Kun katsotte itseänne läheltä peilistä, oletteko rumia?

[susiruma]

Mulla on ongelma. Olen susiruma kun katson itseäni peilistä läheltä luonnonvalossa. Ihan karsea iho, kaikki näyttää niin kamalalta että melkein itkettää ja ajattelen etten koskaan enää kehtaa lähteä ulos ihmisten ilmoille.
Joskus mietin että miltä kauniit ihmiset näyttävät kun katsovat samassa valaistuksessa itseään peilistä. Onko se iho niillä aivan täydellinen, ei näy huokosia ei ryppyjä ei mitään???
Näkeekö muut ihmiset mut yhtä rumana kuin itseni nään lähietäisyydeltä. Hyi hitto että tekee pahaa

 

[ansarikukka]

Näkeekö muut ihmiset mut yhtä rumana kuin itseni nään lähietäisyydeltä. Hyi hitto että tekee pahaa

Kuka sua katselee niin lähietäisyydeltä, että huokosetkin näkyy? Siis muut kuin itse itseäsi peilista.

 

[ap.]

Kuka sua katselee niin lähietäisyydeltä, että huokosetkin näkyy? Siis muut kuin itse itseäsi peilista.

Esim. kosmetologille tai hammaslääkäriin en uskalla koskaan enää mennä koska näytän niin rumalta läheltä. Mulla on ollut pakkomielle tuijottaa ja puristella ihohuokosia jo varmaan kuudennelta luokalta lähtien. Siksipä on ollut omituista, että on sanottu kauniiksi, kun tiedän itse olevani tosi ruma.

 

[Tiukun äiti]

Höpö, höpö sä et mikään ruma ole
Minä se olen maailman rumin olento.. :ashamed:

 

[fewfwe]

Mun eksällä oli tapana tehdä tuota samaa. Tuijottaa itseään peilistä, pitää peilikuvaansa tosi rumana ja sitten eksä itki rumuuttaan. Eksä oli terapian tarpeessa, ja sai sitten jonkun diagnoosin ja lääkkeet. Oli sillä muitakin ongelmia kuin tuo peiliintuijottelu ja itkeminen.

 

["jaa"]

kaukaa, läheltä.. kyllä.

 

[ap.]

Höpö, höpö sä et mikään ruma ole
Minä se olen maailman rumin olento.. :ashamed:

Eikun oikeesti mua kiinnostaisi tietää miltä ihmiset näyttää itsensä mielestä kun katsovat peilistä läheltä itseään? Onko maailman hyväihoisimmillakin ihmisillä huokoset näkyvissä ja virheitä iholla? Vai onko ne tosiaan ihan täydellisiä valossa kuin valossa ja läheltä tuijotettuna?? Tämä on mulle suuri ongelma kun muutenkin kärsin paniikkihäiriöstä. Välillä se suureneen päässäni enkä halua lähteä mihinkään. Ahdistuksissani räpellän naamani joka näpyn verille ja sitten ikäänkuin kiduttaakseni itseäni, katson vielä peilistä ja masennun
Auttaisi jos te sanoisitte miltä mielestänne näytätte peilistä, onko kenelläkään samanlaisia ajatuksia?

En ole tästä puhunut koskaan kenellekään.

 

["vieras"]

Opiskellessani hankin sivutuloja ulkonäölläni. Nyt on tullut lisää 20 kg, eikä harmita

 

[FreeFall]

Eikun oikeesti mua kiinnostaisi tietää miltä ihmiset näyttää itsensä mielestä kun katsovat peilistä läheltä itseään?

Noh, mä oon ihan kaunis (ainakin omasta mielestä ).

Ja kyllä, kun ihan järjettömästi suurentavalla peilillä itseään peilaa, huokoset ja rypyt näkyy. Tai no, rypyt nyt näkyy ilman suurentavaa peiliäkin..Samalla näkyy myös nukkaa, pisamia ja ruskettunut iho.

Näine kaikkine ominaisuuksinenikin (= vikoineni) tykkään itsestäni. Ehkä sunkin kannattais keskittyä positiiviseen eikä negatiiviseen? Mistä sä tykkäät itsessäs?

 

[ap.]

Mun eksällä oli tapana tehdä tuota samaa. Tuijottaa itseään peilistä, pitää peilikuvaansa tosi rumana ja sitten eksä itki rumuuttaan. Eksä oli terapian tarpeessa, ja sai sitten jonkun diagnoosin ja lääkkeet. Oli sillä muitakin ongelmia kuin tuo peiliintuijottelu ja itkeminen.

