Kun 8v ei syö juuri mitään, ei tykkää mistään

[Pikkuruokainen]

Toivoi makkaraa ja muusia, no minä tein hänelle sitä mutta ei tykännyt makkarasta kun lämmitin sen mikrossa, tykkää vain uunissa lämmitetystä, huoh

Teen perunaa ja kastiketta, ei tykkää perunasta eikä kastikkeesta, makkaranpalat saattaa syödä

En oikein keksi mitään ruokaa mistä tuo tykkäisi ja söisi paljon. Aina syö hiiren papanan verran.

Etäisän kanssa syövät aina ulkona, hampurilaista, kiinalaisa jne
Koulussa taitaa syödä ihan ok, vähän pyytää aina. Miten se koulussa syö sitten mut kotona ei? Voiko vaikuttaa tuo, että isän kanssa syövät aina ulkona?


Pitkä ja hoikka lapsi, painokäyrä menee vähän miinuksella (aina mennyt)

 

[Deleted member 70007]

Älä lähde siihen pompotukseen, että en syö, tee muuta. Sano, että pakko ei ole syödä, mutta jos et syö edes tämän vertaa, et pääse kavereitten kans vaikka kahteen päivään. Rangaistuksen loputtua jos ei ruoka vieläkään maistu, niin asiasta keskustelua. Tee selväksi, että toi peli loppuu nyt.

 

[Rabenmütter]

Sama ongelma pikkasta alle 3-vuotiaan kanssa.. Mikään ei kelpaa ja tuntuu, että likka elää aamupalalla kun ei lämmin ruoka koskaan kelpaa.. Kotona siis. Tarhassa syö vaikka mitä. Kai se on se ryhmäpaine..

 

["Minä vain"]

Jos tarjoamasi ruoka ei maistu lapselle, niin otat häneltä ruoan pois etkä anna hänelle mitään muuta ruokaa kuin vasta muutaman tunnin päästä. Väliajalla lapsi ei saa syödä yhtään mitään (ei edes yhtä ainoaa karkkia, keksiä, perunalastua tms) ja juomaksikin hän saa vain vettä. Sitten jos seuraavallakaan aterialla ei ruoka kelpaa, niin taas lautanen pois eikä lapsi saa mitään syötävää ennenkuin aikaisintaan joskus 4 tunnin päästä. Kun lapsi huomaa, että hän ei yksinkertaisesti saa syödä muuta kuin mitä sinä annat ja sitäkin ruokaa vain muutaman tunnin välein aterioilla, niin hän alkaa syödä, sillä tuskin terve lapsi itseään nälkään tappaa, jos ruokaakin on tarjolla.

 

[Tiukka linja]

Hyvin usein kyse on vaan siitä, että lapsi pelleilee ja kiemurtelee ruokapöydässä. Meillä ei ole loputtomasti varoja ja ruokaa ei haluta heittää pois, joten jos lapsella jäisi vaikka soppa syömättä, niin laittaisin sen jääkaappiin säilöön. Ei saisi mitään, juomaksi tosiaan vaan vettä kuten ylempi ehdotti, kyllä se sitten alkaisi soppa maistua kun nälkä tulisi.

 

[pha]

Mun mielestäni tuon ikäiselle voi jo yrittää saada menemään jakeluun, että ruoka on ihmisen polttoainetta, jota tarvitaan jaksamiseen ja kasvamiseen. Sen ei tarvitsekaan olla aina täydellisen herkullista ja mieletön makunautinto. Jo mun nelivuotiaani alkaa ymmärtää asian.

 

[mämä]

Meinasin tulla sanomaan, että otan osaa, meilläkin on vaikeaa, ja mikään ei olis hyvää.
Mutta kun luin tuon, että lämmitit kabanossin mikrossa, niin enpäs otakaan. Jää mullakin syömättä mikromakkarat, ja moni muukin mikrossa laitettu. Tästä kyllä miesystävän kanssa tapellaankin, mutta näin se vaan on. Makkarat voi jättää syömättä, jos ei niitä oikein voi laittaa.

 

[pha]

Unohtui mainita, että vanhempien esimerkin pitää tietysti olla kunnossa. Joskus kun lapsi vinkuu, ettei pidä parsakaalista/maidosta/lihasta, saatan sanoa, etten oikeastaan minäkään, mutta syön sitä, koska se vahvistaa luita/lihaksia/silmiä tms. Näin lapsi näkee, ettei vähemmän herkullisen ruoan syöminen ole mikään iso juttu.

 

["Sivusta seuraaja"]

sinulle ap. Mieheni 8v pojalla hänen edellisestä avioliitostaan on aivan samanlaiset ruokailutavat. Poika ei syö pitkiin aikoihin mitään, sitten vaatii tiettyä ruokaa kuten makkaraa, pihviä, lohta, makaronia tms, ja kun ruoka laitetaan pöytään ei kelpaakaan.

Hän ei suostu syömään muruakaan mitään muuta kuin ruokaa jota on itse keksinyt vaatia, ja ne toivomukset ovat aina jotain ravintoköyhää (esim pelkkää vaaleaa leipää ilman voita, pastaa ilman kastiketta tmv). Matkoilla saamme aina venyä pojan syömisten takia käsittämättömiin ylimääräisiin kierroksiin, hän tahtoo syödä kananugetteja eikä mikään muu kelpaa ei sitten millään. Ja niitä sitten ajetaan etsimässä ympäri Suomea.

Minusta tuon ikäisen pojan pitäisi jo syödä normaalia ruokaa, mutta valinta ei valitettavasti ole minun.