Kumpi on pahempi?

[*P*K*]

Kumpi on pahempi henkinen pettäminen vai fyysinen? Eli yhdenillan juttu, joka ei "merkitse" mitään vaiko, että puolison selän takana pitää yhteyttä toiseen naiseen/mieheen?

Kumpi on helpompi antaa anteeksi vaiko pystyykö kumpaakaan?

Minulle sattui juuri tuo jälkimmäinen eli henkinen pettäminen ja minusta tuntuu tosi pahalta ja on vaikeaa luottaa toiseen... Epäilen puolisoani koko ajan että hän edelleen pitäisi yhteyttä tuohon toiseen ja mitä ovat keskustelleet, miksi ei ole minun kanssani puhunut jne... Ja olisiko suhde muuttunut fyysiseksi, jos olisi tullut mahdollisuus? Minkä takia "suhde" piti salata, jos siinä ei ollut muka mitään? Kuinka pystyn taas luottamaan?

Onko kellään omakohtaista kokemusta? Neuvoja?

 

[NO]

pettämisen hyväksymistä vaikeuttaa sen suunnitelmallisuus ja ennen kaikkea sen kesto, ainakin minulla. Ajattelen aivan samalla tavalla esimerkeistäsi. Jos pettäjä palaa yhteen aina saman kumppanin kanssa, niin kysymyksessä ei ole enää hairahdus.

 

[eräskin petetty]

Kumpi on pahempi henkinen pettäminen vai fyysinen? Eli yhdenillan juttu, joka ei "merkitse" mitään vaiko, että puolison selän takana pitää yhteyttä toiseen naiseen/mieheen?

Kumpi on helpompi antaa anteeksi vaiko pystyykö kumpaakaan?

Minulle sattui juuri tuo jälkimmäinen eli henkinen pettäminen ja minusta tuntuu tosi pahalta ja on vaikeaa luottaa toiseen... Epäilen puolisoani koko ajan että hän edelleen pitäisi yhteyttä tuohon toiseen ja mitä ovat keskustelleet, miksi ei ole minun kanssani puhunut jne... Ja olisiko suhde muuttunut fyysiseksi, jos olisi tullut mahdollisuus? Minkä takia "suhde" piti salata, jos siinä ei ollut muka mitään? Kuinka pystyn taas luottamaan?

Onko kellään omakohtaista kokemusta? Neuvoja?

Molemmat.

Koska suunnittelematon pettäminen, yhdenillan vahinko, kertoo siitä että se ihminen ei millään tavoin hallitse itseään.
Ei sellaista tyyppiä voi luottaa edes hakemaan maitoa kaupasta, saati sitten yhteistä pankkitiliä hoitamaan ja muuta. Kuitenkin tämä olisi sellainen, mille voisin jopa nauraa jos puoliso tunnustaisi itse. Kuitenkin se ei kauheasti kunnioitusta tuo häntä kohtaan.

suunnitelmallinen pettäminen taas menee syvemmin perusluottamukseen, ja on niin kavalaa että on jopa vaikea jättää..kaikki on hämärän peitossa, kuinka kauan on jatkunut, jos valehteli yhden asian niin montakohan muuta asiaa on valehdellut...onko tämä nyt vakavaa vai ylireagoinko vain.

kysymysten määrä tulee liian suureksi jotta suhde kannattaisi. Aikansa voi käyttää paremmin suoremman ihmisen kanssa, niin ei joudu miettimään ilman omaa syytään.

MOnesti kuitenkin suhteen alussa voi miehelle käydä se moka, ettei hän tajua miksi nainen ei esim. hyväksy kaikkia naispuolisia kavereita tms. Miehen pitää olla myös tahdikas, ja parisuhteesa ollessaan välttää sellaisia naissuhteita jotka menevät liikaa seurustelun puolelle.

 

[haa haa]

Itse asiassa tällä hetkellä olisi turkasen samantekevää, mitä lajia mahtaisi olla. Pääasia, että pääsisin koko roskasta eroon, taloa myöten. Serpentiinit lentää ja skumppapullot vaahtoaa sinä päivänä, kun jää kiinni.

 

[ymmärrän]

Itse asiassa tällä hetkellä olisi turkasen samantekevää, mitä lajia mahtaisi olla. Pääasia, että pääsisin koko roskasta eroon, taloa myöten. Serpentiinit lentää ja skumppapullot vaahtoaa sinä päivänä, kun jää kiinni.

Tuolta mustakin monesti tuntuu

 

[kotoa häädetty]

Itse asiassa tällä hetkellä olisi turkasen samantekevää, mitä lajia mahtaisi olla. Pääasia, että pääsisin koko roskasta eroon, taloa myöten. Serpentiinit lentää ja skumppapullot vaahtoaa sinä päivänä, kun jää kiinni.

Tuolta mustakin monesti tuntuu

Totta! Todella vaikeata meille kaikille on tehdä oman elämämme päätökset ihan itse - jos haluamme itsenäistyä, niin miksi odottaa että äiti konkreettisesti heittää meidät ulos ? Onko siinä ajatus "uhrin" vapautumisesta? Entä sitten kun olemme aikuisia - haittaako enää äidin uhkaukset?

 

[NO]

Itse asiassa tällä hetkellä olisi turkasen samantekevää, mitä lajia mahtaisi olla. Pääasia, että pääsisin koko roskasta eroon, taloa myöten. Serpentiinit lentää ja skumppapullot vaahtoaa sinä päivänä, kun jää kiinni.

Tuolta mustakin monesti tuntuu

Totta! Todella vaikeata meille kaikille on tehdä oman elämämme päätökset ihan itse - jos haluamme itsenäistyä, niin miksi odottaa että äiti konkreettisesti heittää meidät ulos ? Onko siinä ajatus "uhrin" vapautumisesta? Entä sitten kun olemme aikuisia - haittaako enää äidin uhkaukset?

Olipa hyvä vastaus!