on niin tarkka siitä, että kulut pannaan puoliksi, niin rupea sinä samanlaiseksi. Älä ehdota hänelle sellaista, että itse maksaisit vähemmän, vaan vaadi häntä maksamaan se oma puoliskonsa niistä leffoista ja kipoista ja kupeista. Voisit myös kysyä häneltä, että miltä hänestä tuntuisi, jos kaikki hänen rahansa ja aikansa menisi yhteisen talouden pyörittämiseen? Ihan hyvinhän sinä voisit olla se paremmin tienaava ja paljon harrastava osapuoli?

Mitä taas kotitöihin tulee, kyllä miehen pitää ehtiä niihin osallistumaan, oli työ ja harrastukset miten aikaa vieviä hyvänsä. Jos hän yksin asuisi, kyllä hänen itse pitäisi sinne kauppaan ehtiä, joutaa pyykkinsä pesemään, pöperönsä valmistamaan ja astiansa tiskaamaan.

Voisiko olla niin, ettei mies edes tajua sitä, että sinulta kuluu kaikki omat rahat yhteiseen hyvään, eikä ihan omaan hyvään jää mitään? Mun mieheni ei sitä jotenkin sisäistänyt, vaikka sen suoraan sanoinkin, puhui vaan kulujen puolittamisesta. Sitten kerran pyysin häntä laskemaan tarkalleen paljonko hän käytti kuukaudessa meidän perheen kuluihin. Kun hän sen oli tehnyt, osoitin hänelle ihan palkkakuitin kanssa, että siinä summassa oli minun kuukausituloni lähes kokonaisuudessaan. Mies sitten ihmetteli, että missäs mun ylimääräiset rahat on, johon minä kerroin, että mitään ylimääräistä ei ole. Mies sitä pari viikkoa sulatteli, ja ehdotti sitten itse, että jospa suhteuttaisimme kunkin kustannusosuudet palkkaan nähden. Hänkin oli aina pelännyt maksumieheksi joutumista, mutta silloin tajusi itseasiassa minun olleen se maksunainen...

 

Mitenhän kävis jos eroaisitte. vaatisko mies kaikki kupit ja kipot puoliksi, vaikka sä oot ne maksanut. Aika varma oon että näin kävis. et kai sä oikeasti maksa myös sen ruokia? nyt ryhtiä peliin!!!!!!!!!!!

 

Maksatko tosiaan omistasi kaikki ruuat ja muut yhteiset jutut ?

Voisit tämän kuun puolivälin jälkeen olla tekemättä miehelle ruokaa. Kun hän ihmettelee, että miksi ei ole ruoka pöydässä valmiina, ilmoita, että sinulla ei ole enää tälle kuulle rahaa. Tai vaihtoehtoisesti ilmoitat, että sinä hoidit alkukuun ruokalaskut, nyt on miehesi vuoro jatkaa

Et ikinä saa muutosta aikaan, jos pelkään miehen vihaisuutta siitä, että ruoka ei ole valmiina. Ole vaikka pois kotoa sen aikaa, että ehtii jäähdyttelemään.

Toki pidät huolen siitä, että itse syöt tarpeeksi ennen miehen tuloa kotiin.

Muista myös, että jos mies haluaa ostaa jotain kotiin, sinun ei tarvitse maksaa siitä puolia, jos sinä et uutta tavaraa tarvitse. Voit hyvin sanoa, että sinulla ei ole varaa, mies ostakoon, jos tarvitsee uutta televisiota, yms.

Tästä lähtien myyt miehelle osuudet leffalippuihin ja risteilyihin, jos ei tahti talossa muutu. Menet niihin vaikka ystäviesi kanssa !

Ihmettelen, että mieheltä jää sinulle aikaa, jos ei harrastuksiltaan ehdi edes kotona siivoamaan tai laittamaan ruokaa.

 

Mina olen taalla pari kertaa kirjoittanut, etta vaimon on kohtuullista tehda hieman enemman kotitoita, koska han on omasta halustaan vain osapaivatoissa ja mina maksan asumisemme, ruokamme ja laskumme. Minulle on ennustettu varmaa avioeroa, jota tosin ei ainakaan toistaiseksi ole tullut.

Elleissa esiintyy merkillista tasa-arvoa. Jos mies on pienempituoloinen, tasa-arvo jyllaa, mutta toisinpain rahat ovat tietenkin perheen yhteiset. Mutta mitas tuosta, miehet eivat valita.

