Kun isovanhemmat suosivat vain toisen lapsensa jälkikasvua

[vierestä]

Vanhempia lapsenlapsiaan eivät ole juuri koskaan hoitaneet, joskus ottaneet yökylään (alle 10krt 10 vuoden aikana). Toinen lapsi saa sen sijaan kaikennäköistä apua jatkuvasti. Asuvat kaikki samalla paikkakunnalla, joten matka ei ole este.
Viimeeksikin tämä "hylätympi" oli saanut sovittua tärkeän menonsa vuoksi isovanhemmat kerrankin lapsia hoitamaan, niin tämä toinen oli sitten keksinyt myös jonkun syyn, että hänenkin lapsensa tarvitsevat hoitajia. Hylätympi antoi periksi ja ratkaisi lapsenhoito-ongelman toisin.

Ja vielä ilkee nämä isovanhemmat ihmetellä, kuinka tämä "hylätympi" lapsensa loittonee koko ajan kauemmas! Onko se nyt ihme, jos aina jää huonommalle? Hän ei todellakaan kovin usein tarvitse, saati pyydä apua, sisarensa on sen sijaan jatkuvasti avun tarpeessa. Tai ainakin isovanhemmat enemmän häntä ja hänen perhettään hyysäävät eivätkä ilmeisesti ollenkaan ymmärrä, että toinen jää koko ajan enemmän syrjään...

 

[____kkkk____kkkk]

Meillä sama tilanne. Meidän esikoista ovat kyllä hoivanneet, mutta kun siskolle syntyi lapsi, niin tälle lapselle haetaan kuukin taivaalta. Meidän samanikäinen ei ole mitään. Siskon lapsi on lähes joka viikonloppu mummolassa yökylässä, meidän kuopus ei ole ollut kertaakaan. Kysytty kyllä on. Samoin rahallinen tuki ja apu on siskon puolelle suurempaa. Uskon, etten todellisuudessa edes tiedä kuinka paljon suurempaa.

Mutta minkäs teet? Uskon, että viimeistään kuolinvuoteellaan he asiaa voivat katua, kun minä en ehkä kerkiäkään sinne muista kiireistä johtuen.

 

[juuh]

No just. Meillä on kaksi lasta. Toinen osaa pyytää ja ottaa omansa. Toinen ei. Olenkin ajatellut että kun aikuistuvat, muistan että tarjoan toisellekin kaikkea mitä toinen pyytää, koska helposti käy noin, että toinen jää ilman ja toinen tottuu liiallisuuteen, kun on aina saanut sen vanhempien ajan ja kaiken mitä pyytää.

Noinhan siinä käy, että jos toinen osaa pyytää, röyhkeästikin ja vaativastikin, ja vanhemmat eivät osaa sanoa ei, niin toinen tai toiset eivät voi enää pyytää, koska näkevät että eihän isovanhemmilla jää vapaata ollenkaan. Sitten jso hekin joskus pyytävät jotain, niin vastaus saattaakin olla suuttumus tai kiukku tai ärähdys, koska eivät ole tottuneet siihen, että pitää toisellekin antaa, kun kaikki voimat ja rahat menevät toiseen.

Meillähän on juuri näin. Miehen siskon lapset suunnilleen asuvat mummolassa ja kun kerran pyysimme omallemme hoitoa, saimme vain kiukuttelua vastaukseksi. Suostuttiin kyllä mutta kun päivä koitii alkoi ulkovaraston siivous 10 kk vanhan vauvan kanssa. Olin ihan luullut että isovanhemmat haluavat keskittyä vauvaan, joka oli terve ihana iloinen vauva, eikä edes vierastanut pahasti vaikka ei ollut hoidossa ennen ollutkaan.

Nyt sanotaan että meidän kanssa on vaikeaa ja toisten kanssa helppoa. Miksiköhän? he ovat aina tanssineet tyttärensä pillin mukaan niin kauan kuin olen tuntenut. Jos tytär vei veljensä tavaroita omaan kotiinsa, kuten veljensä itselleen ostamia arvokkaita tavaroita (harrastukseen ja opiskeluun liittyen) niin kun sanottiin tästä isovanhemmille, niin pitivät päivänselvänä että tytär saa ne pitää. He ostivat pojalleen sen sijaan jotain halpaa krääsää sen tyttärensä oman kotiinsa ottaman veljen arvokkaan tavaran sijalle.

