Kumppanin lihominen..

[Emmiliisu]

HUokaus..tätä on ehkä puitu jo aiemminkin, mutta itselleni aihe on noussut ajankohtaiseksi. Olemme hieman alle kolmikymppinen pari, yhteistä taivalta takana kolmisen vuotta. Kolmen vuoden aikana mieheni on lihonut normaalipainon päälle noin 15 kiloa. Itse puolestani olen aloittanut urheiluharrastuksen ja nykyisin olen paremmassa kunnossa kuin koskaan.

Mieheni vaihtoi urheiluharrastuksensa kirjoittamiseen (harrastaa historiantutkimusta) ja pitää hyvästä ruuasta, kuten itsekin pidän. Lisäksi hän on ollut hiukan masentunut, mitä hän on "lääkinnyt" suklaalla ja herkuilla. Olen yrittänyt tukea häntä ja keskustella hänen tunteistaan ja olostaan. Olen pyytänyt häntä lenkille, uimaan tai kuntosalille kanssani ja yrittänyt tehdä terveellisiä ruokia ja kertoa vinkkejä miten kannattaa syödä. Häntä ei vaan kiinnosta pitää itsestään huolta. Silti hän usein sanoo itseään läskiksi ja kieltää minua joskus koskemasta vartaloonsa (jos esim. hyväilen häntä hänen mielestään "läskistä" kohdasta). Hänen itsetuntonsa vaikuttaa heikentyneen lihomisen myötä, mikä vaikuttaa mm. siihen ettei hän halua seksiä niin usein kuin ennen. Hän on myuös epävarmempi minun suhteeni, sillä luulee minun katselevan muita miehiä. Olen kuitenkin yrittänyt viestittää, että pidän häntä vihättävänä ja haluttavana ja rakastan vaikka mitä tapahtuisi.

Tietenkin toivon, että mieheni voisi saada itsensä parempaan kuntoon, sillä nykyinen tilanne vaikuttaa haitallisesti hänen itsetuntoonsa ja sitä kautta suhteeseemme. Ja toki olen hulissani hänen terveydestään, mikäli sama tahti jatkuu. Olen jokseenkin ihmeissäni siitä, miten nopeasti hän on fyysisesti muuttunut, enkä voi kieltää ettenkö kaipaisi hänen aiempaa olemustaan. Hänelle en´ole kertaakaan sanonut mitään negatiivista hänen kropastaan.

Kaipaan nyt neuvoja mitä tehdä - erityisesti teiltä, jotka olette olleet samassa tilanteessa (joko lihonneeena osapuolena tai sitten minun roolissani). Miten voin auttaa? Mitä tässä tilnteessa voi tehdä? Erityisesti te, jotka olette saaneet lisäkiloja parisuhteen aikana: millaista suhtautumista kumppaniltanne kaipaatte/ kaipasitte?

 

[miksi urheilu jäi?]

Vaikuttaa siltä, että miehesi on masentunut. Silloin tulee usein syötyä liikaa, hyvänolon tunteen saavuttamiseksi. Jäin miettimään sitä, miksi jätti urheiluharrastuksensa. Miehet eivät muuten aina halua harrastaa asioita vain kumppaninsa kera, vaan kaipaavat esim. omaa tuttua miesporukkaa.

 

[been there, done that]

Olen yrittänyt tukea häntä ja keskustella hänen tunteistaan ja olostaan. Olen pyytänyt häntä lenkille, uimaan tai kuntosalille kanssani ja yrittänyt tehdä terveellisiä ruokia ja kertoa vinkkejä miten kannattaa syödä.

Olen kuitenkin yrittänyt viestittää, että pidän häntä vihättävänä ja haluttavana ja rakastan vaikka mitä tapahtuisi.
Ja toki olen hulissani hänen terveydestään, mikäli sama tahti jatkuu.

Hänelle en´ole kertaakaan sanonut mitään negatiivista hänen kropastaan.

Minusta olet käyttänyt kaikki korttisi, et voi enempää tehdä, jos mies itse ei halua. Voit vain jatkaa sinnikkäästi houkuttelua liikunnan pariin, hellästi painostaen. Liikunta tepsii masennukseen hoidoksi samoin kuin läskiin.

