Toggle sidebar

Kun Facebook-kaverit saa oman elämän tuntumaan surkealta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Itseään etsimässä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

Itseään etsimässä

Vieras
Aloitin eilen hiihtokauden uusilla suksilla ja hyvillä laduilla, auringon paistaessa.

Olisin voinut nauttia hetkestä, mutta sen sijaan takaraivossa oli se sama, itseäni jo vuosia piinannut ajatus ja peikko, joka pilasi tuonkin aamun tunnelman.

En pystynyt hiihtämään omaan tahtiin, nauttien, vaan lähes veren maku suussa kiersin latua ja mietin, olisinko sittenkin nopeampi ja hiihtäisinkö sittenkin pidemmän lenkin kuin ne Facebook-kaverit, jotka juuri aiemmin olivat kertoneet itse mahtavasta hiihtovireestään. Lihakset maitohapoilla ja hammasta kiristellen suksin latua eteenpäin, vatsaan ja kylkiin jo pistäen.

Kysymys kuuluu, kuinka jatkuvasti itsensä vertaamisesta muihin pääsee irti? Mitkä ovat parhaat keinot? Kasvaako tästä iän myötä ulos (kuten omat vanhemmat ovat kertoneet kasvaneensa)?

Periaatteessa minulla on elämässä kaikki, mistä voisin nauttia. Terveet lapset, puoliso, harrastukset ja mukava työ.

Mutta erityisesti niiden tuttavien kohdalla tekee tiukkaa, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin minä: sama elämäntilanne, ammatti, harrastukset. Sanotaan, että ihminen ei osaa olla kateellinen Kimi Räikköselle, koska hän on niin "utopistinen" ettei tuollaiseen luxus-elämää viettävään edes samaistu --> ei tunne myöskään kateutta. Mutta annas olla, kun tuttavana on samanikäinen, nuori äiti, joka vetää Body combatin hieman paremmilla sykkeillä, hehkuttaa hieman enemmän parempaa asuntoa samassa kaupunginosassa jne. Omasta elämästä menee silloin maku.

Nyt tarvitsen keinoja. Olisiko täällä viisaita sanoja? Muuten elämäni hyvät hetket valuvat hukkaan, kun pala kurkussa ja veren maku suussa yritän päästä kanssaihmisten "yläpuolelle", oman pääni sisällä.

Lähdenkö tämän takia Facebookista, välttelenkö toisia nuoria aikuisia ja siten luulen eläväni "parasta elämää"? Miten löydän itsestäni arvon tunteen ja olen tyytyväinen omaan 2 km juoksulenkkiin, kun samalla toiset hehkuttavat puolimaratoonia?
 
Monet elää facebookissa sitä hehkutuselämää, mutta jättävät sanomatta ne vähemmän hehkutettavat hetket. Parasta mitä minä olen viime päivinä on se kuva jossa joku nainen istuu koneella ja päivittää statuksensa: uusi kaunis aamu maailman ihanimman perheen kanssa :):):) onnentyttö<3 <3 <3 ja taustalla perhe mesoaa mielettömissä riidoissa ja samainen mamma kiljuu heille kurkku suorana OLKAA HILJAA.. Tuo kuva kertoo varmaan melkoisen monen perheen - myös hehkuttajien - todellisuudesta. Eli miksi olla kade niistä kauniista hetkistä joita muilla on - itselläkin on niitä, kun vain osaa katsoa oikeasta näkövinkkelistä. Ja miksi minun pitäisi juosta se puolimaratooni jos voin kokea aivan yhtä hyvää saavuttamisen tunnetta siitä 2 km lenkistä jonka juoksin omilla jaloillani ja jossa sain oman sykkeeni juuri ylittämään sen itselleni asettamani riman.
 