Paitsi alkuperaisen kirjoittajan mies. Alkuperainen on liian kiltti, eika pida puoliaan. Mies on ahne ja ymmartamaton, mutta millas sen tavoille opettaisi? Kylla minusta alkuperaisen miehen pitaisi ehdottomasti maksaa vahintaankin palkan suhteessa enin osa menoista, jos nainen kerran tekee enemman kotitoita.

Nyt nainen ryhdistaydyt. Muutosvastarinta tulee olemaan kauhea, mutta anna miehen rauhassa kiukutella. Ei iso mies nalkaan kuole, vaikket sita ruokkisikaan. Ehka se pikkuhiljaa alkaa arvostaa sinunkin panostasi taloudessanne.

 

Meillä minä tienaan enemmän kuin mieheni, mutta minulla on mieheni tiliin täysi käyttöoikeus ja makselen sieltä laskuja niin paljon kuin on tarvis. Tosin maksan itse niitä enemmän, koska mies tekee ruuat ja myös ostaa ne. Meillä on niin päin, että minä päätän mitä ostetaan, miehellä ei ""omia"" ostoksia ole.

 

Ajattelepas, Mari, milta tekstisi kuulostaisi, jos sukupuolet kaannettaisiin. Mies tienaisi enemman ja silti makselisi pienipalkkaisemman vaimon tililta niin paljon kuin olisi tarvis. Mies maksaisi enemman, mutta naisen homma olisi ostaa ja tehda ruoat. Perheessa olisi niin, etta mies paattaisi, mita ostetaan ja naisella ei ""omia"" ostoksia olisi.

Ellit vaatisivat kuorossa vaimoa jattamaan moisen itsekkaan ja maarailevan paskiaisen...

 

Ei tuossa olisi mitään ihmeellistä.Minä maksan asuntolainan lyhennykset, eikä mies olisi mitään asuntoa saanutkaan ilman minua ja palkkaani ostettua. Mies ei ymmärrä laskujen ja taloudenpidon päälle mitään, joten hän suo ilomielin minulle ""kirjanpitäjän"" homman. Minä maksan suhteessa ihan yhtä paljon yhteisiä kuluja kuin mieskin. Minä vain maksan ne konkreettisesti.

En minä miehen tililtä rahoja omiin hömpötyksiini nostele, maksan ihan normaaleja laskuja. Mies haluaa tehdä ruuan, koska ei haluaisi syödä minun onnettomia pöperöitäni. Tuo, että minä päätän ostoksista johtuu siitä, että meillä ei olisi ikkunaverhoja, mattoja, lamppuja...ym. jos minä en niitä ostaisi, mies ei sellaisten päälle ymmärrä. Pitäisikö minun kustantaa kaikki nekin omalta tililtäni? Ei todellakaan.

 

Mihinkäs se matra unohtui, että perheessä kaikkien rahojen pitää olla yhteisiä? Ainiin, nehän ovat yhteisiä vain silloin kun MIES tienaa enemmän.

 

Ei mene perille vai? Kyllä meillä ainakin rahat ovat yhteisiä, minä vain teen kodin hankinnat ja käytän niihin MYÖS miehen rahoja. -Minunko ne pitäisi kaikki maksaa??

 

Mitäs, jos mies haluaa omiin tarpeisiinsa jotain? Esim. vaikka harrastuksiin liittyvää tai elektroniikkaa? Eikö hän saa niitä sitten ollenkaan ostaa, koska on pienipalkkaisempi. Tai saa ostaa vain, jos sinä katsot ostokset tarpeelliseksi?

Ois kyllä vähän ikävää, jos ois taloudellisesti noin kokonaan toisen ihmisen vallan alla...

 

Samaa mieltä. Jos mies puhuisi perheen raha-asioista noin, leimattaisiin hänet alistavaksi siaksi. Mutta pirttihirmu-ämmiltä kaikki täytyy sietää.

 

Tässä juuri näkee,miten osa ärähtää,jos nainen sanelee,mitä ostetaan Kuinka monet naiset ovat saaneet ""kerjätä"" mieheltä rahaa kautta aikojen omiin ostoksiinsa ja kukaan ei puolusta naista silloin.Mutta,jos mies on alakynnessä kyllä tulee puolustuspuheitaMarinkin tapuksessa,jos mies on tyytyväinen oloonsa,mitä se meille kuuluu.

ei minullekaan ole kukaan myönteistä sanaa sanonut eikä päätä silitellyt,vaikka minä elätin perheen:mies teki vain velkaa selkäni takana,ei ollut puolustajaa:Itse asiassa eromme jälkeen suurin osa haukkui,kun niin hyvän miehen jätit,ei edes juonut,eikä lyönyt.Kyllä maailma on yhä edelleen näimmä miestennneksi löytyy rohkeita naisiakin.