Jos mies on liian huonovointinen tehdäkseen mitään muutosta asialle, et voi muuta kuin sopeutua elämään pullukan kanssa. Kaipa hänessä muitakin ominaisuuksia on, jotka miellyttävät yhtä paljon kuin vain ennen-niin-ihana vartalo? Jos ei ole, olet pulassa.

 

[Ex-pullero]

Ja onnistunut laihtuminen lähtee AINA itsestä. Ei siinä auta nätisti sanomiset, houkuttelut, nalkutukset tai mitkään. Tuskin edes se, jos lääkäri suosittelee tai peräti määrää painonpudotusta. Kukaan ei laihdu, ellei itseä läskit liikaa häiritse. Luulenpa, että sun miehen täytyy ensin päästä irti masennuksesta, jotta voisi havaita sen, ettei halua olla pullero ja on voimaa tehdä jotain sen eteen. Miten se sitten kunkin kohdalla tapahtuu, onkin aivan eri asia...

 

[Anni62]

Minä painoin silloin aikoinaan kun naimisiin menin alle 60 kg ja naimisissa ollaan oltu 24-vuotta.
Kiloja sitten vaan tuli lisää, tiedä sitten oliko raskauksillakin osansa, aina niitä kiloja jäi joka raskauden jälkeen lisää ja lisää,
Painoin jossain vaiheessa reilusti yli 90 kg taisi parhaimillaan olla 94 kg luokkaa. Mies ei koskaan kiloistani huomautellut vaikka hän itse on ollut aina sellainen sopusuhtainen, liikakiloja tosi vähän jos niitä olikin.
Itse taisin inhota itseäni monin verroin enemmän, kunnes puolitoistavuotta sitten aloin tosissaan painonpudotukseen ja mies on sitten ollut hyvänä tukena siinä.
Nyt paino on siinä 78 kg paikkeilla kun se -06 kevättalvella vielä oli 91.5 kg. Ja vielä pitää alaspäin saada menemään.
Että kyllä se painonpudotus pitää tulla itseltä ja olla päättäväinen, että kyllä minä onnistun.

 

[Amatzoni]

Mikä tahansa toisen ulkoiseen olemukseen liittyvä keskustelu nostaa sellaisia ajatuksia, että: Enkö minä kelpaakkaan toiselle sellaisena kuin olen?
Miettikäähän - eikö vain se liikkumaan yllytys, itsesä huolehtimisen huomauttelu vaikka vain terveyteen vedoten - muutu alitajunnassa ajatukseksi - Tuo toinen ei pidä minusta sellaisena kuin olen (kaikesta huolimatta vaikka huomauttelija onkin oikeassa ja hyvääkin tarkoittava).
Eikö vain ala "läskistä" tuntua, että toinen pitää minua jopa tyhmänä kun en muka itse osaa ajatella. Sieltä alkaa vähitellen itsetunto murentua ja masennus nostaa päätään ja silloin alkaakin tunne syöminen - haempahan lohtua ja hyvää edes ruuasta.
Se on alitajuinen reaktio, kun pitäisi lähteä kuntosalille - ajatteleekin - mitä minä sinne läskijäni näyttelemään. Se on aikamoinen oravan pyörä.
Aloittaja, et sinä voi saada oikeasti miestäsi laihtumaan jos hän itse ei ota itseään "niskasta kiinni". Toisaalta kysypäs itseltäsi miksi muuten kuin terveyteen vedoten hänen pitäisi laihtus? Ethän vain ole ihminen jolle pinnallinen kauneus on tärkeämpää kuin ihmisen sisin olemus - mieti kumpi menee ajatuksissasi edelle?
Kokeile vielä kuitenkin vaikkapa sellaista, että et puhu koko painosta koskaan mitään - vetoa paremminkin siihen, että sinä tarvitset kaverin lenkille kun yksin on niin ikävä mennä ja miehesi on sinun paras kaveri. Osoita, että tarvitset häntä. Muista vielä - sinä itse olet paremmassa kunnossa - älä lähde kilpajuoksu lenkille, uhraa hiukan omasta tahdistasi toisen "terveyden" hyväksi. ...ja osoita hänelle, että rakastat häntä sellaisena kuin on, mutta ÄLÄ IKINÄ HUOMAUTA HÄNEN OLEVAN LIHAVA.

