Kun ei tunnu pahalta, vaikka 15 vuotta sitten olen tehnyt abortin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei surua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei surua

Vieras
kellään muulla näin, että ei mitenkään ikään kuin kaipaa syntymätöntä lasta tai tunne huonoa omaatuntoa? Jotenkin mä vaan olen ajatellut niin, että tilanne tuolloin oli parempi niin (yksin, ilman vakiduunia, mies "pettäjä", vielä ns. keskenkasvuinen (20-v.).

30 vuoden iän ylitettyäni pienen taaperon äiti ja rakastan lastani ehdoitta.

Kuitenkaan tuo abortti ei mitenkään kummittele päässä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Tuota, anteeksi miksi kuitenkin tei aiheesta ihan oman aloituksen.

kun niin monesti ihmiset sanovat, että katuvat tehtyä (joillain jopa tehtyjä) abortteja jälkikäteen. Itsellä ei näin. Ilmeisesti, kun edeltäjä sanoi, perustelut taannoiselle päätökselle edelleen "validit"
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Tuota, anteeksi miksi kuitenkin tei aiheesta ihan oman aloituksen.

kun niin monesti ihmiset sanovat, että katuvat tehtyä (joillain jopa tehtyjä) abortteja jälkikäteen. Itsellä ei näin. Ilmeisesti, kun edeltäjä sanoi, perustelut taannoiselle päätökselle edelleen "validit"

EI kuulunut tuo hymynassu tuonne
 
tein abortin 17-vuotiaana, 8 vuotta sitten, en kadu. itkin silloin kauhusta kun testin tein.




Nyt on ammatti opiskeltuna ja olen naimisissa, ja niiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen kun raskaana olen :) oikea aika
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja pahvi:
Jonkinlainen häiriö ehkä tunne-elämässä? Oletko hakenut apua? :hug:

en ole hakenut apua, kun lähipiirin mukaan olen hyvin tunteellinen ja melkoisen korkealla moraalilla varustettu ihminen. Ja järkevä.

Harmi ettet itse kykene tunnistamaan ja myöntämään ongelmaasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulle on tehty 2 aborttia, 17 ja 15 vuotta sitten. Eikä kaduta yhtään. Nyt mulla on kaksi ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken.

Jotenkin kuvottavaa. En usko että lapsiaan mukavuussurmanneilla on hajuakaan aidosta äidinrakkaudesta. Itserakkaus menee lopulta lasten elämienkin edelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei surua:
kellään muulla näin, että ei mitenkään ikään kuin kaipaa syntymätöntä lasta tai tunne huonoa omaatuntoa? Jotenkin mä vaan olen ajatellut niin, että tilanne tuolloin oli parempi niin (yksin, ilman vakiduunia, mies "pettäjä", vielä ns. keskenkasvuinen (20-v.).

30 vuoden iän ylitettyäni pienen taaperon äiti ja rakastan lastani ehdoitta.

Kuitenkaan tuo abortti ei mitenkään kummittele päässä.

mäin abortin 17v. ja en katdu päätöstä. voisin tehdä saman uudestaan jos tilanne sitä vaatisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt raskaana vk8:
tein abortin 17-vuotiaana, 8 vuotta sitten, en kadu. itkin silloin kauhusta kun testin tein.




Nyt on ammatti opiskeltuna ja olen naimisissa, ja niiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen kun raskaana olen :) oikea aika

Älä sitten itse jos kaikki ei aina meekään miten suunnittelit ja halusit...kaikenlaista yllättävää kun voi vielä tapahtua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt raskaana vk8:
tein abortin 17-vuotiaana, 8 vuotta sitten, en kadu. itkin silloin kauhusta kun testin tein.




Nyt on ammatti opiskeltuna ja olen naimisissa, ja niiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen kun raskaana olen :) oikea aika

Älä sitten itse jos kaikki ei aina meekään miten suunnittelit ja halusit...kaikenlaista yllättävää kun voi vielä tapahtua.

korjaus: itse = itKe.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei surua:
kellään muulla näin, että ei mitenkään ikään kuin kaipaa syntymätöntä lasta tai tunne huonoa omaatuntoa? Jotenkin mä vaan olen ajatellut niin, että tilanne tuolloin oli parempi niin (yksin, ilman vakiduunia, mies "pettäjä", vielä ns. keskenkasvuinen (20-v.).

30 vuoden iän ylitettyäni pienen taaperon äiti ja rakastan lastani ehdoitta.

Kuitenkaan tuo abortti ei mitenkään kummittele päässä.
No sehän on sitten hyvä vaan!

 
Alkuperäinen kirjoittaja pahvi:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja pahvi:
Jonkinlainen häiriö ehkä tunne-elämässä? Oletko hakenut apua? :hug:

en ole hakenut apua, kun lähipiirin mukaan olen hyvin tunteellinen ja melkoisen korkealla moraalilla varustettu ihminen. Ja järkevä.

Harmi ettet itse kykene tunnistamaan ja myöntämään ongelmaasi.

millainen häiriö mulla on? Siis kerrotko tarkemmin, kun osaat ilmeisesti diagnosoida näin on-line-keskustelun pohjalta, mua tarkemmin tuntematta. Tähän ei ole pystynyt kukaan muu vielä. Eikö mun tunteköyhän tai -ongelmaisena pitäis olla tunnevammainen myös omaa lasta kohtaan?

Sen verran vielä, että en hae täältä kritiikkiä enkä puolusteluja teolleni, olen itse sinut asian kanssa. Halusin vain kuulla onko ihmisiä, jotka ovat pystyneet asian selvittämään taannoin niin, että päätöstään eivät kadu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pahvi:
Jonkinlainen häiriö ehkä tunne-elämässä? Oletko hakenut apua? :hug:

Siihen mitään tunne-elämänhäiriötä tarvi.
Itse olen tehnyt abortin, enkä sitä jäänyt murehtimaan.
Mulle alta 12vk toukka on vaan sikiö, ei vauva.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mulle on tehty 2 aborttia, 17 ja 15 vuotta sitten. Eikä kaduta yhtään. Nyt mulla on kaksi ihanaa lasta, joita rakastan yli kaiken.

Jotenkin kuvottavaa. En usko että lapsiaan mukavuussurmanneilla on hajuakaan aidosta äidinrakkaudesta. Itserakkaus menee lopulta lasten elämienkin edelle.

Tuollaiset sitten saa lapsia kun vihdoin on olevinaan "aika oikea", ja joillekin niitä ei suoda koskaan.. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja pahvi:
Jonkinlainen häiriö ehkä tunne-elämässä? Oletko hakenut apua? :hug:

Siihen mitään tunne-elämänhäiriötä tarvi.
Itse olen tehnyt abortin, enkä sitä jäänyt murehtimaan.
Mulle alta 12vk toukka on vaan sikiö, ei vauva.

Kumma kyllä, sinäkin joudut vähättelemään syntymättömän lapsen olemusta tuollaisilla toukka-höpinöillä..
 
En tunne yhtään ihmistä joka olis katunut aborttiaan tai suris sitä mitenkään.

Eiköhän sellanen "surija" ole pelkkä myytti, urbaani legenda abortin vastustajien keskuudessa.
 
Mulla myös abortti tehty 16 vuotta sitten ja olen edelleen sitä mieltä, että oli paras ratkaisu siinä tilanteessa. Ei kummittele mielessä. Itse asiassa piti ihan laskea, että milloin se tapahtuikaan.
 

Yhteistyössä