  • Tykkää
Reactions: Vanna ja Ainutar
Lopetat vain sen vertailun. Se on loppujen lopuksi niin helppoa. Ihmisillä on usein harhaluulo, että he eivät voi omille ajatuksilleen mitään. Kun huomaat alkavasi taas verailla itseäsi muihin, yksinkertaisesti lopetat sen ja ajattelet ihan muita asioita. Alussa saat tehdä tuota tietoisesti jatkuvasti, mutta se tulee ajan myötä helpommaksi.
 
Kuulostaa jossakin määrin tutulta. Aiemmin en tunnistanut, mistä nautin ja sain iloa elämään. Kun huomasin, mitkä asiat ovat MINULLE tärkeitä, niin en enää verrannut itseäni niin paljon muihin. Jos on aina tottunut kilpailemaan, niin alkuun voi olla vaikeaa tunnistaa ilon aiheet, mutta harjoittelulla se onnistuu.
 
Itsekin olen aina ollut kova vertailemaan itseäni muihin, ehkä se hiljalleen on vähän vähentynyt. Pitää aina muistutella itselleen, että mullahan on itselläkin kiva elämä.
 
[QUOTE="Minä vain";27911470]Kuulostaa jossakin määrin tutulta. Aiemmin en tunnistanut, mistä nautin ja sain iloa elämään. Kun huomasin, mitkä asiat ovat MINULLE tärkeitä, niin en enää verrannut itseäni niin paljon muihin. Jos on aina tottunut kilpailemaan, niin alkuun voi olla vaikeaa tunnistaa ilon aiheet, mutta harjoittelulla se onnistuu.[/QUOTE]

Kiitos. Niin yksinkertainen tämä antamasi ohje, mutta tuossa on varmasti koko ongelman ratkaisun ydin.
 
[QUOTE="vieras";27911409]Lopetat vain sen vertailun. Se on loppujen lopuksi niin helppoa. Ihmisillä on usein harhaluulo, että he eivät voi omille ajatuksilleen mitään. Kun huomaat alkavasi taas verailla itseäsi muihin, yksinkertaisesti lopetat sen ja ajattelet ihan muita asioita. Alussa saat tehdä tuota tietoisesti jatkuvasti, mutta se tulee ajan myötä helpommaksi.[/QUOTE]

Kiitos myös Sinulle. Näiden pitäisi olla yksinkertaisia asioita, mutta on silti ihanaa, että saa konkreettisesti suoraa palautetta ja neuvoja. Tämä oli myös hyvä.
 
Koskaan et voi tietää, mitä toisten ihmisten seinien sisällä todella tapahtuu. Omiesi voit. Tiedät, että sinulla pyyhkii hyvin, niin eikö se riitä? Miksi muiden onni on omastasi pois? Sitä paitsi, toisen elämässä voi joko olla ollut tai on nyt tai on tulossa, jotain paljon ikävämpää kuin sinulla kuunaan. Tätä tietenkään ei toiselle toivo, mutta silti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Itseän etsimässä;27911511:
Kiitos myös Sinulle. Näiden pitäisi olla yksinkertaisia asioita, mutta on silti ihanaa, että saa konkreettisesti suoraa palautetta ja neuvoja. Tämä oli myös hyvä.
Click to expand...

Suosittelen sinulle sellaista kirjaa kuin Stop thinking, start living. Valitettavasti sitä ei ole suomennettu. Sen perusajatus on se, että ihmiset ajattelevat liikaa ja sen voi lopettaa. Sinäkin olisit ollut aivan onnellinen, jos olisit vain hiihtänyt, nauttinut liikunnasta ja luonnosta. Sen sijaan aloit ajattelemaan ja sait sillä itsellesi aikaiseksi pahan mielen.
 
[QUOTE="vieras";27911673]Suosittelen sinulle sellaista kirjaa kuin Stop thinking, start living. Valitettavasti sitä ei ole suomennettu. Sen perusajatus on se, että ihmiset ajattelevat liikaa ja sen voi lopettaa. Sinäkin olisit ollut aivan onnellinen, jos olisit vain hiihtänyt, nauttinut liikunnasta ja luonnosta. Sen sijaan aloit ajattelemaan ja sait sillä itsellesi aikaiseksi pahan mielen.[/QUOTE]

Kiitos!
 
