kun exä perustaa perheen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja æitix4
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Æ

æitix4

Vieras
olen ihan typertynyt tunteisiini.

sain tietää tänään että exäni saa kesäkuussa perheenlisäystä
suhteestamme on liki 11 vuotta aikaa.

olimme teinejä kun aloimme seurustella.seurustelimme 6vuotta. koko seurustelumme ajan toivon yhteistä elämää asuntoineen,,lapsineen yms. exä ei ollut siihen valmis .vannoi rakastavansa mutta yhteen ei halunnut muuttaa.
olin itse aivan umpirakastunut.sukat pyöri jalassa pelkästä äänestä puhelimessa.

lopulta tajusin katkerana ettei suhde todellakaan etene. olimme molemmat töissä omilla paikkakunnilla ja näimme viikoloppuisin.metsästyskaudella vähemmän. exän isä oli todella katkeroitunut omaan vaimoonsa tämän häntä pettäessä joskus vuonna nappi ja teki kyllä tehokkaasti työtä sen eteen ettei poikansa vaan olisi naisen pauloissa (ainakaan minun) niin paljon että yhteiseloa harkitsisi.

erosimme puhelinsoitolla minun toimesta.oli vain pakko työntää rakkaus syrjään sillä niin paljon sattui toisen erit suunnitelmat.Hän aina vannoi ettei halua naista taloon tai lapsia.silti vannoi rakkautta ja olikin meillä muuten toimiva viikonloppusuhde....

mistä ihmeestä tämä suru tulee nyht? hän on löytänyt naisen jonka kanssa haluaa lapsia yms.olenhan itseki löytänyt miiehen jja meilä on kolme lastakin.

onko tosiaan näin että elämän ensimmäistä rakkautta ei saa kuopattua edes 11 vuoden jälkeen? koko tänä aikana en ole vilaustakaan nähnyt hänestä vaikka välimatkaa on vain muutama hullu kymmenenkm.

haluaisin niin nähdä kuka nainen sai hänen päänsä sekaisin.mutta en lähde selvitteleen ellei nyt tule vastaa.

kuin viimeinen naula olisi nyt tullut silleki suhteelle.emme sitä oikeastaan kunnolla käsitelleet ja lopettaneet.emme vain enään koskaan ole nähneet tai,kuuleet sen yhden kesäillan puhelun jälkeen.mies sanoi olevansa tyytyväinen eroon kun hän on sellanen kun on.

nyt mietin olinko liian hätäinen jos sitteki...tyhmää ja todella tyhmää aviomiestäni kohtaan.

kamalaa kun elämässä on kuulemma yksi ainut suuri rakkaus. jotenki tuntuu todella väärältä miestäni kohtaan.ja nämä tunteet on vain niin surettavia sillä me emme koskaan enäään palaa yhteen. ei koskaan.tällä ajatuksella en ole leikkinyt ennen kuin nyt kun tiedän kaiken todellaki olevan ohi.

joo petän toki jonkun mielestä perhettäni nyt näillä tunteilla.

tajuan myös että hänellä on oikeus onneen. eromme oli vain sellainen että hän oli kuinn kuollut minulle sillä en vain voinut surra tai iloita erosta .mennyttä en paljon muistelemaan ole pystynyt tai edes kernnyt.


ja rakastan miestäni kyllä.mutta jos joku tajuaa mitä tarkoitan tälläisellä teini rakkaudella joka jättää todella syvät jäljet sitä en ole kokenut nyt mieheni kanssa.se on ollut jotenki rauhallista rakastumista silloin alussa.järjetön huuma oli mennyttä.
minun rommeli
 
minäkin uskon että elämäni rakkaus jäi taakse. siitäkin huolimatta ettei hänen kanssaan onnistunut ns. perhe-elämä. Mutta jos puhtaasti ajattelen omia tunteitani ja niiden voimaa niin hän oli se jota olen eniten rakastanut, ei ollut ensirakkaus kylläkään.

Kaikki tunteet vaan eivät ole rationaalisia ja kun alkaa suola janottaa pitää muistaa myös ne huonot asiat. Niithän varmaan oli kun emme enää ole yhdessä?
 
Miehelläni oli "kriisin" paikka kun hänen exänsä sai lapsen viime vuonna. Ei hän asiasta suoraan puhunut kuin kerran, että on outoa kun kaikki alkavat perustaa perhettä, mutta kyllä minä sen huomasin että hän oli hiljainen ja mietiskeli kovasti itsekseen uutisen jälkeen.

