Kun 2v 4kk ei tottele

[epätoivo iskee!]

Olemmeko epäonnistuneet kasvattajina, kun emme saa poikaamme 2v 4kk tottelemaan? Vai onko tämä nyt vain sitä uhmaikää? Lapsen luonteesta kertoisin näin:
Poika on luonteeltaan mielestäni kiltti, mutta riehakas. Ei tykkää mistään kovin hiljaisista leikeistä, eikä viihdy kauaa sylissä. Leluista pitää lähteä ääntä ja tykkää "kaahailla" potkuautolla ja -mopolla.

Syksyn ja talven aikana tottelevaisuus on kadonnut ihan minimiin. Esim. kaupassa, jos ei istu kärryssä, lähtee juoksentelemaan pitkin käytäviä ja piiloutuu hyllyväleihin - ei tottele ollenkaan. Kärryssä istuessaankin rupeaa jossain vaiheessa kiemurtelemaan, pyrkii nousemaan pois ja alkaa kitistä.
Kotona tekee kaikenlaista kiellettyä, heittelee tavaroita, penkoo kaappeja ja laatikoita, rämppää valoja tai televisiota, pyytää vähänväliä jotakin: karkkia, mehua, riisimuroja, juomista, purkkaa (eikä todellakaan saa ko. asioita silloin, sillä karkkia syödään harvoin ja mehu kuuluu yleensä saunailtaan, riisimurot ovat iltapalaa, purkkaa pureskellaan syönnin päälle.) Ja kun ei saa haluamaansa, niin alkaa huuto.
Käytössä on jäähy, on ollut noin puolisen vuotta. Silti ei tunnu tajuavan jäähyn olevan rangaistus huonosta käytöksestä. Tai miten sen nyt ottaa, kun joutuu jäähylle, niin pyytää oitis anteeksi ja sanoo, että "en minä enää riehu".

Esikoinen siis kyseessä ja nyt harmittaa, että missä olemme menneet vikaan? Kun mielestämme emme ole hemmotelleet, vaan "kuria" on yritetty pitää alusta asti.
Toinen vauva syntyy alkukesästä ja nyt pelottaa todella, että miten pärjään tuollaisen kauhukakaran ja vauvan kanssa...

Vinkkejä ja tsemppausta otetaan vastaan!

 

[Hiisu]

Mitään ette ole tehneet väärin. Kuuntele vähän lastasi, hän alkaa olla siinä iässä että kannattaa ruveta vuorovaikuttamaan sanoilla. Ja laittamaan tosiasioiden eteen.

Häpeärangaistus toimi meillä aika hyvin. Eli jos esim. kaupassa lähdetään juoksentelemaan, niin sidot lapsen kaulahuivilla rattaisiin. Tai jos haluaa oikein ivestoida, niin hankkii lapsivaljaat. (Meillä oli mielessä, mutta kaulahuivikin toimi sitten aika hyvin...)

Ja ihan kaikkeen tekemiseen ei tarvitse puuttua. Haette rajoja molemmin puolin. Turha hakea lasta pois lätäköstä, jos on mahdollista antaa sen kävellä märillä kengillä loppumatka. Sellainen opetus toimii aika hyvin.

Ja muistakaa kehua. Pelkkä kieltäminen rupeaa syömään omaakin asennetta. Tuntuu ikävän negatiiviselta, kun jokainen lause alkaa ei, älä tai eikös me sovittu...

 

[ap.]

Tsiljoonat vauvalehdet lukeneena ;D olen tajunnut tuonkin hyvän käytöksen huomioimisen, eli kehutaan kyllä, kun tekee jotain "fiksua" tai käyttäytyy hyvin esim. kaupassa. Kaikkeen ei puututa, vaan ollaan koetettu sitäkin, että lopettaako jonkun "ilkeyden" tekemisen, jos ei ole huomaavinaankaan. Yleensä ei muuten lopeta...
Hoidossa muuten käyttäytyy kuulemma hyvin, harvoin tarvitsee hoitajan kieltää. Mutta siellä on tietysti sitä ikäistään seuraa ja muuta puuhaa niin paljon, ettei ehdi ilkeillä? Kotona ollaan pojan kanssa niin paljon kuin pakollisilta kotitöiltä ehtii (ruoanlaitto, tiskit, pyykkienhoito) ja leikitään tms. mutta usein hän alkaa kesken kaiken riehua ja juoksennella siellä täällä jotain ilkikurista tekemässä.

