A
af
Vieras
Oli siis mun "tehtävä" maksaa laskut. Yritin sitä eilen, mutta nettipankki ei toiminut. Aamulla mies meni sängystä suoraan koneelle lukee päivän lehden. Mä menin miehen jälkeen, suoraan sängystä myöskin, jolloin mies heti: "maksa nyt ne laskut!" Mä ihmeissäni, et saan kai mäki päivän lehden lukea, kun säkin sait.
Sit pukeudumme ja lähdemme aamupalalle sen enempää juttelematta. Mies huomaa munkin aikomuksen lähteä syömään, joten sanoo: "Maksa nyt ne laskut!" Ja mä taas, että saan kai mä nyt ensin syömässä käydä, kun on niin nälkä! Ei se laskujen maksu nyt niin tunnin päälle, varsinki ku eräpäivät on vasta tulevaisuudessa. Sain sit kunnon skitsokohtauksen ja aloin raivoaa, et on se kumma ku ei aikuinen ihminen saa rauhassa olla, ku koko ajan pitää olla jankuttamassa ja kyllä kai nyt mä tajuan ne laskut maksaa, vaikket koko ajan muistuttaiskaan ja saankai nyt syyä välillä, ei tarvi koko ajan kytätä mitä teen jne jne jne jne jne.....
Mies oli vaan hiljaa, poistui paikalta. Kun tivasin, miksei se perustele mitään, miksei se voi keskustella jne, niin mies: "En aio alentua tuollaiseen keskusteluun." Ja siitä mä taas sain lisää pontta: "siis alentua!? Oonko mä muka niin ala-arvoinen plää plää plää.."
Takana oli muutaman tunnin yöunet, valvotut viikot, joten sairaan väsynyt olin! Lopulta vetäydyin nukkumaan, mies lähti töihin ja nyt tilanne on tää, et itellä tosi ikävä olo ja varmasti miehellä kans. Tekis mieli sovitella, mut toisaalta on vielä niin adrenaliini pinnassa, et ei kykene... Mut miten mä voisin viestitse tms, keksiä jotain suloista miehelle? Työpaikka parin pitäjän päässä, joten en pääse sen luokse ilman autoa.
Ja pitäkää vaan te nettikiusaajat meitä tai mua ihan lapsellisena kersana, jonka ei olis koskaan pitänytkään sitoutua kehenkään tai pitäkää muutki haistattelut omassa päässänne. Tuskin mikään riitely on koskaan järkevää ja viisasta. Nyt siis ihan oikeesti neuvoja, miten mä voin sovitella ton mun skitsahtamisen... Ja onko mulla edes oikeutta olla tollasesta asiasta vihainen...
Sit pukeudumme ja lähdemme aamupalalle sen enempää juttelematta. Mies huomaa munkin aikomuksen lähteä syömään, joten sanoo: "Maksa nyt ne laskut!" Ja mä taas, että saan kai mä nyt ensin syömässä käydä, kun on niin nälkä! Ei se laskujen maksu nyt niin tunnin päälle, varsinki ku eräpäivät on vasta tulevaisuudessa. Sain sit kunnon skitsokohtauksen ja aloin raivoaa, et on se kumma ku ei aikuinen ihminen saa rauhassa olla, ku koko ajan pitää olla jankuttamassa ja kyllä kai nyt mä tajuan ne laskut maksaa, vaikket koko ajan muistuttaiskaan ja saankai nyt syyä välillä, ei tarvi koko ajan kytätä mitä teen jne jne jne jne jne.....
Mies oli vaan hiljaa, poistui paikalta. Kun tivasin, miksei se perustele mitään, miksei se voi keskustella jne, niin mies: "En aio alentua tuollaiseen keskusteluun." Ja siitä mä taas sain lisää pontta: "siis alentua!? Oonko mä muka niin ala-arvoinen plää plää plää.."
Takana oli muutaman tunnin yöunet, valvotut viikot, joten sairaan väsynyt olin! Lopulta vetäydyin nukkumaan, mies lähti töihin ja nyt tilanne on tää, et itellä tosi ikävä olo ja varmasti miehellä kans. Tekis mieli sovitella, mut toisaalta on vielä niin adrenaliini pinnassa, et ei kykene... Mut miten mä voisin viestitse tms, keksiä jotain suloista miehelle? Työpaikka parin pitäjän päässä, joten en pääse sen luokse ilman autoa.
Ja pitäkää vaan te nettikiusaajat meitä tai mua ihan lapsellisena kersana, jonka ei olis koskaan pitänytkään sitoutua kehenkään tai pitäkää muutki haistattelut omassa päässänne. Tuskin mikään riitely on koskaan järkevää ja viisasta. Nyt siis ihan oikeesti neuvoja, miten mä voin sovitella ton mun skitsahtamisen... Ja onko mulla edes oikeutta olla tollasesta asiasta vihainen...
