Kumpi parempi ikäero lapsilla?

[(Laura)]

Kokemuksen rintaääntä kehiin. Miten olet kokenut lyhyen ikäeron lapsillasi? Kumpi on mielestäsi parempi, lapset vuoden välein vai kaksi vuotta ikäeroa?

 

[Mörköäiti]

Aika harvalla varmaan on kokemusta molemmista, niin että pystyisi vertailemaan

Veikkaan, että vuoden ikäeroa puolustetaan sillä perusteella, että lapset ovat melkein saman ikäisiä ja isomman kohdalla ei tule samanlaista mustasukkaisuutta (mahdollisesti yhdistettynä uhmaikään). Se ikäero on vanhemmille kuulemma TOSI rankka, mutta sitten sanotaan, että vaikea vaihe menee nopeasti ohi, tavallaan vauva- ja pikkulapsiaika "kärsitään" molempien osalta kerralla.

Molemmat ikäerot ovat niin pieniä, että lapsilla varmaan osuu leikit yksiin. Kahden vuoden ikäeroa puolustetaan sillä, että se on vanhemmille helpompi ja toisaalta isompikin lapsi saa olla vähän pitempään perheen pieni.

Itse uskon, että vähän isompi ikäero, 3-4 olisi sitten kuitenkin ihanteellisin, niin lapsille kuin vanhemmille. Pienet ikäerot tosin mahdollistavat sen, että lapsia voi hoitaa kotona JA mennä aikaisin töihin, ei siis tule mitään vuosikausien kotona kökkimistä.

 

[vierailijam]

Meillä melkein 3 vuoden ikäero, ei muista kokemusta. Alku on ollut tosi rankka, esikoinen kunnoli tottunut olemaan jo meidän ns. maailman napa. On siis hyvin mustasukkainen ja lisäksi uhmaiässä. On jo periaatteessa iso mutta kuitenkin vielä niin pieni, ja sitä ei aina vauvan kanssa meinaa muistaa ja hahmottaa.

Olisin halunnut pienemmän ikäeron, n. 1-2 vuotta. Mutta sitä ei meille suotu. Kolmanteen ollaan suunniteltu sitten 4-5 vuoden ikäeroa, eli kun kuopus menee eskariin voisi vauva tulla.

Toki lapsen temperamentti taitaa olla se suurin vaikuttava tekijä, meidän esikoinen kun ei ole mikään seinäkukkanen. Hän tietää mitä haluaa ja vaatii myös. Rasittavuuteen saakka... Lisäksi kakkosen tulo taitaa esikoiselle olla aina se raastavin, seuraavat menee esikoiselle ja toiselle helpommin kun on jo tottunut huomion jakamiseen (paitsi iltatähdet).

 

[(Laura)]

Meillä on siis kolme lasta joista kolmas on nyt kuukauden ikäinen. tahtoisimme neljännen lapsen ja iän puolesta aikaa ei ole loputtomiin (plus työkuviot sekä talous ei mahdollista ihan älyttömiin kotona olemista) joten pari vuotta korkeintaan voi odottaa seuraavaa. Mietin onko vuosi ikäeroa kun kyse on neljännestä lapsesta liikaa..

 

[Mörköäiti]

Meillä on siis kolme lasta joista kolmas on nyt kuukauden ikäinen. tahtoisimme neljännen lapsen ja iän puolesta aikaa ei ole loputtomiin (plus työkuviot sekä talous ei mahdollista ihan älyttömiin kotona olemista) joten pari vuotta korkeintaan voi odottaa seuraavaa. Mietin onko vuosi ikäeroa kun kyse on neljännestä lapsesta liikaa..

Jos alkaa ikä tulla vastaan, en laskisi niinkään niitä ihanteellisia ikäeroja, koska voihan käydä niinkin, että raskaaksi tuleminen ei ihan noin vaan aina onnistu (vaikka olisi onnistunut aiemmilla kerroilla heti). Aina ikäero ei ole ehkä ihanteellisin, mutta mieluummin vähemmän ihanteellinen ikäero ja toivottu lapsiluku kuin se, että liiallisen suunnittelun takia lapsiluku jäisi pienemmäksi.

Jos mietitte vuoden ja kahden vuoden väliä, niin tähdätkää puoleentoista vuoteen

 

[vierailija taas]

No jos te sen toisen haluatte ja yhden -kahden ikävuoden erolla, niin aloittakaa vaan heti. Mekin odotettiin vauvavuosi ennen uutta yritystä koska esikko tärppäsi heti. No kappas, sitten tuli kaksi keskenmenoa ja tärpittömiä kiertoja ja ikäero venyi tuohon kolmeen. Ja vanhempien ikä vielä lisää komplikaatioiden ym riskiä, me ollaan alle 30-vuotiaita ja silti näin.