 

[Normaali uhmis]

Mun mielestä toi kuulostaa niiiin tutulta ja normaalilta uhmaikäisen käytökseltä.
Lapsi opettelee uhmaamaan vanhempien käskyjä. Hoidossa harva lapsi uskaltaa samalla tavalla uhmata kun kotona. Kun vanhemmat on riittävän läheiset ja vuorovaikutussuhde on kunnossa, niin pahin uhma tulee omille vanhemmille. Lapsi tajuaa, että vanhemmat ei hylkää vaikka onkin ilkeä.
Lapsi sitten testaa haluamista. Kaikkea pitää haluta. Jonkun saa, toista ei. Uhmaikäisen vanhempien yksi tärkeä tehtävä on tuottaa pettymyksiä.

Oletko muuten kaupassa antanut pojan työnnellä omia pikkukärryjä? Meidän 2,5v tyttö riehuu jos oletan hänen istuvan isoissa kärryissä, mutta jos annan hänelle omat pikkukärryt, niin homma toimii. Lapsi saa ruokatavaroita omiin kärryihin ja tuntea olonsa tärkeäksi. Kokeile.

 

[Liila]

Meillä samanikäinen tyttö ja kuulostaa niiiiin tutulta. Kyseessä on ihan selvästi uhmaikä. Olen tyytyväinen, ettei se ilmene meillä pitkinä raivokohtauksina, vaikka onhan tässä tottelemattomuudessakin hermot koetuksella. Meillä toimii myös kaupassa tuo pikkukärryjen työntäminen tai sitten autokärryssä istuminen.

 

[häpeä?]

Mistä juontuu suomalaisten heikko itsetunto ja katkeruus? Juuri tuosta meillä niin surullisen yleisestä häpeällä ja nöyryyttämällä kasvattamisesta.

Positiivista huomioimista kun asiat sujuu. Tuon ikäiselle ihan normaalia.

 

[Omppulinna]

Mistä juontuu suomalaisten heikko itsetunto ja katkeruus? Juuri tuosta meillä niin surullisen yleisestä häpeällä ja nöyryyttämällä kasvattamisesta.

Positiivista huomioimista kun asiat sujuu. Tuon ikäiselle ihan normaalia.

Mahtaako tämä kirjoittaja tietää yhtään mitä uhmaikä pahimmillaan on???

Meillä sama homma kuin alkuperäiselläkin!Jaksamista!

 

[ap.]

Kiitti vastanneille! Uhmaiäksi minä arvelinkin, mutta mies ei tunnu asiaa ymmärtävän, vaan hermoilee usein pojan kiukkuamisen kanssa.
Miten kauan pahin uhmis kestää, suurinpiirtein? Yksilöllisiä eroja tietysti on, mutta jotain osviittaa jos saisi. Vuoden?

 

[Aurora Vee]

Valitettavan tutun kuuloista... Meillä 2 v 10 kk ja samanlaista meininkiä ollut jo useita kuukausia. 2½-vuotias alkaa olla jo niin fiksu, että taaperoilla toimivat hämäystaktiikat eivät enää päde. Toisaalta leikki-ikäinen ymmärtää jo melko hyvin syy-seuraussuhdetta ja asioista voi keskustella eri tavoin.