 

[Mietin juuri asiaan liittyen..]

..miksi kumppani yleensäkään katsoo oikeudekseen puuttua puolisonsa painoon? Ymmärrän jos syy on täysin terveydellinen, mutta usein syy on oma turhamaisuus. Itse olen lähes aina ollut muutaman kilon yli ihannepainoni, mutta exäni ei koskaan maininnut asiasta mitään. Nykyinen taas heittää jatkuvasti pieniä heittoja painostani vaikka hänellä itselläänkin on makkara vyötäröllä (mikä ei taas minua häiritse yhtään). Olen lihonut jonkin verran seurustelumme alettua koska olemme kokkailleet yhdessä ja on tullut syötyä enemmän kuin yksin ollessa. Ihmettelen vain mikä tällaisen nälvimisen taustalla on, yrittääkö mies tällätavalla nakertaa itsetuntoani ja saada itseni tuntemaan jotenkin "huonoksi"? Onko tämä hänen puoleltaan jonkinlaista valtapeliä, jossa yritetään nujertaa toinen arvostelemalla hänen ulkonäköään? Tällaiset ihmiset ovat jollain lailla keskenkasvuisia ja itsekeskeisiä. Ei ajatella toisen tunteita vaan haetaan mielihyvää siitä että keksitään toisesta jotakin arvosteltavaa. Älyttömintä on tosiaan se, että hän on itsekin ylipainoinen. Silti minä en ole sortunut samaan lapsellisuuteen vaan olen odottanut että tämä naljailujakso menee ohi, ei näytä menevän.

Sinulle ap, ymmärrän hyvin jos miehesi tuntee itsensä jotenkin "huonommaksi" ylipainonsa vuoksi. Nämä ovat toisille aika arkoja asioita. Hyvä juttu, että sinä et ole pahentanut asiaa naljailemalla hänelle siitä vaan koitat löytää ratkaisua miten saada mies taas piristymään ja harrastamaan kanssasi vaikka urheilua. Pahinta mitä tosiaan voisit tehdä tässä tilanteessa on alkaa huomautella miehelle hänen ylipainostaan. Tällainen innottomuus voi johtua esimerkiksi masennuksesta ja hän lohduttautuu syömällä. Sitten kun hän lihoo, se masentaa vielä lisää. Eli tuntuu että tämä on hänelle jonkinlainen kierre. Sinun pitäisi nyt koittaa hänen kanssaan selvittää missä on syy tähän muutokseen, koska ilmiselvästi mies oireilee nyt jollain lailla oloansa näin. Mutta tee se rakentavassa hengessä äläkä pamauta vain että miksi olet noin läski.

 

[Kannata huolestua]

Ennen kuin se alkaa haittaamaan naintia.

 

[Tepa:)]

Meidän taloudessa ongelma on (onneksi?) molemminpuolinen.. Yhdessä ollaan oltu reilu kolme vuotta, ja itse olen lihonut n. 20kg, isäntä vähän vähemmän.. Toisaalta itse en ole ikinä mikään hoikka ollutkaan, mutta mies oli todella hyvässä kunnossa kun tavattiin. Nyt on yhteiset herkuttelut tuoneet kiloja reippaasti, ja vuoden verran hän on ollut yrittäjä, joten työnteolta ei juurikaan aikaa vanhoille urheiluharrastuksille jää.. Molemmat kärsimme tukevuudestamme, mutta, kuten kaikki sen tietävät, omasta päästähän se on kiinni; jos ei asialle mitään tee, ei se myöskään muutu..

 

[-liian turvallista?-]

Kamala minä. Mä olen vahingossa huomauttanut miehelleni monta kertaa vartalolle kertyneestä ihrasta. Aina lupaan mielessäni, että en enää mainitse asiasta, mutta sitten taas lipsahtaa. Vaikkei siitä varmaan mitään apua ole.

Toisaalta ihan sama, rakastan sitä ihan muista syistä kuin vartalon takia. Enkä usko että toisen lihavuus tulisi ikinä kariuttamaan suhdettamme tai pahasti vaikuttamaan siihen.