Kai se on sitä kun on se ensimmäinen rakkaus, oli ne kaikki yhteiset haaveet tulevaisuuden suhteen ja niin herkkää ja hempeää. Sitten yhtäkkiä tajutaankin ettei mikään mennytkään niin kuin piti ja molemmilla onkin omat elämät aivan jonkun muun kanssa.
 
hmmmm...aikoinaan kun erosin esikoiseni isästä ja hän alkoi sitten seurustella omalla tahollaan niin olin iloinen jotta hän oli löytänyt jonkun jne. Sitten vuosia myöhemmin hän tapasi uuden naisen jonka kanssa sitten tuli lapsikin...ja vaikka meidän eromme oli todellakin selvä ja mitään paluuta en halunnut menneeseen missään muodossa niin voi juma kun se kirpaisi.
Tuli hetkellisesti mieleen niinkin lapsellinen tunne...tai ei sitä osaa edes selittää, mutta ihan kuin olisi kokenut jotta hänellä ei olisi ollut oikeutta saada lisää lapsia ???? Hei haloo...no näin tunsin hetken verran ja kuitenkin siitä lapseni sisarpuolesta tuli minulle ja yhteiselle lapsellemme tärkeä sillä niin ihana napero tuo tyttö oli/on.
Mistä lie se tunne tulikaan sillä hetkellä..mene ja tiedä.

Mutta sama tilanne toistui toisinkin päin eli kun minä sain perheenlisäystä niin ex suuttui asiasta. Tosin tässä on se takana, jotta tiesin hänen vieläkin miettivän josko monen vuoden eron jälkeenkin voisimme jotenkin palata yhteen ja tajusi sillä hetkellä kun kuuli minun olevan raskaana jotta sitä mahdollisuutta ei enää ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:

Vanha suola janottaa, tiesi jo vanha kansa.

niin en tiedä haluaisinko nyt ihan edes vanhaa suhdettakaan takaisin. olen vaan pettynyt iteeni ja vähän mietin mikä oli niin kamalaa ettei eprhettä yms minun kanssa.
oltiin toki nuoria.

juu tuskin miestäni tulen tunteen purkauksellani häiritsemään.uskon että hälläkin on eräs tyttö johon ollut todella todella rakastunut mutta sedkin päättyi surullisesti.

olen vain niin tyhmän typerttynyt uutisesta.

ja tajuan tokki ettei mies ole tainnut olla (ex) silloin aikoinaan niin rakkaudesta tuupertunut kuin minä.

eiköhän tämä unohdu pian.kait se joskus pitäisi itkeä suhteen loppumisen takia saisi surtua pois kun silloin ei tullut tehtyä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:

Vanha suola janottaa, tiesi jo vanha kansa.

niin en tiedä haluaisinko nyt ihan edes vanhaa suhdettakaan takaisin. olen vaan pettynyt iteeni ja vähän mietin mikä oli niin kamalaa ettei eprhettä yms minun kanssa.
oltiin toki nuoria.

juu tuskin miestäni tulen tunteen purkauksellani häiritsemään.uskon että hälläkin on eräs tyttö johon ollut todella todella rakastunut mutta sedkin päättyi surullisesti.

olen vain niin tyhmän typerttynyt uutisesta.

ja tajuan tokki ettei mies ole tainnut olla (ex) silloin aikoinaan niin rakkaudesta tuupertunut kuin minä.

eiköhän tämä unohdu pian.kait se joskus pitäisi itkeä suhteen loppumisen takia saisi surtua pois kun silloin ei tullut tehtyä.

Älä turhaan mieti mitä sinussa ei ollut sellaista kuin mitä siinä nykyisessä on....ihmiset kasvavat ja aikuistuvat sekä siinä samalla mielipiteet muuttuvat jne.
 
Kyllä mullakin se ensirakkaus mielessä silloin tällöin pyörii :heart: siinä oli sitä jotain! Toivon ettei hänkään kovin ikävin tuntein mua muistele ja muisteloihin saapi jäädäkin :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja jeps1:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:

Vanha suola janottaa, tiesi jo vanha kansa.

niin en tiedä haluaisinko nyt ihan edes vanhaa suhdettakaan takaisin. olen vaan pettynyt iteeni ja vähän mietin mikä oli niin kamalaa ettei eprhettä yms minun kanssa.
oltiin toki nuoria.

juu tuskin miestäni tulen tunteen purkauksellani häiritsemään.uskon että hälläkin on eräs tyttö johon ollut todella todella rakastunut mutta sedkin päättyi surullisesti.

olen vain niin tyhmän typerttynyt uutisesta.

ja tajuan tokki ettei mies ole tainnut olla (ex) silloin aikoinaan niin rakkaudesta tuupertunut kuin minä.

eiköhän tämä unohdu pian.kait se joskus pitäisi itkeä suhteen loppumisen takia saisi surtua pois kun silloin ei tullut tehtyä.