Aivan kaikessa noin. Tytär määrää kalliit lahjat mitä hänen lapsille kelpaa. Ostellaan remonttitarvikkeet, tehdään remontit, autonkorjaukset. Pojalle vain kehutaan miten ollaan väsyneitä ja ahkeria kun tehdään tyttärelle kaikki.

 

[ap.]

Tekis mieli ravistella noita isovanhempia, että ettekö te oikeasti tajua että tollanen eriarvoisuus vaikuttaa a) toinen lapsen omanarvontuntoon (vaikka on "vanhempi" kuin tämä passattu sisarensa) ja b) sisarusten keskinäisiin väleihin :kieh:

 

[juuh]

Tekis mieli ravistella noita isovanhempia, että ettekö te oikeasti tajua että tollanen eriarvoisuus vaikuttaa a) toinen lapsen omanarvontuntoon (vaikka on "vanhempi" kuin tämä passattu sisarensa) ja b) sisarusten keskinäisiin väleihin :kieh:

Heh. Joskus tuntuu että sehän siinä on tarkoituskin. Jääpähän isovanhemmille enemmän kun sisaret eivät keskenään pidä välejä. Hajota ja hallitse ja niin pois päin.

 

[ap.]

Typo. Tämä hylätty sisar on siis henkisesti vahvempi eikä vanhempi.

 

["Mia"]

Kysyn vaan, miksi niiden kanssa pitää olla tekemisissä? Mä tein aikanaan ratkaisun ja neutraloin mun elämästäni kaks siskooni, kun heiltä ei koskaan kuullut vilpitöntä positiivista sanaa suusta. Aina nälvimistä, selän takana puhumista, vähättelyä.. Näin kymmenen vuoden jälkeen olen ratkaisuun tosi tyytyväinen, tiedän et molemmat on tosi hankalia persoonia ja mun mielenrauhani on saanut levätä kaikki nää vuodet! Sanotaan aina et sukulaisiaan ei voi valita,
mut sen voi, onko niiden kanssa tekemisissä!

 

[Keittiönoita]

Meillä oli aikoinaan vähän sama tilanne. Siskoni ja mun esikoisilla on 6 kk ikäeroa. Siskoni on aina ollut fiksumpi, menestyvämpi, tehokkaampi, järkevämpi jne kuin minä. Kuitenkin siskoni oli se, joka lasten synnyttyä tarvitsikin enemmän apua kuin minä. Ihan alussa mua harmitti tilanne, mutta äitini kerran mulle sanoi, että hän ei olisi koskaan voinut kuvitella, että minä olenkin sisaruksista se käytännöllisempi ja vahvempi.

Joskus mua hymyilytti, kun siskoni ei voinut siivota, jos ei saanut poikaansa hoitoon. Jos isovanhemmille ei sopinut, mä otin pojan hoitoon. Ja siivosin siinä samalla kahden taaperon kanssa

 

[peesi]

[QUOTE="Mia";25612835]Kysyn vaan, miksi niiden kanssa pitää olla tekemisissä? Mä tein aikanaan ratkaisun ja neutraloin mun elämästäni kaks siskooni, kun heiltä ei koskaan kuullut vilpitöntä positiivista sanaa suusta. Aina nälvimistä, selän takana puhumista, vähättelyä.. Näin kymmenen vuoden jälkeen olen ratkaisuun tosi tyytyväinen, tiedän et molemmat on tosi hankalia persoonia ja mun mielenrauhani on saanut levätä kaikki nää vuodet! Sanotaan aina et sukulaisiaan ei voi valita,
mut sen voi, onko niiden kanssa tekemisissä![/QUOTE]

Mulla ei tulis mieleenkään että antaisin lasteni katsella moisten pershattujen touhuja. Maailma on muutenkin tarpeeksi epäreilu paikka,niin miksi isovanhempien pitäisi vielä pahentaa sitä.

 

[juuh]

No just. Meillä on kaksi lasta. Toinen osaa pyytää ja ottaa omansa. Toinen ei. Olenkin ajatellut että kun aikuistuvat, muistan että tarjoan toisellekin kaikkea mitä toinen pyytää, koska helposti käy noin, että toinen jää ilman ja toinen tottuu liiallisuuteen, kun on aina saanut sen vanhempien ajan ja kaiken mitä pyytää.