On vain vierestä vaikeaa seurata toisen shipsien vetämistä ja puolen sentin voikerrosta leivällä, kun ite pyrkii elämään suht terveellisesti. Nautin ihanista ruuista jotka ovat välillä tosi rasvaisiakin (joita mieheni kokkaa), mutta osaan syödä kohtuumääriä enkä ala hyvääkään ruokaa lappaamaan lautaskaupalla naamaani. Öö, toisin kuin eräs..

Eli mä olen se kontrollifriikki tässä asiassa ja miestäni ei yhtään ilmeisesti haittaa lihominen. Vaikka tässä juuri valitti/ naureskeli kun mitkään housut ei taaskaan mahdu.

Oon kans välillä miettinyt mitä tehdä. Jossain vaiheessa kkun ikää tulee, alkaa huolettaa terveydelliset vaikutukset jos painonnousu vain jatkuu samaa tahtia..

 

[Rehellinen itselleen]

Minä olen itselleni täysin rehellinen: haluan että vaimo pysyy hoikkana.

Mutta se ei tarkoita että siitä sanoisin tai että vaikuttaisi (tai että olisi vaikuttanut) rakkauden määrään jos välillä on kiloja tullut lisää.

On mahtavaa kun peppu tiukka, vatsa litteä, sääret hoikat jne ja muistan aina sanoa kun laihtuu. Enkä ikinä ole sanonut tai kommentoinut lihomista.

 

[Hoikka]

Mieheni on aina ollut tukeva, mutta seurustelumme alussa hän oli menestyksekkäästi laihduttanut melkoisesti. Alkuun hän tarkkaili syömistä ja kävimme yhdessä urheilemassa ja hänellä oli myös uhoa siitä että laihtuminen jatkuu.
No yhdessä on mukavampi löhötä sohvalla ja syöttää toiselle herkkuja... Eli nyt kilot ovat alkaneet tulla takaisin. Sanoin kyllä ihan tökerösti tuossa juuri että nyt ruvetaan käymään lenkillä ja syömään terveellisemmin. Mielestäni en loukannut häntä koska ensinnäkin hän itse juuri suunnitteli samaa, vaikkei ehtinyt vielä toteuttaa suunnitelmiaan, lähden sitten seuraksi niin on mukavampi ja toiseksi hän on tehnyt hyvin selväksi pitäväni minun hoikasta olemuksesta (olen niin onnekas että olen luontaisesti pieni ja voin syödä lähes mitä vain ilman että lihon) ja sanonut joskus minun pilaillessani siitä päivästä, kun olen vanha ja paksu että hän ei halua minun lihovan.

 

[Hoikka]

sen verran, että tietenkin pidän siitä, mikä on siellä kilojen alla, eli hänestä ihmisenä, mutta en edes yritä kieltää, etteikö hän miellyttäisi silmääni enemmän hoikempana... joskus tosin sanoinkin että parempi ettei paljoa laihdu, kun nyttenkään en malta pitää näppejäni hänestä erossa...

Enemmän minua häiritsee se, että tämä minulle rakas ihminen häpeilee itseään... toisaalta olen ylpeä ja onnellinen siitä, ettei sentään enää minun seurassani. Asiasta on puhuttu, eli hän on kertonut miltä tuntuu ja olen sanonut, että hänen on hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on, minulle hän on on rakas koosta huolimatta tai tehtävä asialle jotain, valittamisesta ei asia muutu mihinkään.

 

[miapiasia]

Minulta semmoinen vinkki että jos hän pitää itteään isona niin ei hän lähde salille mutta ehdota sellaista ulkoilua eli kävelkään hiljakseen ja nauttikaa ulkoilmasta. Ensimmäinen askel on pahin ja jos on todella vastahakoinen lähtemään ei voi pakottaa, eli se että saat toisen ulos on parasta ja pikkuhiljaa houkutella mukaan, kohta huomaa että toinen onkin innokkaampi lähtee kuin itse.


itsellä on tilanne että olen laiska liikkumaan avokkini on samanlainen mutta meillä on onneksi siten että liikkumis innostus tulee eri aikoihin ja toinen ei viitsi enään sanoa ettei halua tai jaksa, eli meidänkin liikkuminen lähti siitä että tykätään olla vain ulkona ja tehtii hitaita kävelylenkkejä joka onkin muuttunut hyväksi hiki lenkiksi tähän mennessä, ja kun olen saanut liikunnallista itseluottamusta niin kaveri houkutteli salille ja teki jopa minulle ohjelman.