Eli mun neuvo olisi että heti pullaa uuniin vaan, jos saatte 1-2 vuoden ikäeron niin olkaa tyytyväisiä

 

[viisikymppinen isoäiti]

Sanoisin että puolitoista vuotta on hyvä

 

[FreezeCat]

Yksi tai kaksi vuotta ikäeroa on kyllä niin pientä, että ei noista niin kauheesti eroavaisuuksia tule käytännön suhteen kuitenkaan - kehitys kun on niin lapsitasoista, että missä mennään - olipa se toinen sitten ehtinyt "jo" kaksivuotiaaksi tai ei.

Joten - jos ja kun kerran tilausta on neljännelle, niin anna palaa! Eihän sitä edes tiedä milloin napsahtaa, joten liikkumavaraa saattaa tulla ihan luonnollisestikin mutta - senhän sanoo sitten aika itsessään .

Lykkyä !

 

[tunteja]

Vaikea sanoa, molemmilla puolensa. Itsellä iso ikäero sisaruksiini ja halusin että omilla lapsilla aina kaveri kotona.
Meillä miehen poika asunut kanssamme aina. Saman katon alla oltiin 2v. kunnes syntyi yhteinen. Poika silloin 5v. Oli helppoa kun toinen iso.
Sitten syntyi kuopus ja ikä eroa oli vain 1v. Olin aivan mielettömän väsynyt, päivällä ei voinut nukkua kun oli 1v. Ja sitten oli vielä kävellen eskarilaisen vieminen ja hakeminen! Piti valvottaa lapsia hakemiseen asti :| Enkä suostunut iltapäivä hoitoon kun "lapset hoidetaan itse".

Nyt meille tulossa yllätys vauva syksyllä ja lapset Sillon 9v. 4v. Ja 3v.Ihan suosiolla laitan pienet päivähoitoon 4xvko ja nukun kun vauva nukkuu.

 

[TiiBii]

Mulla on kokemusta molemmista. -Ja molemmissa on puolensa. En taida osata päättää!

 

[Mummeliisa]

Minulla on kahdesti vuoden ikäero lapsilla ja muilla kerroilla pidempi. Vuosi toiminut meillä paremmin.

 

[pepiåå]

Joo ei kannata ajatella niin, että aletaan nyt aikaisessa vaiheessa yrittään, kun jollakulla on tullut keskenmenoja ja kiertohäiriöitä tms ja lyhyestä ikäerosta tulikin pitkä. Terv. Tuota logiikkaa käyttänyt viimeisillään raskaanaoleva 1,5 v taaperon äiti.

Ette arvaa miten raskasta on pelkkä pyllynpesu, kun taapero painaa melkein 13 kg. Mitäs jos sattuisikin niin huonosti, että lääkäri kieltäisi nostelun? Itse olisin ollut pulassa.

Muuten innoissaan odottelen jo synnytystä!

 

[vierailija....]

En sanonut että kannattaa yrittää heti, jos ei halua pientä ikäeroa. Mutta jos haluaa 1-2 vuotta eikä missään nimessä isompaa esim työkuvioiden vuoksi, niin parempi aloittaa yritys silloin kun tärpistä tulisi pienin haluttu ikäero.

Ja pyllynpesuun, meillä ikäeroa se 3 v ja ihan samalla tapaa sain raskausaikana nostella 17 kilosta esikoista lavuaarille, pukea sille vaatteita jne. Ei 2-3 vuotiaat ole välttämättä vielä erityisen omatoimisia ja täysin päivä ja yökuivia... Ja taantumista tapahtuu vauvan synnyttyä sit kannattaa ootella isompaa ikäeroa (4-5 v) jos ei halua kahta pikkusta hoidettavaa kuvioon.

 

[Pin]

Meillä on kolmen vuoden ikäero lapsilla ja ei muusta kokemusta, mutta sanoisin silti että ehkä pienempi ikäero olisi parempi. Yksi olisi varmaan liiankin vähän, mutta vaikka kaksi vuotta. Mietin siksi, että yksivuotias on sellaisessa päättömässä iässä vielä ainakin vuoden, olisi ihan kauheaa jos olisi ollut vauva vielä siinä!
Nyt meidän parivuotias on sellaisella vaikeustasolla, että menisi tässä nyyttikin jo kohta...

 

[Nasu**]

Meillä kokemusta 1,5vuoden ikäerolla ja 3v:n ikäerolla.Liputan tuon 3v puolesta.Ensimmäiset pari vuotta kahden pienen vaippaikäisen kanssa oli tosi rankkaa,etenkin kun esikoisesta kuoriutui vilkas vilpertti.Imetysrauhaa ei ollut kun 1,5v ei juurikaan pysy hetkeäkään paikoillaan.Kun kuopus syntyi 3v ikäerolla,meno oli ihan toisenlaista,vaikkakin oli kaksi leikki-ikäistä vauvan lisäksi.