Noinhan siinä käy, että jos toinen osaa pyytää, röyhkeästikin ja vaativastikin, ja vanhemmat eivät osaa sanoa ei, niin toinen tai toiset eivät voi enää pyytää, koska näkevät että eihän isovanhemmilla jää vapaata ollenkaan. Sitten jso hekin joskus pyytävät jotain, niin vastaus saattaakin olla suuttumus tai kiukku tai ärähdys, koska eivät ole tottuneet siihen, että pitää toisellekin antaa, kun kaikki voimat ja rahat menevät toiseen.

Meillähän on juuri näin. Miehen siskon lapset suunnilleen asuvat mummolassa ja kun kerran pyysimme omallemme hoitoa, saimme vain kiukuttelua vastaukseksi. Suostuttiin kyllä mutta kun päivä koitii alkoi ulkovaraston siivous 10 kk vanhan vauvan kanssa. Olin ihan luullut että isovanhemmat haluavat keskittyä vauvaan, joka oli terve ihana iloinen vauva, eikä edes vierastanut pahasti vaikka ei ollut hoidossa ennen ollutkaan.

Nyt sanotaan että meidän kanssa on vaikeaa ja toisten kanssa helppoa. Miksiköhän? he ovat aina tanssineet tyttärensä pillin mukaan niin kauan kuin olen tuntenut. Jos tytär vei veljensä tavaroita omaan kotiinsa, kuten veljensä itselleen ostamia arvokkaita tavaroita (harrastukseen ja opiskeluun liittyen) niin kun sanottiin tästä isovanhemmille, niin pitivät päivänselvänä että tytär saa ne pitää. He ostivat pojalleen sen sijaan jotain halpaa krääsää sen tyttärensä oman kotiinsa ottaman veljen arvokkaan tavaran sijalle.

Aivan kaikessa noin. Tytär määrää kalliit lahjat mitä hänen lapsille kelpaa. Ostellaan remonttitarvikkeet, tehdään remontit, autonkorjaukset. Pojalle vain kehutaan miten ollaan väsyneitä ja ahkeria kun tehdään tyttärelle kaikki.

Niin ja siis mieheni on se, joka ei osaa pyytää. Ehkä sai sen roolin jo lapsena, ainakin siskonsa on kadehtinut häntä aina ja halunnut että hänelle ei jää mitään ja itse saa kaiken. Ei mies tätä sanonut ole, mutta siskonsa kirjoituksia lapsena olen nähnyt mökillä.

Jostain syystä lasteni isovanhemmat ajattelevat että heidän pitää piikoa tyttärelleen jotta hän rikastuu lisää. Ovat erittäin varakkaita ja varaa olisi palkata vaikka mitä apua. tottakai rikastuu jos oman perheen työn lsiäksi 2 ihmistä tekee työtä heidän eteen nonstop palkatta.

Minä en usko mistään keittiönoidan tarpeistakaan. Keittiönoidan sisko pystyy yhtä hyvin tehdä hommat jos tarvitsee, jotkut vain elävät mielellään toisten kustannuksella.

 

["kolmen äiti"]

Kuulostaa niin tutulta, itse olen lapsuudessani kokenut isovanhemman taholta sitä kun lapsenlapset olivat arvojärjestyksessä. Ei sitä voinut millään käsittää, tämä isovanhempi vielä kuulusteli kokeiden, todistusten numerot ja vertasi siihen suosikkiin. Tuntui ettei hän voikkaan rakastaa, kun oli niin paljon huonompi koulussa. Hän arvosteli ulkonäköä ja painoa. Muistan kuinka pahalta tuntui. Omille lapsilleni ei tällaista halua. Anopissa on myös tätä samaa "vikaa", miehen siskon lapset ovat aina edellä kaikessa. Lapsia vertaillaan ja arvostellaan. Myös mies on kokenut perheessä aina että sisko on laitettu etusijalle. Sisko on saanut käyttäytä aina elämässään miten huvittaa, ja siihen on löydetty joku hyvä syy kaveripiiri, huonot opettajat... Nyt pompottaa vanhempiaan aikuisenakin miten lystää, ja se on suurimmaksi osaksi ihan hyväksyttävää koska asiat ovat olleet aina niin. Anoppi saa tuntea olonsa tärkeäksi kun saa ratkoa parisuhteen ja lasten ongelmia, auttaa taloudellisesti yms. Mies on leimattu ylpeäksi ja röyhkeäksi kun hoidamme lapset ja parisuhteemme ihan itse, ja olemme taloudellisesti ihan vakaalla pohjalla. Joskus valittavat meille kun tämä tytär vaatii ja pyytää, ja hoidattaa lapsiaan heillä liikaa. Ja oletus on se että meistä muistakin on ihan kiva kuunnella heidän tappelemistaan vaikka lasten syntymäpäivillä, ja kuultava kun kaikki asiat ruoditaan toisesta. Anoppi syyttää meitä siitä, että lapset vieraantuvat, nyt kun olemme todellakin vain nostaneet kädet ilmaan. Hän eläköön asian kanssa, ettei halua edes olla poikansa lasten elämässä.