Siis kävikö eksäsi tuon takia terapiassa vai jonkun muun takia? Kiinnostaisi tietää onko tämä jotain pakko-oireista. Kun en mä sitä aina tee, mutta näppyjä ja virheitä kyllä räpellän pakonomaisesti ja ihoni onkin sitten aina ihan kamala, käsissä ja jaloissa, rinnassa, olkapäissä. On jäänyt arpiakin koska murrosiässä mulle tuli hirveesti näppyjä jostain syystä juurikin yläkroppaan joita sitten puristelin ja räpelsin pois.
Huomaan että hermostuksissani käsi etsiytyy aina johonkin näpyllä tai kohoumaan iholla joka on revittävä pois tavalla tai toisella tai en saa rauhaa.

En ole tästä kertonut koskaan psykiatrille, jossa olen muiden oireiden takia käynyt. Minulla on siis masennusta ollut, ahdistuneisuushäiriö ja paniikkioireilua.

 

[ap.]

Noh, mä oon ihan kaunis (ainakin omasta mielestä ).

Ja kyllä, kun ihan järjettömästi suurentavalla peilillä itseään peilaa, huokoset ja rypyt näkyy. Tai no, rypyt nyt näkyy ilman suurentavaa peiliäkin..Samalla näkyy myös nukkaa, pisamia ja ruskettunut iho.

Näine kaikkine ominaisuuksinenikin (= vikoineni) tykkään itsestäni. Ehkä sunkin kannattais keskittyä positiiviseen eikä negatiiviseen? Mistä sä tykkäät itsessäs?

Olen yrittänytkin ajatella sitten positiivisesti ja uskotella olevani ihan nätti kun laittaudun. Sitten tämä peiliintuijottelu vie pohjan pois ja tunnen taas olevani ruma.
Olen koulussa inhonnut kun ruokailuun piti mennä ja siinä jonotusmatkalla oli pitkä peili. En pystynyt katsomaan sinne, toivoin vain että pääsisi äkkiä sen peilin ohi. Ja koulun kirkkaat valot on ahdistaneet, samoin kaupoissa. Nykyään en paljon välitä, jos olen ruma tai vielä rumempi.

Sitten kuitenkin mua on miehet aina kehuneet, että olen nätti, söpö, kaunis. Joku on ihmetelly miten voin pitää itseäni rumana.

Nyt olen kahdenvaiheilla menenkö edes pihalle, olen repinyt finnejä naamasta ja revin ne arvetkin auki. Huoh Mä olen niin tyhmä. Inhoan mun ihoa ja naamaa. Ilman tätä paskaihoa voisin ehkä ollakin ihan siedettävän näköinen

 

[Mythago]

Mua pidetään yleensä ihan hyvännäköisenä, ja ihoni on aika hyvä näin niinkuin neljääkymmentä lähestyvälle. Mutta just tänään katoin lähietäisyydeltä peilistä että ohhoh, kauheat ihohuokoset nenänpielissä. Ja nukkakarvaa poskissa (poskiparta?) ja silmäkulmajuonteet ja otsassa despoottiryppy

Mutta tavanomaiselta katseluetäisyydeltä olen kuulemma kauniin ja freesin näköinen, pitää yrittää näin uskoa

 

[fewfwe]

Siis kävikö eksäsi tuon takia terapiassa vai jonkun muun takia? Kiinnostaisi tietää onko tämä jotain pakko-oireista. Kun en mä sitä aina tee, mutta näppyjä ja virheitä kyllä räpellän pakonomaisesti ja ihoni onkin sitten aina ihan kamala, käsissä ja jaloissa, rinnassa, olkapäissä. On jäänyt arpiakin koska murrosiässä mulle tuli hirveesti näppyjä jostain syystä juurikin yläkroppaan joita sitten puristelin ja räpelsin pois.
Huomaan että hermostuksissani käsi etsiytyy aina johonkin näpyllä tai kohoumaan iholla joka on revittävä pois tavalla tai toisella tai en saa rauhaa.

En ole tästä kertonut koskaan psykiatrille, jossa olen muiden oireiden takia käynyt. Minulla on siis masennusta ollut, ahdistuneisuushäiriö ja paniikkioireilua.

Toi peiliin tuijottelu ja itsensä rumana pitäminen oli vissiin yksi masennuksen oire, ja kyllä eksä siitäkin kuulemma terapiassa puhui. Meni se sitten ohi, ainakin hetkellisesti. Me sitten erottiin kun eksällä alkoi olla aika ihmeellistä käytöstä, syytti mua asioista, joita teki itse ja halusi lopulta erota kun olin niin kauhea ihminen sen mielestä.