Meillä toimii jossain määrin rangaistuksesta varoittaminen, eli tyttö saa viimeisen varoituksen ennen jäähylle menoa. Varoittaessa kannattaa kertoa selkeästi, mitä ei suvaita ja mitä tapahtuu seuraavalla kerralla. Jäähyn jälkeen muistutetaan miksi siellä oltiin ja miksi niin ei saa käyttäytyä. Ja sitten pyydetään anteeksi jos on satuttanut toista. Neuvot kuulostavat ehkä itsestään selviltä, mutta unohtuvat helposti tilanteen kuumetessa.

Kielloissa ja rangaistuksissa on oltava johdonmukainen jotta lapselle on selvää mitä saa/ei saa tehdä. Tämä koskee myös vanhempien yhteistyötä - tehkää säännöt selväksi keskenänne.

Kuitenkin oman jaksamisen kannalta on ihan hyvä silloin tällöin löysätä pipoa ja päättää lapsen kanssa yhdessä että jos nyt tämän kerran... Tämä ei tietenkään koske tärkeimpiä turvallisuussääntöjä!

Onnea tulevan vauvan johdosta!

 

[voivoi......]

vasta 6 vuotias ymmärtää syy-seuraussuhteen... googleta vaikka niin löydät kyllä ihan aiheesta tutkimuksia

piruako alunperin annatte uhmaikästen juosta kaupassa?!! ja sitten tuskaillaan kun se lapsukainen uhmaa ja kiukuttelee, totta hemmetissä se niin tekee. kyllä lapsi vaistoaa missä kannattaa ruveta tappelemaan ja missä saa tahtonsa läpi. kävelyharjotuksia kannattaa tehdä muualla kuin kaupassa...

 

[taapetoope]

Suosittelen, että ostatte jonkun kotimaisen kasvattajan kirjoittaman kirjan uhmaiästä ja lapsen kehityksestä. Kummankin vanhemman tulisi lukea se. Kun tajuaa, että kyse on normaaliin kehitykseen kuuluvasta asiasta, niin on helpompi pysytellä tyynenä eikä mene mukaan siihen lapsen riehumiseen ja raivoamiseen.

Minäkin olen noudattanut kehulinjaa eli voidaan jutella jo etukäteen, että kaupassa ei saa riehua. Pikkukärryjuttu toimii hyvin ja toinen mikä toimii on se, että antaa lapsen osallistua ostamiseen eli kysyy lapselta, muistaako hän, missä on maitohylly ja löytääkö hän missä on "meidän maitoa" jne. Lapsen voi myös antaa painaa hedelmävaakaa ja yhdessä voidaan laittaa tarra pussiin kiinni. Kun reissu on mennyt hyvin, täytyy heti muistaa kehua.

Jos kaupassa riehumista ei saa katkaistua, voisi kokeilla, että isommat ostokset tekee vähän aikaa yksin viikonloppuisin, jotta toinen vanhempi olisi lapsen kanssa sillä aikaa esim. puistossa.

Ylipäätään kaupassa riehumista vähentää se, kun on sitä ennen ulkoillut puistossa ja lapsi on vapaasti saanut purkaa energiaansa. Totta kai kauppaan pitää lähteä ENNEN kuin lapsi on rättipoikki ja nälkäinen.

Jos lapsi vaatii asioita kuten karkkia, niin sitten vain pitää sanoa, että karkkia saa vasta karkkipäivänä. Meillä arkisinkin on jotakin herkkua tarjolla jälkiruoaksi tai välipalaksi esim. pannukakkua, lettuja tai vaikka meidän lasten suosikkia hedelmävartaita (= cocktailtikkuihin pujotettu pieniä hedelmäpaloja esim. persikka, banaani, omena, viinirypäle).

 

[ap.]

"piruako alunperin annatte uhmaikästen juosta kaupassa?!! ja sitten tuskaillaan kun se lapsukainen uhmaa ja kiukuttelee, totta hemmetissä se niin tekee. kyllä lapsi vaistoaa missä kannattaa ruveta tappelemaan ja missä saa tahtonsa läpi. kävelyharjotuksia kannattaa tehdä muualla kuin kaupassa..."