 

[chrissy]

meillä ei ole noin mutta mua on kohdeltu ja kohdellaan edelleenki epätasa-arvoisesti.

Mun isänäiti eli fammu ei oo koskaan piitanut musta eikä molemmista veljistä.
No ei sen puoleen ei se oo piitannu mun isästäkään. Isän veli ja sisko on ollu aina kaikki kaikessa ja nyt siskon lapset on aina olleet tärkeitä. Heidän kuviaan on olkkari täynnä, mutta ei meistä ole yhtäkään.

Takana on niin paljon paskaa jota isä on saanu nuorena kestää ( väkivaltainen isä ) ja huostaanotetut sisarpuolet joita ei koskaan fammu hakenu takas vaan teki lisää.


mitä se on aiheuttanu mulle.. Nyt ehkä vanhempana kun ymmärtää ja tietää enemmän niin mua ei oikeesti vois vähempää kiinnostaa. Meillä oli yli 10v ajan välit poikki koska vaari meinas lyödä mun silloista muutaman vuoden ikäistä veljeä.

Se akka ei oikeestaan ole mulle kuin hyvänpäivän tuttu. En myönnä olevani sukua.

No tuli se mun veljen hautajaisiin, mikä on ihme.. Vaari ei tullut, tosin isä olis nakannu niskaperseotteella pihalle. Meinas nakata äitinsäkki mutta ei sit viitiny.

 

[juuh]

Ja siis jos anoppi menee tyttärelleen synttäreille tai joulun viettoon tai juhliin, hän pakkaa auton täyteen kallista ruokaa.
Jos tulee meille, niin naamalla on valmiiksi vittuuntunut ilme ja valitusta tulee jostain, kuten siitä että lasten synttäreillä heille olisi pitnyt olla ruokaa eikä kakkua, tai silmät pyöreänä etsii paikkaa, joka ei ole tiptop tai pölyä.

Kun hänen tyttärellään kävin, oli vessa niin likainen, että oikeasti hana ja allas ruskeita. Mutta en ole koskaan anopin kuullut marisevan tai pyörittävän silmiään siellä. Hän alkaa siellä siivota. Meillä valittaa.

 

[ei jaksais välittää..]

Mun omat vanhemmat on ihania ja huomioi mun kaikkia lapsia, mut miehen vanhemmat.. noh.. tuntuu ettei niitä kiinnosta ku tyttärensä lapsi. Välimatka vois muuten mennä syystä (vajaa 100km), mutta kun miehen sisko asuu samalla paikkakunnalla meidän kanssa, ja sinne kyllä mennään ja haetaan lasta jne.. :/

 

[Keittiönoita]

Minä en usko mistään keittiönoidan tarpeistakaan. Keittiönoidan sisko pystyy yhtä hyvin tehdä hommat jos tarvitsee, jotkut vain elävät mielellään toisten kustannuksella.