Hmm, miten mun mielestä sä et vertaile itseäsi heihin vaan sä tahdot suoriutua paremmin kuin ne muut??
Veren maku suussa hiihdät jotta saat suksittua nopeammin?? Mitä hittoa?
 
Kuulostaa mielenhäiriöiseltä ... Harmi, tuo vertailu on ihan kamalaa. En haluaisi että kukaan vertaili itseään minuun tai olisi kateellinen noinkin arkisista tai muistakaan asioista. Ahdistavaa! Elä omaa elämääsi ja anna muiden olla!
 
[QUOTE="vieras";27911382]Monet elää facebookissa sitä hehkutuselämää, mutta jättävät sanomatta ne vähemmän hehkutettavat hetket. Parasta mitä minä olen viime päivinä on se kuva jossa joku nainen istuu koneella ja päivittää statuksensa: uusi kaunis aamu maailman ihanimman perheen kanssa :):):) onnentyttö<3 <3 <3 ja taustalla perhe mesoaa mielettömissä riidoissa ja samainen mamma kiljuu heille kurkku suorana OLKAA HILJAA.. Tuo kuva kertoo varmaan melkoisen monen perheen - myös hehkuttajien - todellisuudesta. Eli miksi olla kade niistä kauniista hetkistä joita muilla on - itselläkin on niitä, kun vain osaa katsoa oikeasta näkövinkkelistä. Ja miksi minun pitäisi juosta se puolimaratooni jos voin kokea aivan yhtä hyvää saavuttamisen tunnetta siitä 2 km lenkistä jonka juoksin omilla jaloillani ja jossa sain oman sykkeeni juuri ylittämään sen itselleni asettamani riman.[/QUOTE]

Missä tuo kuva on?? :)
 
Ainakin voit onnitella itseäsi siitä, että tiedostat tilanteesi. Ne, jotka hehkuttavat ja tekevät mukamas paremmin kuin sinä, eivät pysty samaan ajatukseen. Muussa tapauksessa muiden jutuissa olisi enemmän inhimillisyyttä ja huomaavaisuutta muita kohtaan. Sillä olen varma, että taatusti FB-kavereissasi on tavallisiakin tallaajia ja ehkä olet vain ohittanut ne juuri siksi kun et koe jääväsi kakkoseksi.

Henkinen kasvu on vaikeaa. Olet muuttumassa ja mitä todennäköisemmin vieraantumassa täydellisistä suorittajista. Tulet saamaan tasapainoisemman elämän ja näkemään ihmiset kokonaisuuksina, etkä vain yhdestä kulmasta Siis näkemään muutakin, miten joku pärjää muutamassa liikuntalajissa sinua paremmin. Eihän siinä ole koko ihmistä vielä läheskään.

Kaija Koo laulaa jossakin kappaleessaan, miten sitä kasvaa isoksi ja lakkaa pyytämästä muilta lupaa. Se on hyvin sanottu, koska se tarkoittaa ryhtymistä elämään itseään varten. Siinä samalla alkaa häviämään myös vertailemisen tarve. Niin se vaan menee :)
 
Mun elämä on omasta mielestäni aikamoista paskaa, mutta päivitän facebookkiin vaan kivat mietteet. Näinpä saattaa jonkun näkökulmasta elämäni näyttää jopa ihanalta. En ole koskaan edes ajatellut asiaa, mutta jos mun elämäni näkyis vaan facebookin päivitysten kautta, niin mikäs tässä olis ollessa. Tarkoitukseni ei ole todellakaan päteä facebookissa, en vain ymmärrä, miksi mun pitäis kirjottaa sinne ne paskatkin mietteet. Tyyliin: "Tänään vituttaa kaikki" "Paskaa ruokaa tuli tehtyä" "Työpaikka on ihan perseestä". En halua kuormittaa ongelmillanin muita, siksi teen vain iloisia päivityksiä. Ehkä tästä on kyse ystäviesikin kohdalla? Eivät halua kertoa ikävimmistä fiiliksistään vaan päivittävät vain elämänsä tähtihetket? ;:)
 