Onko sinulla lapsia? En ole ANTANUT lapsen juoksennella kaupassa, vaan hän karkailee juoksemaan. Saa toki nuhtelut ja joutuu sitten kärryyn istumaan, eikä takuulla pääse seuraavalla kerralla kauppaan mukaan.
Voi jee, eihän näitä ongelmia lasten kanssa olisi, jos ne johtuisivat siitä, että äiti ANTAA lapsen tehdä jotain kiellettyä.

Ja sitten muuta. Niin, en teekään lapsen kanssa suurempia ostoksia, vaan sellaisia lyhyempiä kauppareissuja. Useimmiten kauppareissut sujuu ihan kohtuuhyvin, joskus vain ollut noita kamalia kertoja.
Jälkiruokaa ja välipalaa, esim. hedelmiä, jogurttia, joskus jäätelöä, saa meilläkin, mutta jostain syystä poika vinkuu herkkuja vähänväliä, siis aterioiden välilläkin.

 

[Aioli]

Meillä jo 1 v 10 kk osoittaa selkeitä uhman elkeitä eli saataneen nauttia sitä herkkuja oikein tuutin täydeltä jos kestää (kai tyypilliseen?) kolmeen ikävuoteen.

Noihin muiden vinkkeihin lisäisin, että kieltämisen, torumisen, uhkailun ja rankaisun lisäksi pitäisi muistaa tarjota mallia, mitä pitää/saa/tulee toimia. Eli ettei vain kiellä, vaan myös samalla muistuttaa sen sadannen kerran oikeasta toimintamallista. Lapselta se saattaa tunnepuuskassa olla hukuksissa. Ja sitten tietysti positiivinen vahvistaminen juu... Tosin hieman naivilta kuulostaa joidenkin usko (pelkkään) sen voimaan. On varmasti vallan mukavaa uskoa omiin kasvattajan kykyihinsä jos oma lapsi sattuu olemaan sen sorttinen, että tottelee helpommalla. Pitäisi vaan olla usean lapsen otanta, jotta voisi väittää omien mallien toimivan yhtä kitkatta kaikilla.

Törmäsin muuten juuri Jari Sinkkosen väitteeseen, että normaali lapsi on oikeastaan aika harvoin kiltti ja ihana, eikä hänen kuulukaan olla tai hän on jotain vailla. Lukiko joku muu saman?

 

[voivoi......]

KYLLÄ VAAN! Mulla on 3 lasta, eikä ykskään ole juoksennellu pitkin hyllyjen väliä vaan istunut kärryssä (ja kattellu kun vierasta sikaa muitten rääkyviä ja juoksevia kakaroita)

 

[ap.]

Onnea, sulla on käynyt hyvä tuuri lasten kanssa, tai sitten olet parempi kasvattajana. Keskityn nyt kuitenkin näihin vertaistukea tarjoaviin vastauksiin, joissa on myös minun kurittomalle lapselleni sopivia kasvatusvinkkejä. Kiitos vastauksesta.

 

[voivoi......]

parempi niin. ja oletpahan seuraavalla kierroksella viisaampi, ehkä..

 

[vilkkaiden uhmaisten äiti]

voivoi:n kommentit eivät ole kovin kannustavia, älä välitä niistä ap. Joillain lapsilla ltavan paljon voimakkaampi temperamentti ja erilainen uhmaikä kuin toisilla.Meillä on 3 poikaa,joista kahdella on nyt uhmaikä.
Käyn kaupassa yksin noiden kolmen kanssa.Kaksi on kärryissä ja yksi kävelee.Jos en pidä kädestä kiinni,niin kyllä karkaa hetken päästä hyllyjen väliin.Ei kaikki niin automaattisesti ole enkeleitä.Ja välillä on käytävä esim.ruokakaupassa lasten kanssa,miehen ollessa töissä,joten tilanteelle ei voi mitään.Ei uskalla lapsia yksin autoonkaan jättää.