Tunnen siskoni sen verran hyvin, että ymmärsin hänen tilanteensa. Mä olen kaikessa paljon leväperäisempi eikä mulle ollut katastrofi, jos lapsi kaatoi likavettä täynnä olevan siivousämpärin. Siskolleni se taas oli katastrofi, koska hänen järjestelmällisyytensä ei kestänyt moista epäjärjestystä. Systeri oli muutenkin aika hukassa poikansa kanssa ja mun exäni joskus naureskelikin, että eipä ole koskaan nähnyt, että noin pienen pojan kotiin hakemiseen menisi noin kauan. Poika hyppyytti vanhempiaan miten mieli teki, mutta mä en alunperinkään lähtenyt siihen leikkiin mukaan, joten ei lapsi sitten kauaa mun kanssani temppuilua yrittänytkään. Systeri myös hiilestyi hetkessä nollasta sataan, jos vähänkään sen toiminnasta erehtyi huomauttamaan. Ja joo, hänen poikansa OLI haastava lapsi. Mutta oli haastava vain vanhempiensa läsnäollessa.

 

[Harmaana nyt..]

Meillä on kanssa tuota tätä nykyä anopin taholta.Miehen siskot sekä siskon lapset ovat koko ajan ne tärkeimmät,koska osaavat tosiaan vaatia,soittelevat jatkuvasti ja ovat pyytämässä sitä sun tätä..Kun toinen on välillä ihan loppu heidän pompottelunsa jälkeen,jossain kohtaa,kun me muutaman kerran vuodessa pyydämme lapsille hoitajaa,niin mutistaan,että eikö nyt voitais olla pyytämättä toiselta tollasta,kun on niin loppu..Valitettavasti olen omilta vanhemmilta myös saanut monesti todeta sen,että olen se jota ei todellakaan pidetä "arvossa"kuten veljeäni..Varsinkin nyt isäni kuoltua,se on vaan entisestään korostunut..:/

 

["kolmen äiti"]

Mun omat vanhemmat on ihania ja huomioi mun kaikkia lapsia, mut miehen vanhemmat.. noh.. tuntuu ettei niitä kiinnosta ku tyttärensä lapsi. Välimatka vois muuten mennä syystä (vajaa 100km), mutta kun miehen sisko asuu samalla paikkakunnalla meidän kanssa, ja sinne kyllä mennään ja haetaan lasta jne.. :/

Meillä ihan sama juttu, vaikka välimatkaa ei noin paljon olekkaan. Anoppi valittaa että tyttärenluo on paljon helpompi mennä kuin tulla meille. Kun meillä kuulemma harrastetaan, ja mennään muutenkin niin paljon. Me tosin vietämme aikaa aika paljon kotona, ja lapset harrastavat viikolla. Hänelle olemme kertoneet lasten kuulumisia, ja harrastuspäivistä mutta hän ei muista tai kuuntele väittää aina ettei hänelle ole kerrottu, unohtaa aina sopivasti kaikki sovitut menot kun ei ollutkaan merkinnyt kalenteriin, lasten syntymäpäiviksi on osunut näitä että ups tulikin sovittua muuta menoa ja tulee äkkiä käymään että saa sanoa käyneensä... enää emme yritä. Tyttären perheen asiat hän muistaa ja kertoo aina meille pitkät selostukset, ja jopa tyttären miehen suvun asioita kertoo hyvinkin tarkkaan. Kaikki merkkipäivät pidetään huolta. Onneksi minun vanhempani ovat myös aivan ihania isovanhempia, ja huomioivat lapsia aina.

 

[Keittiönoita]

Mun omat vanhemmat on ihania ja huomioi mun kaikkia lapsia, mut miehen vanhemmat.. noh.. tuntuu ettei niitä kiinnosta ku tyttärensä lapsi. Välimatka vois muuten mennä syystä (vajaa 100km), mutta kun miehen sisko asuu samalla paikkakunnalla meidän kanssa, ja sinne kyllä mennään ja haetaan lasta jne.. :/

Mulla ei ole vielä lapsenlapsia ja poika 20 veekin asuu vielä kotona. Jotenkin musta tuntuu kuitenkin, että tuo poika ei tule pitämään muhun samalla tavalla yhteyttä kuin tyttäreni pitää. En siis hämmästyisi, jos poikani perhe jäisi mulle vieraammaksi kuin tyttäreni perhe. Tyttö on asunut nyt 5 vuotta omillaan ja kyllä se miltei joka ilta mut vähintään Skypestä bongaa ja vähintään joka toinen viikonloppu käy sunnuntaipäivällisellä. Plus sitten kaikenlainen muu, mitä tehdään yhdessä. Aika näyttää, miten käy tuon pojan kanssa.