 

[Hoikka]

En tiedä kommentoitko minulle vai jollekin muulle, mutta vastaan kumminkin

Kyllä hän siellä salilla on käynyt, silloin suurimmillaankin. Luulen et hänellä on sama kuin minullakin, että into liikkua on kausittaista. Kun antaa hetkeksi otteen lipsua, ei käy muutamaan päivään lenkillä kun sataa tai salilla kun ei ole kaveria, ei neljäskään välipäivä tai koko viikko tunnu missään. Mukavuuden haluisia ollaan molemmat, mut mussa se ei näy niin helposti... Mut yhdessä lenkkeilystä yms. tykkää molemmat, eli meidän täytyy vaan ottaa itseämme niskasta kiinni, tai sit toisiamme, pistää lämmintä päälle ja yhdessä ulos.

Ihaninta on kävellä syysillassa, kun kulta ottaa mun kylmän käden lämpimään omaansa ja kulkiessa höpötellään siitä mitä tulevaisuus voisi meille tuoda tullessaan.. sit kotona odottaakin lämmin sauna... (tää ei mitenkään liittynyt aiheeseen, mut oon työmatkalla ja kova ikävä sai hempeilemään)

 

[Nyt kaduttaa....]

Voih, mä tunnen itseni nyt suureksi paskiaiseksi! Olen muutama viikko sitten tavannut tosi mukavan miehen. Luonteemme sopivat yhteen kuin nakutettu. Silti joku asia hämää.. Olen ulkonäkökeskeisessä ammatissa ja pidän itsestänikin huolta. Samalla toivon kumppanini olevan hyvässä kunnossa. Ja näyttää olleenkin aikaisemmin, näyttämiensä kuvien perusteella. Ja se sopi hänelle hyvin.

Tapasimme siis netin kautta ja olin nähnyt hänestä vain näitä hoikempia kuvia ja ihastunut. Myös hän ihastui minun ulkonäkööni ja sovimme ex tempore-deitit, jotka olivatkin erittäin positiivinen yllätys. Ei ollut muita odotuksia kuin mitä kuvien perusteella oli päätelly. Mutta sitten sinne ilmestyikin melkein 10 kiloa tujumpi jörrikkä, luonteeltaan tosin aivan ihana.

Hän on nyt poissa kaupungista ja pidämme yhteyttä sähköpostitse. Menin juuri äsken kirjoittamaan hänelle mailin, jossa sanoin, että olen lähdössä salille ja että "saisit sinäkin mennä, ettei olla 10 vuotta seurustelleen ja levinneen pariskunnan näköisiä heti alkumetreillä"... Nyt kaduttaa, meninkö tekemään virheen. Saattaapi suuttua ja ajatella, että ei kelpaa sellaisenaan. Ja vähän niinhän se on, että menin tapaamaan vajaa 10 kiloa urheilullisempaa kaveria kuin mitä se sitten loppupeleissä oli..

Auttakaa nyt ihmeessä miten tässä pitäisi toimia..! Toivonko ettei ole moksiskaan/ herää liikkumaan vai laitanko anteeksipyynnön, jolloin saattaakin äityä loukkaantumaan?

 

[kadutus]

^ No huhhuh. Mitä jos ens kerralla käyttäisit sitä söpöä päätäsi ennenkuin lauot kohteliaisuuksia..? En ehkä ihan nin alkumetreillä lähtisi tuolle linjalle, jos mies on muuten hyvä ja kelvollinen. Voihan olla ettei kundi ole moksiskaan mutta kyllä tuosta silti aika itseriittoisen kuvan annat. Ja ehkä siksi totuudenmukaisen, hän varmasti arvostaa rehellisyyttäsi.