 

[FreezeCat]

No, en mä nyt mikään ruusu ehken ole mutta kukka kuitenkin .

Yleisesti ottaen joo, mä kyllä tykkään mun kasvoistani - ihan huisin läheltäkin katsottuna. Silmäkulmista löytyy naururyppyjä, nenävarteen ja poskipäihin on nyt ilmaantunut pisamia, otsassa vienoja eletystä elämästä kertovia juonteita... Mutta mun tapanani ei tosin ole itseni katselu peilistä eikä sen kummoisempi lähempi tarkastelu, peili nyt vain on - tommonen sisustuselementti, lähinnä katson, että hiukset on jotenkuten kiinni päässä...

Ja mä oon just fine näin, tällä pärstäkertoimella niin itselleni kuin kaikille vastaantulijoillekin. Ja jos en kelpaa, niin ei tarvitse katsoa toista kertaa. Se on vain kuorta, sydämen ja sielun kauneus on sitten asia erikseen .

Ja usko pois - sä olet myös justiinsa fine :heart:.

 

[Mythago]

Siis kävikö eksäsi tuon takia terapiassa vai jonkun muun takia? Kiinnostaisi tietää onko tämä jotain pakko-oireista. Kun en mä sitä aina tee, mutta näppyjä ja virheitä kyllä räpellän pakonomaisesti ja ihoni onkin sitten aina ihan kamala, käsissä ja jaloissa, rinnassa, olkapäissä. On jäänyt arpiakin koska murrosiässä mulle tuli hirveesti näppyjä jostain syystä juurikin yläkroppaan joita sitten puristelin ja räpelsin pois.
Huomaan että hermostuksissani käsi etsiytyy aina johonkin näpyllä tai kohoumaan iholla joka on revittävä pois tavalla tai toisella tai en saa rauhaa.

En ole tästä kertonut koskaan psykiatrille, jossa olen muiden oireiden takia käynyt. Minulla on siis masennusta ollut, ahdistuneisuushäiriö ja paniikkioireilua.

Kyllä tuo hieman pakko-oireiselta kuulostaa. Puhu ihmeessä psykiatrillesi. Minullakin on taustalla ahdistuneisuushäiriö ja vakava masennus, mutta jostain syystä ulkonäköni ei ole ollut minulle se kompastuskivi vaan muu epäonnistuneisuuteni...

 

["Nipsu"]

Niin tuttua.. kummajaiselta näytän minäki omasta mielestäni läheltä katottuna, mustat silmänaluset, kirjava iho, mustapäitä jne. Kauppojen loisteputkivalaistuksissa näytän kaikista hirveimmältä. Nuorempana häpesin aivan tolkuttomasti itseäni mutta kyllä se näin kolmekymppisenä on jo alkanu hellittää Valokuvissa ja videolla nuo peilissä näkemäni virheet ei näy joten uskottelen itelleni että ei niitä muut huomaa ellei ihan iholle tuu

 

[hellsbells]

Läheltä , kaukaa, ei ole väliä, ihan yhtä ruma mä olen :-D Ihan samallalailla käyn hammaslääkärillä ja muuallakin, mitä se mua liikuttaa, jos niitä liikuttaa mun ulkonäköni.

 

[plaah]

Kyllä nykyään, olen niin lihava. :/

 

[42 v.]

Minulla on hyvä iho läheltä ja kaukaa katsottuna. Pieniä ilmeryppyjä alkaa olla, jos läheltä katsoo, mutta ne eivät minua haittaa. Teini-iässä tuli finnejä ja niitä puristelin joskus. Pesen ihoni pelkällä vedellä ja talvisin käytän kosteusvoidetta pesun jälkeen, jos iho on kuiva. Meikkaan vain silmät ja pistän huulipunaa, en käytä kasvojen iholla meikkejä ja uskon että se on pitänyt ihoni tasaisen ja nuoren näköisenä. Minua on aikuisiällä luultu aina n. 10 vuotta nuoremmaksi kuin olen. Kerran kävin kosmetologilla, joka yritti opettaa minua puhdistamaan ihoni puhdistusmaidolla ja sen jälkeen pyyhkimään puhdistusmaidon pois kasvovedellä. En tajua mikä järki siinä olisi, sitten olisi varmaan kohta minullakin ärtynyt ja nyppyinen iho:O Voi olla että hyvä iho on suurelta osin syntymälahja, mutta uskon että hyvänkin ihon saa pilattua lappamalla siihen kaikenlaista huokosia tukkivaa koko ajan.