Æ
æitix4
Vieras
olen ihan typertynyt tunteisiini.
sain tietää tänään että exäni saa kesäkuussa perheenlisäystä
suhteestamme on liki 11 vuotta aikaa.
olimme teinejä kun aloimme seurustella.seurustelimme 6vuotta. koko seurustelumme ajan toivon yhteistä elämää asuntoineen,,lapsineen yms. exä ei ollut siihen valmis .vannoi rakastavansa mutta yhteen ei halunnut muuttaa.
olin itse aivan umpirakastunut.sukat pyöri jalassa pelkästä äänestä puhelimessa.
lopulta tajusin katkerana ettei suhde todellakaan etene. olimme molemmat töissä omilla paikkakunnilla ja näimme viikoloppuisin.metsästyskaudella vähemmän. exän isä oli todella katkeroitunut omaan vaimoonsa tämän häntä pettäessä joskus vuonna nappi ja teki kyllä tehokkaasti työtä sen eteen ettei poikansa vaan olisi naisen pauloissa (ainakaan minun) niin paljon että yhteiseloa harkitsisi.
erosimme puhelinsoitolla minun toimesta.oli vain pakko työntää rakkaus syrjään sillä niin paljon sattui toisen erit suunnitelmat.Hän aina vannoi ettei halua naista taloon tai lapsia.silti vannoi rakkautta ja olikin meillä muuten toimiva viikonloppusuhde....
mistä ihmeestä tämä suru tulee nyht? hän on löytänyt naisen jonka kanssa haluaa lapsia yms.olenhan itseki löytänyt miiehen jja meilä on kolme lastakin.
onko tosiaan näin että elämän ensimmäistä rakkautta ei saa kuopattua edes 11 vuoden jälkeen? koko tänä aikana en ole vilaustakaan nähnyt hänestä vaikka välimatkaa on vain muutama hullu kymmenenkm.
haluaisin niin nähdä kuka nainen sai hänen päänsä sekaisin.mutta en lähde selvitteleen ellei nyt tule vastaa.
kuin viimeinen naula olisi nyt tullut silleki suhteelle.emme sitä oikeastaan kunnolla käsitelleet ja lopettaneet.emme vain enään koskaan ole nähneet tai,kuuleet sen yhden kesäillan puhelun jälkeen.mies sanoi olevansa tyytyväinen eroon kun hän on sellanen kun on.
nyt mietin olinko liian hätäinen jos sitteki...tyhmää ja todella tyhmää aviomiestäni kohtaan.
kamalaa kun elämässä on kuulemma yksi ainut suuri rakkaus. jotenki tuntuu todella väärältä miestäni kohtaan.ja nämä tunteet on vain niin surettavia sillä me emme koskaan enäään palaa yhteen. ei koskaan.tällä ajatuksella en ole leikkinyt ennen kuin nyt kun tiedän kaiken todellaki olevan ohi.
joo petän toki jonkun mielestä perhettäni nyt näillä tunteilla.
tajuan myös että hänellä on oikeus onneen. eromme oli vain sellainen että hän oli kuinn kuollut minulle sillä en vain voinut surra tai iloita erosta .mennyttä en paljon muistelemaan ole pystynyt tai edes kernnyt.
ja rakastan miestäni kyllä.mutta jos joku tajuaa mitä tarkoitan tälläisellä teini rakkaudella joka jättää todella syvät jäljet sitä en ole kokenut nyt mieheni kanssa.se on ollut jotenki rauhallista rakastumista silloin alussa.järjetön huuma oli mennyttä.
minun rommeli
sain tietää tänään että exäni saa kesäkuussa perheenlisäystä
suhteestamme on liki 11 vuotta aikaa.
olimme teinejä kun aloimme seurustella.seurustelimme 6vuotta. koko seurustelumme ajan toivon yhteistä elämää asuntoineen,,lapsineen yms. exä ei ollut siihen valmis .vannoi rakastavansa mutta yhteen ei halunnut muuttaa.
olin itse aivan umpirakastunut.sukat pyöri jalassa pelkästä äänestä puhelimessa.
lopulta tajusin katkerana ettei suhde todellakaan etene. olimme molemmat töissä omilla paikkakunnilla ja näimme viikoloppuisin.metsästyskaudella vähemmän. exän isä oli todella katkeroitunut omaan vaimoonsa tämän häntä pettäessä joskus vuonna nappi ja teki kyllä tehokkaasti työtä sen eteen ettei poikansa vaan olisi naisen pauloissa (ainakaan minun) niin paljon että yhteiseloa harkitsisi.
erosimme puhelinsoitolla minun toimesta.oli vain pakko työntää rakkaus syrjään sillä niin paljon sattui toisen erit suunnitelmat.Hän aina vannoi ettei halua naista taloon tai lapsia.silti vannoi rakkautta ja olikin meillä muuten toimiva viikonloppusuhde....
mistä ihmeestä tämä suru tulee nyht? hän on löytänyt naisen jonka kanssa haluaa lapsia yms.olenhan itseki löytänyt miiehen jja meilä on kolme lastakin.
onko tosiaan näin että elämän ensimmäistä rakkautta ei saa kuopattua edes 11 vuoden jälkeen? koko tänä aikana en ole vilaustakaan nähnyt hänestä vaikka välimatkaa on vain muutama hullu kymmenenkm.
haluaisin niin nähdä kuka nainen sai hänen päänsä sekaisin.mutta en lähde selvitteleen ellei nyt tule vastaa.
kuin viimeinen naula olisi nyt tullut silleki suhteelle.emme sitä oikeastaan kunnolla käsitelleet ja lopettaneet.emme vain enään koskaan ole nähneet tai,kuuleet sen yhden kesäillan puhelun jälkeen.mies sanoi olevansa tyytyväinen eroon kun hän on sellanen kun on.
nyt mietin olinko liian hätäinen jos sitteki...tyhmää ja todella tyhmää aviomiestäni kohtaan.
kamalaa kun elämässä on kuulemma yksi ainut suuri rakkaus. jotenki tuntuu todella väärältä miestäni kohtaan.ja nämä tunteet on vain niin surettavia sillä me emme koskaan enäään palaa yhteen. ei koskaan.tällä ajatuksella en ole leikkinyt ennen kuin nyt kun tiedän kaiken todellaki olevan ohi.
joo petän toki jonkun mielestä perhettäni nyt näillä tunteilla.
tajuan myös että hänellä on oikeus onneen. eromme oli vain sellainen että hän oli kuinn kuollut minulle sillä en vain voinut surra tai iloita erosta .mennyttä en paljon muistelemaan ole pystynyt tai edes kernnyt.
ja rakastan miestäni kyllä.mutta jos joku tajuaa mitä tarkoitan tälläisellä teini rakkaudella joka jättää todella syvät jäljet sitä en ole kokenut nyt mieheni kanssa.se on ollut jotenki rauhallista rakastumista silloin alussa.järjetön huuma oli mennyttä.
minun rommeli