 

[edellinen vielä]

Näköjään "insert" pyyhki joitain sanoja edellisestä kirjotuksesta pois.(Siis joillain lapsilla on valtavan paljon voimakkaampi temperamentti...)
Meillä 2v.8kk ja 3.v10 kk ikäset noi vanhimmat ja tuntuu,että molemmilla on jonkinlaista uhmaa.Vanhimmalla oli välillä pois, mutta on taas sellanen uhmakausi...
Jos meiän pojat pyytää esim.mehua juomaksi (ja en sitä anna hampaiden takia kuin tosi harvoin),niin tarjoan vaihtoehdoiksi maitoa tai vettä.Ensin kiukkuavat vastaan,mutta kun sanon,että ei sitten mitään,ole ilman,niin jopas se maito-vaihtoehto kelpaa.

 

[Eti Ketti]

KYLLÄ VAAN! Mulla on 3 lasta, eikä ykskään ole juoksennellu pitkin hyllyjen väliä vaan istunut kärryssä (ja kattellu kun vierasta sikaa muitten rääkyviä ja juoksevia kakaroita)

Onkohan tuo "hyvä käytös" teillä jo ihan geeneissä? Vai missä itse uskoisit, että olet ollut niin paljon parempi kasvattaja kuin ne, joiden lapsille uhmaikä näkyy ja kuuluu?

Ehkä voisit näiden äläysten sijaan jakaa viisauttasi, niin saadaan kaikki näkyvät ja kuuluvat lapset vaiennettua muita häiritsemästä. Jännä juttu muuten, että kirjoitat jotensakin rumaan sävyyn. Sen perusteella on vaikea uskoa, että käytösopetus olisi teillä erityisen hehkeissä kantimissa.

 

[voivoi......]

oi, kun tais kolahtaa arkaan paikkaan etiketilläkin xDD

 

[ansku1981]

Moi mulla kävi just kesällä noin. mun poika oli silloin 2 vuotta ja 3 kk olimme pikku kaupassa missä hän sitten riehui ihan kamalasti. ei kelvannut kärryt ei pikku kärry se huuto oli aivan kamalaa silloin olin melkein viimeisilläni raskaana ja hormoonit sekaisin tuli sellainen olo että mitä mä nyt olen tehnyt. itki ja potki lattialla maaten. mietin et kauhein kaupa reissu missä ikinä olen ollut

 

[Mikään ei ole niin viisas kuin äiti..]

Kysymys mikä vaan, niin joku "fiksu" (jota ei kirjoituksistaan kyllä fiksuksi huomaa;-) kertoo taas miten heillä on upeasti ja muilla päin peetä, omat lapset enkeleitä ja muut hirviöitä;-) Sen sijaan että annettaisiin toimivia vinkkejä (jotka eivät kaikilla toimi). Minun ei tarvitse googlettaa huomatakseni, että syy- ja seuraussuhteita tajuaa jo alle 6-vuotias, heheh. Huomaan sen kyllä, että jopa jotkut 2-vuotiaat tajuavat, mutta kyse ei olekaan tajuamisesta vaan rajojen kokeilusta. Ja kaikki vanhemmat eivät osaa rajoja laittaa. Enkä tarkoita ap:tä, teille tsemppiä!!

 

[pallontallaaja]

miten kaytannossa toteutat jaahyrangaistuksen, siis tarkoitan missa mihin pannaan jaahylle, miten pitkaksi aikaa?

 

[ap.]

Kotona joutuu jäähylle vierashuoneen sohvalle. Minuutti, ehkä, enempää ei onnistu. Ja silloinkin pitää olla vahtimassa, ettei karkaa.

 

[jaajaajaa]

voivoilla on kyllä pointti vaikkakin vähän tylysti ilmotettuna... esikoinen meillä aikanaan käveli kaupassa jo heti kun oppi (suuri virhe ) seuraavan ei annettukkaan kävellä kaupassa vaan istui aina kärryssä, eikä tuo koskaan sitä kiukutellukkaan kun ei ollu "päässy makuun"