V
voivoi
Vieras
Katselin tänään, kun puutarha-alan työntekijät kävelivät töistään pois. Ja muistin kun itse tein sitä työtä nuorena opiskelijana kesätöissä.
Voi että voi ihmisen elämä olla yksinkertaista ja helppoa. Oli aika jollloin piti olla töissä ja joku kertoi mitä nyt tehdään ja oli piiitkä ruokatauko ihan rauhassa ja sitten sai taas tehdä sitä itselle osoitettua yhtä hommaa ihan rauhassa ilman että kukaan keskeyttää ja sai nähdä oman työn jäljen ja kahvitauot ym. Ja monta muuta kesätyötä ja muuta pätkätyötä kokeneena. Voi voi.
Ei taida enää koskaan tämä elämä olla noin helppoa, kun on lapsia tehnyt. Lastenkasvatus on maailman raskainta työtä. Päivän aikana pitäisi ehtiä niin paljon, olla lasten kansa, tehdä muutama ruoka alusta loppuun ja kattaa pöydät ja siivota pöydät ja pöydän aluset ja tuolit jne joka ruoan jälkeen, siivota leikit (ne, mitä eivät itse saa kunnolla), ulkoilla, pyykit (varsinkin vaatekaappiin vienti vie aikaa), astianpesukoneet, ym projektit kotona kuten vuodenaikaan sopivat esille ja vanhat pyykkiin /huoltoon. Työmäärä on aivan valtava, mikä lapsista aiheutuu. ja olen varmaan jo vanha ja väsynyt. Kyllä tuo on niin huvittavaa kaivata sitä yksinkertaista opiskelijaelämää/työelämää nuorena lapsettomana. Jopa vähän kateellisena katsoa, kun toiset työpäivän jälkeen kävelevät autoille ja tuntevat varmasti saaneensa aikaan jotain. Ja kotona ei koskaan mikään ole valmista, aina vain on jaksettava yhä uudestaan aloittaa ja kun jotain päätä tekee, toinen on lapsilla "työn alla".
Voi että voi ihmisen elämä olla yksinkertaista ja helppoa. Oli aika jollloin piti olla töissä ja joku kertoi mitä nyt tehdään ja oli piiitkä ruokatauko ihan rauhassa ja sitten sai taas tehdä sitä itselle osoitettua yhtä hommaa ihan rauhassa ilman että kukaan keskeyttää ja sai nähdä oman työn jäljen ja kahvitauot ym. Ja monta muuta kesätyötä ja muuta pätkätyötä kokeneena. Voi voi.
Ei taida enää koskaan tämä elämä olla noin helppoa, kun on lapsia tehnyt. Lastenkasvatus on maailman raskainta työtä. Päivän aikana pitäisi ehtiä niin paljon, olla lasten kansa, tehdä muutama ruoka alusta loppuun ja kattaa pöydät ja siivota pöydät ja pöydän aluset ja tuolit jne joka ruoan jälkeen, siivota leikit (ne, mitä eivät itse saa kunnolla), ulkoilla, pyykit (varsinkin vaatekaappiin vienti vie aikaa), astianpesukoneet, ym projektit kotona kuten vuodenaikaan sopivat esille ja vanhat pyykkiin /huoltoon. Työmäärä on aivan valtava, mikä lapsista aiheutuu. ja olen varmaan jo vanha ja väsynyt. Kyllä tuo on niin huvittavaa kaivata sitä yksinkertaista opiskelijaelämää/työelämää nuorena lapsettomana. Jopa vähän kateellisena katsoa, kun toiset työpäivän jälkeen kävelevät autoille ja tuntevat varmasti saaneensa aikaan jotain. Ja kotona ei koskaan mikään ole valmista, aina vain on jaksettava yhä uudestaan aloittaa ja kun jotain päätä tekee, toinen on lapsilla "työn alla".
:heart: