kun elämä vaan potkii päähän vaikka yrittää asennoitua positiivisesti..

[onneton]

mä olen pienestäkin kiitollinen ja osaan arvostaa asioita, koita rämpiä positiivisella asenteella eteenpäin, mutta se on aika saatanan vaikeata kun jatkuvasti tulee vastoinkäymisiä!! siis päivittäin jopa, hyvä ettei tunneittain... isoja nyt harvemmin, mutta ne pienetkin alkaa tuntua aika isoilta kun niitä koko ajan joutuu kestämään.
mä oon aina ollut tosi huono-onninen, en ole koskaan ikinä voittanut mistään arvonnasta,arvoista, mistään mitään. en ole koskaan voittanut mitään kilpailua enkä ole koskaan tullut valituksi muiden joukosta.
mä joudun jatkuavsti setvimään asioita ja kaikki on niin takkuista, tuntuu etten jaksa enää kun mikään ei voi vaan sujua.
*itkettää*

 

[jes]

No aattele jos tulis minuutittain

 

[onneton]

mun uusi motto on, että pessimisti ei pety. mun sisäinen optimisti kuihtuu päivä päivältä pois.

 

[Juuh]

*hali* Mulla on vähän samanmoinen olo. Itseasiassa ihan samanlaisia ajoittain. Mulla ei oo elämä mennyt ikinä oikeesti, aidosti, rehellisesti mukavasti. Siis ihmisen elämähä on usein takkuamista, ei siinä mitään, mutta tuntuu, ettei elämäni ole koskaan ollut "täydellisen" suurimmalti osaksi hyvää ja mukavaa. Aina on jotain suuria murheita, jotka pimentää senkin kuukauden tai vuoden. Aina mättää jostain suunnasta. Tälläkin hetkellä työpaikka, joka ahdistaa ja masentaakin todella. Plus siihen päälle yksinäisyys uudella paikkakunnalla. Ei se ole aina omasta asenteesta kiinni, se on myös siitä kiinni, mitä ne toiset tekee...

 

[onneton]

hali sulle Juuh!!!

juuri tuota tarkoitan, että ne murheet on niin monenlaisia ja pystyy pilaamaan pitkänkin ajanjakson. mua itseäni hirvittää kun mun piti arpoa kahden täysin erilaisen työpaikan väliltä, että teinkin väärän valinnan...... mutta toisaalta osaan olla kiitollinen siitä, että sentään kaks työpaikkaa tarjolla MULLE, wow