kun ei enää jaksa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaa

Vieras
elämäntilanteemme on sairaan rankka, olemme molemmat henkisesti ja fyysisesti ihan sippejä. eilen kysyin sitten mieheltäni, olisiko hänen ja lasten elämä helpompaa, jos minua ei olisi? mies vastasi siihen ensin, että tuskin..ja sitten, et lopeta tuollainen hölmöily heti!
sanoin miehelleni, että olisin valmis päättämään päiväni.
en vain jaksa enää. vaikea uskoa, että olisin miehelleni ja lapsilleni muuta kuin rasite. tunnen, että pilaan lasteni elämän.
olisin halunnut jutella mieheni kanssa illalla, mutta hän näki ilmeisesti tärkeämmäksi jäädä koneelle..koneelta huikkas vaan minulle et "kyllä sä jaksat, ku mäki jaksan!" siinä kaikki.
siis se pahvi ei halua/jaksa tajuta, että en oikeasti enää jaksa.

eikä ole ketään, joka voisi auttaa. ei sellaisia sukulaisia eikä ystäviä, neuvolassa en voi puhua, siellä ei ymmärretä yhtään, tehdään vaan ilmoitus lastensuojeluun...mll:n toimintaa täällä ei ole jne.
eikä meidän perheessä ole mitään väkivalta/päihdeongelmia, väsymys- ja talousongelmia senkin edestä.
 
meillä ollaan kanssa väsyjä ja melkoinen kriisi päällä. mullakin on elämänhalu ollut joskus tässä aika vähissä. koitan olla ottamatta itseäni vakaasti ja odottaa ainakin siihen asti kun nuorin on sen vuoden. koitan keksiä kivaa tekemistä, tänään mennään kirppikselle. minullakaan ei ole ketään kelle puhua, siksi palstailen täällä. voimia.
 
Haluaisitko todella jättää miehesi selviytymään ongelmistanne yksin. Ja lisätä miehen ongelmia vielä syyllisyyden tunteella ja yksinhuoltajuudella? En usko että olet niin raukkamainen. Elämä koettelee ja siitä sinäkin nouset vahvempana ainoastaan ylöspäin. Joten jutelkaa, otat miehen sohvaistutukseen ja teet selväksi, että hänen on nyt kuunneltava. Koettakaa sopia nukkumispäivät molemmille, jo se ettei ole aina väsynyt luo paremmat edellytykset asioiden ratkaisemiseksi.
 
siis ajattelen tyyliin "ois suuri helpotus päästää itsensä päiviltä" lähes joka päivä...mutta kun mietin asiaa ihan todella, en usko, että kykenisin sitä kuitenkaan tekemään.
rakastan lapsiani, enkä haluaisi luopua niistä millään.
jos meillä ei olisi lapsia, en varmaan olisi enää tässä, vaikka toisaalta tämä elämäkään tuskin olisi silloin tällaista..
sanokaa tarvitseeko nuo lapset minua, oikeasti??
rakastan niitä yli kaiken, mutta en ole lainkaan varma "olenko niille hyväksi"...
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
siis ajattelen tyyliin "ois suuri helpotus päästää itsensä päiviltä" lähes joka päivä...mutta kun mietin asiaa ihan todella, en usko, että kykenisin sitä kuitenkaan tekemään.
rakastan lapsiani, enkä haluaisi luopua niistä millään.
jos meillä ei olisi lapsia, en varmaan olisi enää tässä, vaikka toisaalta tämä elämäkään tuskin olisi silloin tällaista..
sanokaa tarvitseeko nuo lapset minua, oikeasti??
rakastan niitä yli kaiken, mutta en ole lainkaan varma "olenko niille hyväksi"...

Jokaiselle lapselle äiti on jumalatar, oli millainen äiti tahansa.
 
Mustakin tuntuu juuri tuolta välillä, haluaisin päästä vaan pois täältä...Mutta onneksi lääkitys auttaa jaksamaan, varaa aika lääkäriltä ja pyydä mielialalääkitys. Voimia!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Haluaisitko todella jättää miehesi selviytymään ongelmistanne yksin. Ja lisätä miehen ongelmia vielä syyllisyyden tunteella ja yksinhuoltajuudella? En usko että olet niin raukkamainen. Elämä koettelee ja siitä sinäkin nouset vahvempana ainoastaan ylöspäin. Joten jutelkaa, otat miehen sohvaistutukseen ja teet selväksi, että hänen on nyt kuunneltava. Koettakaa sopia nukkumispäivät molemmille, jo se ettei ole aina väsynyt luo paremmat edellytykset asioiden ratkaisemiseksi.

niin. en olekaan niin raukkamainen, että voisin jättää kaiken tämän miehelleni..en voi. vaikka epäilen, "mitä hän minusta saa"...mies on monesti aiemmin sanonut, ettei hän pärjäisi lasten kanssa ilman minua ja että olen hänelle todella tärkeä..mutta en oikein jaksa uskoa noita. vaikka toisaalta jossain sisimmässäni tiedän, että asia todella on noin..miksi sitten epäilen? onko tämä minun käytös jotain uhmaa vai mitä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
siis ajattelen tyyliin "ois suuri helpotus päästää itsensä päiviltä" lähes joka päivä...mutta kun mietin asiaa ihan todella, en usko, että kykenisin sitä kuitenkaan tekemään.
rakastan lapsiani, enkä haluaisi luopua niistä millään.
jos meillä ei olisi lapsia, en varmaan olisi enää tässä, vaikka toisaalta tämä elämäkään tuskin olisi silloin tällaista..
sanokaa tarvitseeko nuo lapset minua, oikeasti??
rakastan niitä yli kaiken, mutta en ole lainkaan varma "olenko niille hyväksi"...