[QUOTE="Hmmm";27913175]Mun elämä on omasta mielestäni aikamoista paskaa, mutta päivitän facebookkiin vaan kivat mietteet. Näinpä saattaa jonkun näkökulmasta elämäni näyttää jopa ihanalta. En ole koskaan edes ajatellut asiaa, mutta jos mun elämäni näkyis vaan facebookin päivitysten kautta, niin mikäs tässä olis ollessa. Tarkoitukseni ei ole todellakaan päteä facebookissa, en vain ymmärrä, miksi mun pitäis kirjottaa sinne ne paskatkin mietteet. Tyyliin: "Tänään vituttaa kaikki" "Paskaa ruokaa tuli tehtyä" "Työpaikka on ihan perseestä". En halua kuormittaa ongelmillanin muita, siksi teen vain iloisia päivityksiä. Ehkä tästä on kyse ystäviesikin kohdalla? Eivät halua kertoa ikävimmistä fiiliksistään vaan päivittävät vain elämänsä tähtihetket? ;:)[/QUOTE]

Ihmisten elämästä tosiaan saa hienomman kuvan facebookissa. Musta on ollut hauska seurata muutaman vaihto-oppilaan blogia, jotka ovat vaihdossa samassa kaupungissa missä itse opiskelen. Heidän blogeissaan niin hehkutetaan kaupunkia ja elämää ja kuvat on todella hienoja, mutta kun itse on käynyt samoissa paikoissa ja ollut mukana samoissa tapahtumissa niin tietää kuinka tavallisia nekin oikeasti olivat, ei mietnkään niin hienoja tai erilaisia mitä Suomessa kuten blogien perusteella voisi päätellä. Enkä siis tarkoita että tälläinen hehkutus olisi mitenkään väärin, sitä vain, että se ei välttämättä kerro koko kuvaa.
 
Mulla on 127 ihmistä fb-kavereissa, ihan oikeesti ei kuulu niille kaikille esim se, että vituttaa, kun ei vaan saa seksiä :D Ei kaikkee ikävää voi siellä jakaa, eikä kuulukaan. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, jotain mistä olla kiitollinen. Usein sitten jaan sen asian fb:ssa muille. En mä itsekään halua lukea muiden itkupäivityksiä sieltä. Ystävät on sitten sitä varten, jos on tarve purkaa omaa ketutustaan... tai päiväkirja...
 
Mä olen itse siirtynyt siihen vaiheeseen facebookissa et mua ei edes kiinnosta vittuakaan mitkään teennäiset päivitykset. Mä laitan joskus omia ajatuksiani sinne ihan miettimättä menetänkö kavereita sen takia vai en tai että mitä joku musta ajattelee sen takia ja tykkään ainoastaan sellaisista päivityksistä joissa ihmiset oikeasti sanovat mitä ajattelevat eivätkä mieti tuntikausia omaa online imagoaan ennen päivityksen laittamista. Get fucking real.
 
En tiedä.
Koko ajatus tuntuu minulle kauhean vieraalta, että alkaisin verrata kaikkia tekemisiäni toisten tekemiseen. Mitä järkeä siinä sitten on? Tuollaista ajatusta on vaikea käsittää jos on vaatimaton luonne ja pienestä kiitollinen ja iloinen.
Mullehan oli aivan valtava ihme, että mulle on suotu terve lapsi. ja oli äärettömän kiitollinen että sain jopa sen 9 kk rahaa sen hoitamisesta, kun jaksoin ennen syntymää olla töissä.

en oikein tajua miksi pitäisi alkaa verrata omia suorituksia muiden suorituksiin, itse jäisin varmaan häviölle monessakin, olen laiska mitä tulee suorittamiseen, nykyään.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa