kun järki sanoo toista ja sydän toista :(

["sekaisin"]

Kaipaisin jotain kokemuksia tai viisaita sanoja nyt kovasti. Olen niin sekaisin etten tiedä mitä tehdä tai mitä tässäkään nyt kertoa. Mutta olen kohta 3v seurustellut miehen kanssa johon rakastuin jo 9vuotta sitten. Alkuun oli tosi ihanaa hän auttoi kotitöissä , ruuanlaitoissa , pihatyöt tehtiin yhdessä ja jopa oli paljon lapseni kanssa joka eri suhteesta. Hän myös huomioi mua paljon joka ilta istuttiin sohvalla mahdollisimman lähellä toisiamme. Mutta nyt tuntuu että miehellä ei olisi mitään tunteita ua kohtaan. Ihan kuin pitäis mua täällä ""kotiorjana"" ja yhteisen lapsemme takia. Miehestä tullut tosi tunteeton. En nykyään saa juurikaan läheisyyttä, eikä paljoa puhuta, seksi lähes olemattomiin hävinnyt. Menee ja tulee miten haluaa tai sit istuu autotallissaan. Siitä aika varma olen ettei hällä toista naista ole. Mutta se mikä päässä pyörii koko ajan on erotakko vai ei. Olen miehelleni kertonut ajatuksistani mutta eipä hän kauaa jaksanut panostaa suhteeseen kun taas suuntana vanha jo. Oon niin niin sekaisin järki käskee heivaa tollasen äijän jo menemään mutta heti iskee pelko miten pärjään ilman häntä ja kuinka paljon häntä rakastan

 

[päätön]

järki on karannu jo ajat sitten näköjään.

 

["sekaisin"]

Niin joo ja kun sekin viel kun olen miehelleni antanut vaihtoehdoiksi ero tai muutos suhteeseen.. hän siis jonkun aikaa sitten panosti suhteeseen mutta nyt alkanut taas hiipua läheisyys. Ja apua kotihommissa en saa kuin siihen että hän kantaa puita sisälle jossa joudun häntä auttamaan. Hoidan siis yksin 2 lasta jotka ovat 4v ja 1v, 2 koiraa, kissa, kotityöt kaikkineen ymym. Joudun myös passaa miestäni esim harvemmin itte kahvinsa keittään. Sitten mieheni ei ymmärrä kun kaipaan välillä sitä OMAA AIKAA ja kaikesta arjen askareista vapaata jota sit saankin ehkä kerran puolesvuodes.. iltaisinkin kun saan lapset nukkuu rupee mies vaatimalla vaatimaan millon mitäkin tai muistuttelee kun mulla joku homma jäänyt tekemättä.. oivoi ei vaan jaksais enää.. tuntuu pikkuhiljaa että pärjäisin paljon paremmin ilman miestäni mutta kun ei osaa irrottaa..

 

["sekaisin"]

Miten niin on järki karannut?

 

[vierass]

"Luovuta". Mieti sitä, että sullakin on loppupelissä rajallinen aika täällä vaikuttaa ja jokainen tuon äijän kanssa vietetty (huono) hetki syö sulta sitä hyvää aikaa pois. Toisaalta, itse olen ihan samassa tilanteessa (ilman lapsia), mutta en saa lähdetyksi.

Tsemppiä, mä uskon siihen, että sulla on munaa pakata kamat!

 

["sekaisin"]

Voih tiedän että on helppoa sanoa toiselle että kannattaa erota.. ja kyllä mulla ennenvolikin helppoa erota. Edellisestä suhteestakaan en osannut irrottaa ennen kuin tapasin tämän nykyisen mieheni. Eli hyppäsin suoraan suhteesta uuteen.. en sit tiiä vaikuttaisko noi lapset siihen ettei ole pokkaa pakata kamoi ja häippästä. Ja se kuinka vaikeeta se voi olla kun ihan oikeasti itse ainakin vielä rakastaa toista ja rakkaus vain kasvanut ajanmyötä.. mutta silti vaikuttais että mieheltä tunteet kuolleet..

 

["sekaisin"]

Eikö kellään mitään rakentavaa sanottavaa? pahoittelen että näin täällä palstalla avaudun mutta kun mulla ei vaan satu olee ketään kelle puhua tai yks on mutta ei sopiva minun kanssani tälläistä pohtimaan.. ja tiedän että ette te palstamammat voi tuntea minuabtai miestäni tai ajatuksen kulkuamme jonka takia koitinkin mahdollisimman selvästi kirjoittaa jos nyt mikään mun kirjoittama täl hetkel edes on selvää kun itse niin sekaisin ajatusten kanssa. Ja viel että olen tuota eroa miettinyt jo kohta kuukauden ajan. Välis oli pieni hetki kun kaikki hyvin ja se oli se pieni hetki kun mies jaksoi myös panostaa suhteeseen. Onhan tää aika turhauttavaa tääl yksinään kirjoitella ja yksinään suhdetta rakentaa ja parantaa mutta silti. Silti mä tyhmä edes mietin ja yritän kaikkeni vaikka vain lapsemme vuoksi

 

[päätön]

[QUOTE="sekaisin";29482251]Miten niin on järki karannut?[/QUOTE]

siten niin kun et ole pakannu ja lähteny. tämän selität itelles jollain epämääräsellä tunnesyyllä.

 

[Tallu -]

Ensihuuma on hiipunut ja sen mukana suhteeseen on astunut arki. Jos arjen haluaa olevan juhlaa, niin siihen on panostettava... toki hankalaa se on, jos toinen ei ole yhtään mukana. Mutta yritä nyt ainakin itse ensin - koskettele, anna viettelevä katse, suukko ohimennen, ihaile miestäsi kovasti sanoin ja teoin (mäkin kutsun miestäni usein sankarikseni), flirttaile hänen kanssaan... usein näin aloitettu toisen huomiointi leviääkin, ja hän alkaa tehdä samaa sulle.

Artikkeli aiheesta, joka tosin koskettaa vähän kauemmin yhdessä olleita pareja, mutta ehkä säkin saat siitä irti jotain: Rakastu uudelleen puolisoosi - Mikä vikana? - Hyvä Terveys

 

[Vasemman käen rukkanen]

Anna sen nyt ensi alkuun itse keittää kahvinsa

 

["sekaisin"]

Niin no yritetty on. En jaksa enää vain hakea tai kerjätä hänen huomiotaan kun aina on jokin este sille pienelle suukolle tai kosketukselle. Ei miehelläni sellaiseen aikaa ole.. :O

 

["sekaisin"]

Antaisin tehä kaiken itse.. mutta kun ei jaksa sitä mökötystä ja kiukuttelua jos en tee hänen hyväkseen edes niitä pieniä asioita...

 

[Vasemman käen rukkanen]

[QUOTE="sekaisin";29482689]Antaisin tehä kaiken itse.. mutta kun ei jaksa sitä mökötystä ja kiukuttelua jos en tee hänen hyväkseen edes niitä pieniä asioita...[/QUOTE]
Mitä hän tekikiään sinun hyväksesi? Kynnysmatoksi olet ajautunut

 

["sekaisin"]

No eipä tuo juu juurikaan mitään tee.. mutta miksi tälläisten päätösten teko pitää olla näin vaikeaa silti...

 

["mies"]

Ei mies siitä mihinkää muute kuten ei yleensäkään. Lopeta suhde ja thats it.

 

["mies"]

siten niin kun et ole pakannu ja lähteny. tämän selität itelles jollain epämääräsellä tunnesyyllä.

Se on naisten tapa. Jauhetaan ja pähkäillään huonossa suhteessa tunteita kuukausi- ja vuosikaupalla ja kuvitelleen että suhde muttuu paremmaksi jos mies saadaan muuttumaan paremmaksi.

 

["sekaisin"]

Eikös se kuitenkin ole parempi tarkkaan harkita ettei sitten kaduta jälkeen päin...? vaikka ehkä vähempikin pohdiskelu riittäis..

 

[Minni:)]

Kuinka kauan tollasta on jatkunut? Itse näyttäisin ton tekstin miehelle. Sit lopettaisin miehen passaamisen. Homman pitää toimia kutakuinkin vastavuoroisesti. Pitkiin suhteisiin mahtuu erilaisia kausia, niin hyviä kuin huonompia. Kuinka kauan tota parempaa vaihetta kesti? Ilmeisesti miehesi on kuitenkin kykeneväinen myös tekemään kivoja juttuja yhessä ja osaa näyttää hellyyttä/rakkautta, kun sellaista kuitenkin on ollut.

Yrittäisin vielä.

 

["sekaisin"]

Tavallaan 2 vuotta jo ollut huonompaa.. alkoi kun aloin odottaa lastamme.. mutta ei näin pahana. Lapsen synnyttyä oli jonkun aikaa todella ihana. Halaili ja pussaili vähän väliä ikään kuin kiitti omalla tavallaan kun sai lapsen. Mutta sit taas huonompaan suuntaan pikkuhiljaa.. mies saattaa kuukaudessa jaksaa päivän kaks huomioida minua ja jotenkin olen yhdistänyt sen siihen että jos mies hellii, halailee ja puhuu enemmän päivän aikana odottaa hän illalla sitten seksiä... nyt kun otin aiemmin asian puheeksi hän jaksoi n. viikon pitää suhteesta huolta.. ahdistaa tosi paljon tälläinen.. ja kun jotenkin tuntuu että jaksaisin paremmin ilman miestäni kunhan pääsisin sitten erosta vain yli..

 

[IhanaValo]

Siis jos et saa miestä puhumaan ja selittämään mikä mättää niin lähde. Ei tuo kuulosta normaalilta parisuhteelta : /

 

[Minni:)]

Pikkulapsiaika on vaikeeta ja miehillekin voi tulla jonkinlaista masennusta lapsen synnyttyä. Tarkoitukseni ei ole puolustella miestäsi, vaan yrittää ymmärtää miehen käytöstä. Mitä miehesi on sanonut, kun olet sanonut et asioiden on muututtava tai ero? Ettekö pysty sopimaan kotitöistä, lasten-ja eläintenhoidosta? Kyllähän noi on kummankin vanhempien tehtäviä, eikä vaan toisen ja niistä on voitava sopia, vaikkapa kirjallisesti jos ei muuten. Mites eläimet? Onko ne yhdessä hankittuja vai vaan toisen? Onko niitä pakko olla tossa vaiheessa noin paljon? Onhan tossa aivan liikaa hommaa yhdelle. Parisuhdeterapiakin voisi auttaa. Miehen olisi vaan tajuttava, ettei noin voi ikuisuuksia jatkua.

 

["sekaisin"]

Mieheni ei sanonut siihen ero asiaan mitään eikä siihen kun ilmoitin että asioitten on muututtava. Kotitöihin ei osallistu sen takia kun ne ovat naisten hommia eikä hän tykkää siivoomisesta. Lasten kanssa hän suostuu olemaan niin kauan kun ovat tyytyväisiä eivätkä vaadi ruokaa tai vaipan vaihtoa. Eläimet ovat niin että kissa on minun, toinen koirista on hänen ja toinen koira homattu yhdessä. Näihin koiriin nyt hiukan helpottaa se että voin vain päästää ne ulos kun aidattu piha mut olishan se hyvä ehtiä useamminkin niiden kans lenkille..

 

["sekaisin"]

Enkä tiedä onko mustabedes miehelle sanomaan suoraan että haluan erota. Toivoisin hänen sanovan sen minulle. Tässä tilanteessa tulisin ennemmin jätetyksi kuin jättäisin..

 

[Plum]

Se on kuulkaas minun mielestä yksi suurimmista ja vaikeimmista päätöksistä lähteä miehensä luota ja vielä lasten kanssa. Täällä niin helposti kommentoidaan, että "jätä se". Ajatukset tulee helposti, mutta siinä on paljon työtä ja ajatusprosessia, että oikeasti on mahdollisuus edes muuttaa erilleen.

Itse olen myös miettinyt joskus, että kun pystyis jonkunnäköisen asumuseron edes ottamaan hetkeksi. Mutta ei sitä nyt tuosta vaan tehdä, mistä sitä nyt kämpän hommaa itselleen ja lapsilleen, ei sitä rahaa välttämättä ole ylimääräiseen muutenkaan.
Kyllä siinä pitää varmaan suhteen olla aika kuollut (vaarallinen on sitten erikseen), että jaksaa hommata itelleen uuden elämän.

Jos hän kerran välillä yrittää parantaa tapansa, niin kai hän suhteessa silloin haluaa olla. Miehelle enemmän vinkkiä sun toiveista? Useammin vaan ryhdistymis"saarnoja"! Pääsettekö koskaan kahdestaan mihinkään, yrittäkää jollain tavalla järjestää sellaista aikaa.

 

["sekaisin"]

Harvemmin meillä kahdenkeskistä aikaa on. Viimeks vissiin joulukuun alus sitä ennen en edes muista. Ja jos saadaan tuo yhteinen lapsi hoitoon niin joko on mun tai miehen lapset sit meillä. Eli mahdotonta on.. se on vaan juurikin tuon takia kun välillä edes jaksaa mieskin panostaa niin vaikea päätöstä tehdä.. mutta taas kun jo sen kuukauden verran miettinyt niin niin alkaa vaan olee enemmän eron kannalla. Taibsit mun mielestä ehkäpä paras ratkaisu olisi se asumusero hetkeksi ainakin. Kattois mihin suuntaan lähtee ja jaksaako mies panostaa vielä sit sitä vähääkään.