Jokaiselle lapselle äiti on jumalatar, oli millainen äiti tahansa.

No toi ei pidä paikkaansa, mutta ap tapauksessa kun ei ole päihteet ym, niin pakko sanoa että nouse sieltä kurjuudesta ja hae apua, sulla on velvollisuus lastes vuoksi
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tee:
vaikka netissä masennustesti aluksi niin siitä varmaan saat vastauksen oloosi ja on helpompi soittaa lääkäriin..

olen tehnyt sellaisen, ihan luotettavan..ja vastaukseksi sain "lievä masennus",samoin mieheni..ja ajattelen, että pöh, se vielä mitään meinaa! vaikka ehkä sekin tarvitsisi hoitoa jo? en kykene itse tajuamaan, milloin ollaan siinä vaiheessa, että pitää oikeasti mennä lääkäriin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
sanokaa tarvitseeko nuo lapset minua, oikeasti??
rakastan niitä yli kaiken, mutta en ole lainkaan varma "olenko niille hyväksi"...

Aivan varmasti tarvitsevat ja aivan varmasti pelkkä olemassaolosi on lapsille hyväksi. Vaikka sinusta ei nyt siltä tuntuisikaan, jaksa. :hug:
 
Jatkan vielä, että tuskin se lääkäri ilmoitusta tekee jos haet apua itsellesi. Sehän on sillon lastenkin parhaaksi! Ihan oikeasti, lääkitys auttaisi sua, tiedän omasta kokemuksesta
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
olen sitä mieltä, että tarttet huomioita, positiivista huomioita. vkonloppu tai vain ilta kahden miehesi kanssa varmasti auttaa alkuun.

tätä totisesti kaipaisin!! kaipaisin mieheni jakamatonta huomiota ja rauhaaaaaa,unta ja rauhaa ympärillä..mutta kun kaikki maksaa, eikä meillä ole yhtään ylimääräistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja masennusta:
Jatkan vielä, että tuskin se lääkäri ilmoitusta tekee jos haet apua itsellesi. Sehän on sillon lastenkin parhaaksi! Ihan oikeasti, lääkitys auttaisi sua, tiedän omasta kokemuksesta

pelkään hullunlailla sitä leimaa, minkä siitä otsaansa saa! pelkään, että lääkäri ei ymmärrä ja lastaa vaan lisää..
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
olen sitä mieltä, että tarttet huomioita, positiivista huomioita. vkonloppu tai vain ilta kahden miehesi kanssa varmasti auttaa alkuun.

tätä totisesti kaipaisin!! kaipaisin mieheni jakamatonta huomiota ja rauhaaaaaa,unta ja rauhaa ympärillä..mutta kun kaikki maksaa, eikä meillä ole yhtään ylimääräistä.

hmmm, voisitteko saada sitä rauhaa kotona eli lapset menis jonneki hoitoon? tai kun lapset menee unille, niin ottasitte pe vaikka yhdessä lievän kalsarikännin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaa:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
olen sitä mieltä, että tarttet huomioita, positiivista huomioita. vkonloppu tai vain ilta kahden miehesi kanssa varmasti auttaa alkuun.

tätä totisesti kaipaisin!! kaipaisin mieheni jakamatonta huomiota ja rauhaaaaaa,unta ja rauhaa ympärillä..mutta kun kaikki maksaa, eikä meillä ole yhtään ylimääräistä.

Mitäpä jos otat(te) yhteyttä sos. toimeen? Lapsille tukiperhe viikonlopuksi silloin tällöin, että saatte hetken hengähtää? Se on "ennaltaehkäisevää lastensuojelua" eli teitä tuetaan niin, ettette joutuisi lastensuojelun varsinaisiksi asiakkaiksi. Et kerro tarkemmin, minkälaisia taloudellisia ongelmia teillä on, mutta sos. toimeen kannattaa niistäkin puhua, elleivät auta sieltä, ohjaavat eteen päin. Hae rohkeasti apua!
 
kun voisin auttaa teitä=( Voisin olla lastenne kanssa vaikka viikonlopun,jotta saisitte kahdenkeskistä aikaa ja siitä taas voimaa elämiseen. Mutta ette taida olla läheltäkään Lahtea... Tiedän tunteen koska itsellä joskus ollut loputon uupumus mutta onneksi sitä jaksoi hetki hetkeltä eteenpäin ja nyt elämä on jo ihan ok=) Tsemppiä sulle ystäväiseni=) Olet maailman paras äiti lapsillesi=)
 

Yhteistyössä