Älä turhaan mieti mitä sinussa ei ollut sellaista kuin mitä siinä nykyisessä on....ihmiset kasvavat ja aikuistuvat sekä siinä samalla mielipiteet muuttuvat jne.

aika outoo jos teistä kumpikin haikailee menneitten perää
 
Alkuperäinen kirjoittaja cadetta:
Alkuperäinen kirjoittaja jeps1:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja hm:
Alkuperäinen kirjoittaja ?:

Vanha suola janottaa, tiesi jo vanha kansa.

niin en tiedä haluaisinko nyt ihan edes vanhaa suhdettakaan takaisin. olen vaan pettynyt iteeni ja vähän mietin mikä oli niin kamalaa ettei eprhettä yms minun kanssa.
oltiin toki nuoria.

juu tuskin miestäni tulen tunteen purkauksellani häiritsemään.uskon että hälläkin on eräs tyttö johon ollut todella todella rakastunut mutta sedkin päättyi surullisesti.

olen vain niin tyhmän typerttynyt uutisesta.

ja tajuan tokki ettei mies ole tainnut olla (ex) silloin aikoinaan niin rakkaudesta tuupertunut kuin minä.

eiköhän tämä unohdu pian.kait se joskus pitäisi itkeä suhteen loppumisen takia saisi surtua pois kun silloin ei tullut tehtyä.

Älä turhaan mieti mitä sinussa ei ollut sellaista kuin mitä siinä nykyisessä on....ihmiset kasvavat ja aikuistuvat sekä siinä samalla mielipiteet muuttuvat jne.

aika outoo jos teistä kumpikin haikailee menneitten perää

ei tässä haikailla perään vaan sattumien kautta gtuli tunteineen esiin. ja miehestäni tiedän että joskus rakastunut tyttöön (eli teininä kuten minä) ja kokenut sen todella voimakkaana tunteita raastavan suhteena ja erona.ollaan joskus aikojen alussa näistä puheskeltu ihan illan ratoksi.

kaikilla on menneisyys eikä sen takia voi toista vihata jos sen tiennytkin on.siis miehehni tietää exäni ja suhteemme.

nyt juttu ja tunteet alkaa jo vähän naurattaaki...kuin olis hetken käynyt omassa nuoruudessa ja sen aikaisten läheisten ihmsten luonna kun uskalsi muistelllaki mennyttä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en kyllä ymmärrä että joku itkee 11 vuotta sitten loppuneen teini-ihastuksensa perään:
Ei ole ihan tervettä touhua se.

Kuka tässä nyt on itkenyt...mun mielestä ap esitti vain ajatuksiaan eikä esim ollut feidaamassa miestään ton exän peräänhaikailemisen takia tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jeps1:
Alkuperäinen kirjoittaja en kyllä ymmärrä että joku itkee 11 vuotta sitten loppuneen teini-ihastuksensa perään:
Ei ole ihan tervettä touhua se.

Kuka tässä nyt on itkenyt...mun mielestä ap esitti vain ajatuksiaan eikä esim ollut feidaamassa miestään ton exän peräänhaikailemisen takia tms.

juu ei tääl olla itketty. tunteitani ihmettelen ja ääneen ajattelen. muuuutta jos olisin ollut mieheni jättämäs tai menos terrorisoimaan ex :n nyx:ää suhdetta mitäs tääl sittte olis kommentoitu.
:) ,)

oli vain todella mukava huomata että taitaa kaikilla joku suhde olla takana jossa tunteet olleet voimakkaina mukana yms.
 
Kaikille samoja asioita kelaaville suosittelisin lukemaan Juha Itkosen kirjan Anna minun rakastaa enemmän. Ihan älyttömän hyvä romaani siitä, kun ensirakkaudesta ei meinaa päästä yli. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kaikille samoja asioita kelaaville suosittelisin lukemaan Juha Itkosen kirjan Anna minun rakastaa enemmän. Ihan älyttömän hyvä romaani siitä, kun ensirakkaudesta ei meinaa päästä yli. :)

mä kyllä olen päässy..joku vika mussa :/
 

Yhteistyössä