kun äiti on saanut lapsen sänkyyn, juossut siellä muutamaan otteeseen jyrähtämässä, uhkailemassa unilelujen menetyksellä jos ei lapsi nyt ala nukkumaan.. nauttinut hetken laatuajasta miehen kanssa, käynyt vielä palstalla huutelemassa iltahuudot, levittänyt koneeseen unohtuneet pyykit niin tulee se hetki kun sinne sänkyyn vie tie.. (mies on mennyt jo edeltä)
sitä on väsynyt, odottaa sitä hetkeä kun saa kömpiä mukavan viileään sänkyyn omalle paikalleen oman miehen kainaloon.. ja sitten iskee se todellisuus..
makuuhuoneessa on pimeää, kompastelen sängyn viereen yli romujen (joita lapsen leluiksi kutsutaan) olen juuri aikeissa mätkähtää sänkyyn kun totean että hetkonen.. siinä missä mies nukkuu omalla puolellaan kivasti peiton alla, niin mun puolella on rivissä 2 rekkaa, 2 traktoria, kaivinkone, poliisiautoja, muutama kirja.. poika on ne sinne leikeissään raahannut ja mies on ystävällisesti siirtänyt ne sänkyyn mennessä.. mun puolelle
saan siis raivata ensin tilaa, nakkaamalla ne lelut sängystä alas.. sen jälkeen varastan oman tyynyni mieheltä (mikälie hinku sillä on se aina ottaa) koitan kierittää miestä pois täkin päältä ja alta että saisin pienen kaistaleen peittoa, löydän altani vielä muutaman pikkuaton tai muovisen tukin ja vihdoin pääsen unten maille... vain herätäkseni jonkun tovin päästä lapsen yöhuutoon jolloin huomaan myös sen ongelman niissä lelujen sängyltä alas siirtämisellä, kompastelen niiden rekkojen,traktoreiden,kaivinkoneiden,poliisiautojen,pikkuautojen ym päältä, lyön varpaani sängynkulmaan, törmään oveen ja kärsin hetkellisestä sokeudesta astuessani pimeästä makuuhuoneesta valaistuun aulaan... kuulen kuinka mies kohottaa päätään ja kysyy että mitä mä metelöin ja sitten pääsen rauhoittelemaan lasta joka huutaa keskimäärin sen 30min...
kyllä mää sitten rakastan noita mun jätkiä :heart: :heart:
mutta voisko nukkumaan meno olla hitusen helpompaa
sitä on väsynyt, odottaa sitä hetkeä kun saa kömpiä mukavan viileään sänkyyn omalle paikalleen oman miehen kainaloon.. ja sitten iskee se todellisuus..
makuuhuoneessa on pimeää, kompastelen sängyn viereen yli romujen (joita lapsen leluiksi kutsutaan) olen juuri aikeissa mätkähtää sänkyyn kun totean että hetkonen.. siinä missä mies nukkuu omalla puolellaan kivasti peiton alla, niin mun puolella on rivissä 2 rekkaa, 2 traktoria, kaivinkone, poliisiautoja, muutama kirja.. poika on ne sinne leikeissään raahannut ja mies on ystävällisesti siirtänyt ne sänkyyn mennessä.. mun puolelle
saan siis raivata ensin tilaa, nakkaamalla ne lelut sängystä alas.. sen jälkeen varastan oman tyynyni mieheltä (mikälie hinku sillä on se aina ottaa) koitan kierittää miestä pois täkin päältä ja alta että saisin pienen kaistaleen peittoa, löydän altani vielä muutaman pikkuaton tai muovisen tukin ja vihdoin pääsen unten maille... vain herätäkseni jonkun tovin päästä lapsen yöhuutoon jolloin huomaan myös sen ongelman niissä lelujen sängyltä alas siirtämisellä, kompastelen niiden rekkojen,traktoreiden,kaivinkoneiden,poliisiautojen,pikkuautojen ym päältä, lyön varpaani sängynkulmaan, törmään oveen ja kärsin hetkellisestä sokeudesta astuessani pimeästä makuuhuoneesta valaistuun aulaan... kuulen kuinka mies kohottaa päätään ja kysyy että mitä mä metelöin ja sitten pääsen rauhoittelemaan lasta joka huutaa keskimäärin sen 30min...
kyllä mää sitten rakastan noita mun jätkiä :heart: :heart:
mutta voisko nukkumaan meno olla hitusen helpompaa
:ashamed: