kun elämästä putosi pohja,miten selvitään?

["himmeli"]

Meidän piti osata oma talo maalta, heppa talliin. vaikka mitä.

en tullut edes ajatelleeksi kuinka suuri merkitys miehelläni oli minulle, ensi kesäkin tuntuu kamalalta, aina ollaan yhdessä käyty hiljaisilla rannoilla koko perheen voimin, grillaamassa,uimassa. en arvannut että viime kesä oli viimeinen kun istun pyyhkeellä ja katson miestä joka telmii lastemme kanssa vedessä.

me tehtiin kaikki aina yhdessä, nyt on yksin. kaikki tulevaisuuden suunnitelmat meni murskaksi yhdessä päivässä. tuntuu kuin yrittäisi haukkoa henkeä veden alla, kuin räpiköisi vesiputousta yläspäin.

en pysty näkemään mitään miellyttävää tulevaisuudessa.

ennen kun lasten juhlat oli,valvottiin yhdessä edellisenä yönä ja väsättiin tuntikaupalla kakkua,yhdessä.. nyt sekin jää mulle yksin :,(

miten mä pärjään? (toki siis osaan tehdä kakun yksin ja siivota yksin ja käydä rannalla ja tehdä kaiken muunkin,mutta tämä psyykkinen puoli,miten se kestää tämän kaiken?). Oon niin rikki

mies sanoo että on esittänyt sen takia kun halusi pitää perheen koossa,että on esittänyt haluavan olla lähelläni,koska pelkäsi erota.

kuinka pitkä aika on ollut pelkkää illuusiota,en tiedä. enkä varmasti tule koskaan tietämäänkään. sattuu. ei mulle pitänyt käydä näin. eikä miehellä ole edes toista naista/ihastusta tms. se ei vaan kestänyt olla kanssani enään. miten tilanne voi vuosien yhdessä olon jälkeen ajautua siihen pisteeseen että toinen ei tunne mitään,muuta kuin vihaa.

 

[kaikki edessä]

Rauhoitu vähän ja hengitä syvään. Vaikka miehesi oli sinulle varmasti rakas, hän tuskin nyt sentään elämäsi pohja kuitenkaan oli.

Aika. Se auttaa.

 

["Liisa"]

Surullista.
Mutta elämä kantaa. Kun yksi ovi menee kiinni joku toinen aukeaa, jossain vaiheessa.
Rankkaa käydä kaikki tunteet läpi, mutta se kannattaa, se tekee susta vahvemman.
Omakohtaista kokemusta on, kun mieheni kuoli yllättäen onnettomuudessa vain 33-vuotiaana.
Voimia sinulle.

 

[astrolabe]

Lääkäriltä saat lähetteen eteenpäin, jos arki liian raskasta juuri nyt. Sulla on akuutti kriisi ja tarttet hermolepoa,unta,kuuntelua ja välittämistä.

 

["himmeli"]

Lääkäriltä saat lähetteen eteenpäin, jos arki liian raskasta juuri nyt. Sulla on akuutti kriisi ja tarttet hermolepoa,unta,kuuntelua ja välittämistä.

miten niin lääkäriltä lähete eteenpäin? hyvänen aika,tuoko se mieheni takaisin?

anteeksi,tarkoituksesi on varmasti hyvä... ja kiitos siitä.

 

["himmeli"]

Rauhoitu vähän ja hengitä syvään. Vaikka miehesi oli sinulle varmasti rakas, hän tuskin nyt sentään elämäsi pohja kuitenkaan oli.

Aika. Se auttaa.

kyllä vaan oli, jos mä tästä selviän joskus jotenkin, niin ikinä en enään luota yhteenkään mieheen, en ikinä,milummin elän ilman rakkautta kuin annan toiselle näin ison vallan satuttaa itseäni. ahdistaa ihan hirveästi(onneksi lapsi on isällään). helvetti. ihan uskomatonta,miten sitä voi sattua näin paljon?

 

[Dragonfly77]

Miehelläkin on ollut tuskaa kun on ollut vihaamansa ihmisen kanssa olosuhteiden pakosta. Mitä olet tehnyt että hän vihaa sinua? On inhottava tunne vihata jotakuta joka on lähellä. Sekin hajoittaa palasiksi. Ehkä saisit muutettua itsesi ja todistettua sen exällesi että olet muuttunut nainen.
Toivottavasti saatte vielä suhteenne kuntoon. Toivon sitä lasten takia. Muuten minulla on suht sama miten ihmiset ovat yhdessä.

Vilpittömästi onnea tulevaisuuteesi!

terveisin, kyyninen ihminen

 

["himmeli"]

[QUOTE="Liisa";28018080]Surullista.
Mutta elämä kantaa. Kun yksi ovi menee kiinni joku toinen aukeaa, jossain vaiheessa.
Rankkaa käydä kaikki tunteet läpi, mutta se kannattaa, se tekee susta vahvemman.
Omakohtaista kokemusta on, kun mieheni kuoli yllättäen onnettomuudessa vain 33-vuotiaana.
Voimia sinulle.[/QUOTE]


en usko että kantaa.

en halua vähätellä tuskaasi,enkä ymmärrä miten selvisit siitä? ite ajattelin tässä tänään että melkein olisi helpompi käsitellä sitä että mies ois kuollut vaikka onnettomuudessa, koska silloin hän ei olisi hylännyt minua tahallaan.
mutta toisaalta etukäteen ei voi tietää mtien reagoi.

miten ihmeessä selvisit,kauanko sulal meni siihen? ei jessus mä hajoan

 

[tunnen tuskan]

Mä oon ihan samassa tilanteessa, ymmärrän miltä susta tuntuu.

Nyt syöt ja nukut, jos vaan pystyt. Mä en pystynyt ja terveys petti. Just nytkin kirjoitan ositussopimusta, yksin. Aika parantaa, mulla meni 2 viikkoa sumussa mut nyt alkaa helpottaa.

Ketään ei voi pakottaa rakastamaan, ei se mies ollut sulle oikea. Ehkä sä jossain vaiheessa huomaat sen.

 

["himmeli"]

Miehelläkin on ollut tuskaa kun on ollut vihaamansa ihmisen kanssa olosuhteiden pakosta. Mitä olet tehnyt että hän vihaa sinua? On inhottava tunne vihata jotakuta joka on lähellä. Sekin hajoittaa palasiksi. Ehkä saisit muutettua itsesi ja todistettua sen exällesi että olet muuttunut nainen.
Toivottavasti saatte vielä suhteenne kuntoon. Toivon sitä lasten takia. Muuten minulla on suht sama miten ihmiset ovat yhdessä.

Vilpittömästi onnea tulevaisuuteesi!

terveisin, kyyninen ihminen

no siis minä en edes tiennyt että mitä hän tuntee, voisin sanoa että mies itse teki olonsa kun ei koskaan puhunut tunteistaan.. kyllähän se viha tulee ja kasvaa jos vaan ittekseen märehtii jtoain asiaa mikä sattuu tai tuntuu pahalta(en edes ymmärrä mtien mies on voinut pitää kaiken sisällään,tai miksi)

pitkä tarina, paljon väärinkäsityksiä puolin ja toisin.. tai vpikemminkin vääriä tulkintoja koska tunteistahan ei puhuttu eikä parisuhteesta tai mistään siihen liittyvästä.

vihaa mua vissiin siksi että mä olin sille vihainen..aika kauan.. ja olin pikkuhiljaa vaan vihaisempi. en tarkalleen tiedä,kun ei se edelleenkään puhu..

ja minusta tuntuu että mies ei ollenkaan käy läpi tunteitaan,se vihaa mutta ei mieti mistä tunne johtuu. en usko että se on koko totuus.. eikai se vihais jos ei tuntisi mitään.

ääh miksi miehet ei vaan voi istua alas keskustelemaan? siis heti kun joku asia tuntuu ongelmalta.. miksi eka ratkaisu on ero? (tarviik ositä omassa mielessä paisutella asioita ja esittää että kaikki on hyvin ja sitten kun asia ei muutukkaan odottamalla niin sitte lähdetään)

en mä vaan ymmärrä.. sinne meni kaikki vuodet,pöntöstä alas.

 

["himmeli"]

Mä oon ihan samassa tilanteessa, ymmärrän miltä susta tuntuu.

Nyt syöt ja nukut, jos vaan pystyt. Mä en pystynyt ja terveys petti. Just nytkin kirjoitan ositussopimusta, yksin. Aika parantaa, mulla meni 2 viikkoa sumussa mut nyt alkaa helpottaa.

Ketään ei voi pakottaa rakastamaan, ei se mies ollut sulle oikea. Ehkä sä jossain vaiheessa huomaat sen.

kiitos..

ei voi ei. mutta uskon että jos mies olis avannut suunsa ajoissa niin ongelman olis voinut ratkaista eikä tää olis mennyt tähän pisteeseen.

mä en usko että helpottaa.

 

["Liisa"]

Ensinnäkin mua auttoi paljon vanhempien ja ystävien tuki. Sen lisäksi olin jonkin aikaa myös sairaalassa.
Kävin ns. pimeässä kuilussa missä ei näkynyt valoa eikä ulospääsyä.
Pikkuhiljaa se valo alkoi pilkottamaan.
Loppujen lopuksi tämä kaikki on lujittanut mun luottamusta elämään, ei vienyt sitä. Tiedän että vaikka mitä asioita tulee vastaan niin elämä auttaa tavalla tai toisella eteenpäin.
Minullekin tuli apua yllättäviltä tahoilta silloin kun en itse olisi jaksanut.
vaikka nyt TUNTUU siltä, että tästä ei selviä, niin se ei kuitenkaan ole totuus.

 

["vieras"]

[QUOTE="himmeli";28018038]mies sanoo että on esittänyt sen takia kun halusi pitää perheen koossa,että on esittänyt haluavan olla lähelläni,koska pelkäsi erota.

...eikä miehellä ole edes toista naista/ihastusta tms. se ei vaan kestänyt olla kanssani enään....[/QUOTE]

Veikkaan nyt kuitenkin niin, ettei mies ole mitään esittänyt. Se olisi aika vaikeaa. Yhdessä voi olla, mutta että vielä näyttelisi rakastunutta... ei, en usko. Luulen kuule vahvasti, että toinen nainen on kuvioissa. Voit pian yllättyä, kun ex-miehesi muka yhtäkkiä on tässä löytänytkin sielunkumppanin. Se toinen on siellä taustalla jo nyt.

Tsemppiä! Aika parantaa haavat ja ei tuo lääkärillä käyntikään huono idea ole.