 

[lankaa ja neulaa]

Voi voi, et kai voinut itsellesi mitään ja päästit tuon tekstin sormistasi. Tuohan vain kertoo mitä ajattelet miehen ulkonäöstä. Ehkä on hyvä, että sanoit sen nyt eikä myöhemmin. Voi olla kuitenkin niinkin, että mies olisi vähän ajan kuluttua jotakin ulkonäölleen tehnytkin, kun olisi huomannut, että pidät itsestäsi hyvää huolta.

Kaikkea ei voi saada samassa paketissa. Täytyy vain miettiä onko ulkonäkö Sinulle se kaikken tärkein asia ja pitäytyä sitten hoikissa ja komeissa miehissä ja tinkiä sitten vaikka siitä mukavuudesta. Ei kannata itselleen uskotella, että ulkonäöllä ei ole merkitystä jos sillä on. Siitä tulee vaan hiekkaa kenkään.

Itse pidän hyväkroppaisista miehistä. Nykyiselläni ei ole mikään unelmavartalo, mutta en nyt kuitenkaan sano sitä päin naamaa, enhän itsekään ole täydellinen.

 

[Pitkässä liitossa]

Pitkän liiton aikana lihominen on verrattavissa pettämiseen. Hoikkaan on rakastuttu ja hoikka miellyttää silmää. Miksi pitää aiheuttaa toiselle pettynyt olo lihomalla, kun voi pysyä hoikkanakin.

Itse olen yhtä hoikka ja kiinteä kuin seurusteluaikaan. Pahaa tekee nähdä puolison pulskistuminen. On se aika jännää, kun mulla on tiukka peppu ja ukolla löysä. Seksihalut alkavat pikkuhiljaa kaikota, ei voi mitään, ellei ukko laihduta ja tiukoita kroppaansa. Ja muuten luonnekin on muuttunut kränkkäsuuntaan kilojen lisääntymisen nyötä.

 

[Anni62]

Noista seksihaluista sen verran, että meillä ei seksi vähentynyt vaikka minulle niitä liikakiloja tulikin aika paljon. Sitä kyllä on ollut aina enemmän ja vähemmän eikä halut ole koskaan lähteneet.

 

[mies1]

Onko siinä perää, että hoikat olisivat tempperamenttisempia?

Äkillinen lihoaminen merkitsee suurta riskiä sairastua aikuisiän diabetekseen.

 

[Hoikka nainen]

Olen aina ollut hoikahko. Nyt vielä hoikempana seksi vaan paranee. Lihavuus tappaa seksihalut, totta on. Läski ei kiihota todellakaan.

 

[Ex-pullero :)]

Pitkän liiton aikana lihominen on verrattavissa pettämiseen. Hoikkaan on rakastuttu ja hoikka miellyttää silmää. Miksi pitää aiheuttaa toiselle pettynyt olo lihomalla, kun voi pysyä hoikkanakin.

Itse olen yhtä hoikka ja kiinteä kuin seurusteluaikaan. Pahaa tekee nähdä puolison pulskistuminen. On se aika jännää, kun mulla on tiukka peppu ja ukolla löysä. Seksihalut alkavat pikkuhiljaa kaikota, ei voi mitään, ellei ukko laihduta ja tiukoita kroppaansa. Ja muuten luonnekin on muuttunut kränkkäsuuntaan kilojen lisääntymisen nyötä.

Mitenkäs sitten otetaan pitkän liiton aikana laihtuminen? Mitä jos mies onkin rakastunut pulleaan ja rehevään naiseen ja muutaman vuoden päästä onkin käsissä 15 kiloa laihempi vaimoke? Ei kai kukaan pitäisi tätä pettämisenä? Ei silloin minusta voi puhua pettämisestä lihomisenkaan vuoksi. Ennemminkin puolison lihominen on välinpitämättömyyttä itsestä ja ehkä toisen itsestään selvänä pitämistä.

 

[mies1]

Kyllä laiheliini voi itsekin katsoa peiliin, jos puoliso lihoo. Ei lihominen kiinteässä parisuhteessa ole aivan yksin lihoajan pulma.

 

[jooooooooooooooooo]

Ittepähän oot sen lihottanut kuin syöttösian.