 

Jos naisen täytyy kerjätä mieheltä rahaa omiin ostoksiinsa, niin se on naisen omaa idioottimaisuutta. Miksei nainen sitten tienaa itse sitä rahaa omiin ostoksiin,eipähän tarvitse kerjätä...

Ja miksi sinulle pitäisi erikseen myöntää mitali perheen elättämisestä, eihän miehillekään myönnetä. Lähinnä he saavat kuulla haukkuja emännältään,tekivät niin tai näin. Olkaa nyt naiset aikuisia ja kestäkää kritiikki niin kuin aikuisen kuuluu.

 

Mulla on tällä hetkellä täysin pennitön mies. Maksan sen ruoat ja kaljat, ja ostan vähän vaatteitakin. Ja pelastan ulosottomieheltä.

Ehkä varattomuus on vaan tilapäistä ja johtaja Turhapuro vielä nousee sohvasta toteuttamaan visionsa.

 

Mies on itse ehdottanut nykyistä järjestelmää siksi, että hän on pienituloisempi kuin minä. Minustakaan ei ole oikeudenmukaista, että minun pitäisi maksaa niin paljon enemmän yhteisiä menoja, että molemmille jäisi yhtä paljon rahaa omiin tarpeisiin. Onhan ihan selvä, että jos toisella puolisoista on suuremmat tulot, hän on niiden eteen tehnyt enemmän töitä, opiskellut tms. joten miksi hän ei saisi nauttia myös enemmän työnsä tuloksista?

On eri asia, jos perheessä on lapsia ja yhdessä sovitaan, että toinen jää niitä kotiin hoitamaan, silloin rahojen kuuluu olla yhteisiä, ei silloin, kun molemmat ovat töissä. Miehenikin opiskelee tällä hetkellä ja yrittää saada sitä kautta parempituloisen työn, jos niin onnellisesti käy, hänkin saa alkaa ""toteuttaa ostohalujaan"" suhteessa palkkaansa. Tänä päivänä hän ei todellakaan edes kehtaa tärvätä vähiä tienestejä omiin mielihaluihinsa vaan haluaa antaa ne yhteiseen talouteemme. Vastaavasti minäkään en voi ostella itselleni mitä haluan, minäkin laitan rahani talouteemme, ostelen miehelle vaatteita, yhteiseen käyttöön astioita, huonekaluja ym.

Kyllä mieheni on ihan normaaliälyinen ja fiksu ihminen, joka tajuaa, että jokainen eläköön ja ostelkoon sitten, kun tienaa itse rahansa.

 

Kyllä vielä nykyäänkin on,että usein nainen on kotona ja usein ei saa rahaa mistään ja joutuu pyytämään rahaa mieheltä.Naisille ei aina ole täitä tajolla ja jonkunhan ne lapsetkin pitää hoitaa.Johtuu siitä toisesta onko sellainen,että haluaa elättää perheensä.Ei miehetkään aina halua tai rahat menee vaikka alkoon mieluummin,näin vain on.

 

Olet oikeassa, vielä tänäkin päivänä ollaan sitä mieltä, että naisen on uhrattava kotiin itsestään selvästi rahansa ja työpanoksensa. Jos jollain on asiat järjestetty kohtuullisen tasaverteisesti, siitä nousee hirveä haloo. Meillä esim. mies tykkää harrastaa kotona, lukee, tekee musiikkia eikä kaipaakaan mihinkään ""rientoihin"". Minä taas tykkään käydä ystävien kanssa tyttöporukalla kaljoilla, leffassa, konserteissa ym. Tästäkin jotkut juntti-äijät ovat sitä mieltä, että mieheni on tossun alla ja minä joku pirttihirmu. Vaan kun mieheni on ihan itse päättänyt mitä hän tekee ja mitä ei. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta baareissa istuminen eikä kovin sosiaalinen elämä ja hän oikein toivoo, että minä kävisin tuulettumassa, jotta hän saa rauhassa paneutua harrastuksiinsa. Yhdessä sitten käydään ulkona joskus ja yhteisten kavereiden luona, mies ei kuulemma enempää halua. Äijät vain pitävät ilman muuta selvänä, että mies haluaa stripparibaareihin ""poikien"" kanssa, lätkämatseihin tai muuten vaan vetämään lärvit toisten örveltäjien kanssa ja pikkuvaimo istuu kotona odottamassa lihasoppa lämpimänä. Minun mieheni pitää sellaista touhua vähän yksinkertaisena. Onneksi.