M
Mietintä myssy päässä
Vieras
Olen tässä yrittänyt miettiä tulevalle lapsellemme ystäväpiiristä sopivia kummeja, mutta en ole päässyt pähkäilyissä pitemmälle. Tilannetta vaikeuttaa se, että yhteisiä ystäväperheitä ei juurikaan ole tai niissä ei kyläillä, kun hyvin satunnaisesti. Itselläni on kaksi lasta ja heidän kummivalinnat ovat osuneet todella nappiin, olen itsekin kummina näiden perheiden lapselle ja yhteydenpito toimii. Lisäksi itselläni on kaksi kummilasta, mutta heidän vanhemmat eivät ole kummeja omille lapsilleni ja miehelläni on myös kaksi kummilasta, tavallaan myös nämä aikuiset ovat "vapaita".
Mutta, mutta... Itse en juurikaan ole näiden kahden kummilapseni perheen kanssa tekemisissä tai ystävyys on hiipunut kaveriasteelle ja kuulumisia vaihdetaan ani harvoin. Toisen kanssa saimme toisistamme ns. vertaistukea, mutta kyseisen ongelman poistuessa, on yhteydenpito selkeästi viilentynyt. Toisen kanssa olen sitten aikoinaan puhunut ns. ongelmista nykyisessä parisuhteessa ja ystäväni on sanonut aika tavalla suoraan, että ei hyväksy miestäni ja tapaamisetkin on sitten sen myötä jäänyt, kun kuulin kiertotietä miten joku mitä mieheni oli lapsilleni heillä kyläillessä sanonut oli loukannut ystävääni. Itselle asia ei ilmeisesti ole ollut suuri, kun se ei koskaan mulle ole selvinnyt mikä tämä asia on ollut. Joskus aikoinaan kuitenkin olen sanonut tälle ystävälleni, että pyytäisin heitä kummiksi jos joskus vielä tulen lapsen saamaan. Tämänkin kuulin kiertoteitä, että nyt hän ilmeisesti luulee näin käyvän. En kuitenkaan halua lapselleni kummeja, jotka eivät hyväksy lapsen isää tai välttelevät sen takia aivan selkeästi kyläilyjä jne. Olenko siis päätynyt oikeaan ratkaisuun?
Miehen kummilasten perheiden kanssa ei myöskään olla juurikaan tekemisissä. Tämän vanhemman kummilapsen perheen kanssa ollaan muutamia kertoja tavattu ja he vaikuttavat kyllä kaikin puolin aivan mukavilta. Toisen kummilapsen perheen kanssa olen tavannut myös muutamia kertoja, mutta oleminen on jotenkin väkinäistä. Olin aikoinani lapsen ristiäisissä mukana.
Mieheni haluaisi pyytää yhtä hyvää ystävää kummiksi ja hän seurustelee, vaikuttaa mukavalta lapsettomalta pariskunnalta. Jos päädymme hänet pyytämään kummiksi, niin onko kohteliasta pyytää myös hänen kihlattuaan? Olen itse miettinyt, että jos pyytäisin kummiksi yhtä hyvää työkaveria, jonka kanssa olemme ystävystyneet viimeisen vuoden aikana, mutta emme juurikaan tapaa vapaa-aikana. Hän on myös naimisissa ja olen muutaman kerran tavannut hänen miehensä, onko heitä myös pyydettävä pariskuntana kummeiksi? Kuinka mä en jotenkin osaa päättää tuota, että erikseen vai yhdessä? En kuitenkaan halua, kun maksimissaan 4 kummia lapselle.
On varmaan kuitenkin viisain jättää pois ne ystävät joiden kanssa jommalla kummalla vanhemmalla on jotain ristiriitaa? Vai mitä mieltä olette?
Voiko vanhaa hyvää ystävää pyytää kummiksi, jonka kanssa vaihdetaan välillä kuulumisia fb:n kautta, mutta nähty on viimeksi hänen tupareissa useampi vuosi sitten? Yhteydenpito hänen kanssaan on vaihtelevaa jne.
Mutta, mutta... Itse en juurikaan ole näiden kahden kummilapseni perheen kanssa tekemisissä tai ystävyys on hiipunut kaveriasteelle ja kuulumisia vaihdetaan ani harvoin. Toisen kanssa saimme toisistamme ns. vertaistukea, mutta kyseisen ongelman poistuessa, on yhteydenpito selkeästi viilentynyt. Toisen kanssa olen sitten aikoinaan puhunut ns. ongelmista nykyisessä parisuhteessa ja ystäväni on sanonut aika tavalla suoraan, että ei hyväksy miestäni ja tapaamisetkin on sitten sen myötä jäänyt, kun kuulin kiertotietä miten joku mitä mieheni oli lapsilleni heillä kyläillessä sanonut oli loukannut ystävääni. Itselle asia ei ilmeisesti ole ollut suuri, kun se ei koskaan mulle ole selvinnyt mikä tämä asia on ollut. Joskus aikoinaan kuitenkin olen sanonut tälle ystävälleni, että pyytäisin heitä kummiksi jos joskus vielä tulen lapsen saamaan. Tämänkin kuulin kiertoteitä, että nyt hän ilmeisesti luulee näin käyvän. En kuitenkaan halua lapselleni kummeja, jotka eivät hyväksy lapsen isää tai välttelevät sen takia aivan selkeästi kyläilyjä jne. Olenko siis päätynyt oikeaan ratkaisuun?
Miehen kummilasten perheiden kanssa ei myöskään olla juurikaan tekemisissä. Tämän vanhemman kummilapsen perheen kanssa ollaan muutamia kertoja tavattu ja he vaikuttavat kyllä kaikin puolin aivan mukavilta. Toisen kummilapsen perheen kanssa olen tavannut myös muutamia kertoja, mutta oleminen on jotenkin väkinäistä. Olin aikoinani lapsen ristiäisissä mukana.
Mieheni haluaisi pyytää yhtä hyvää ystävää kummiksi ja hän seurustelee, vaikuttaa mukavalta lapsettomalta pariskunnalta. Jos päädymme hänet pyytämään kummiksi, niin onko kohteliasta pyytää myös hänen kihlattuaan? Olen itse miettinyt, että jos pyytäisin kummiksi yhtä hyvää työkaveria, jonka kanssa olemme ystävystyneet viimeisen vuoden aikana, mutta emme juurikaan tapaa vapaa-aikana. Hän on myös naimisissa ja olen muutaman kerran tavannut hänen miehensä, onko heitä myös pyydettävä pariskuntana kummeiksi? Kuinka mä en jotenkin osaa päättää tuota, että erikseen vai yhdessä? En kuitenkaan halua, kun maksimissaan 4 kummia lapselle.
On varmaan kuitenkin viisain jättää pois ne ystävät joiden kanssa jommalla kummalla vanhemmalla on jotain ristiriitaa? Vai mitä mieltä olette?
Voiko vanhaa hyvää ystävää pyytää kummiksi, jonka kanssa vaihdetaan välillä kuulumisia fb:n kautta, mutta nähty on viimeksi hänen tupareissa useampi vuosi sitten? Yhteydenpito hänen kanssaan on vaihtelevaa jne.
