Kun kaveri löytää elämänsä miehen ja unohtaa sinut

[romukoppaan vaan]

ilkeäisitkö kysyä miksei pidä enää yhteyttä, seurustelun aloittamisen jälkeen?

Sapettaa, että joku kaksilahkeinen vie kaverini niin totaalisesti, että vuoden aikana olemme tavanneet huimat 2 kertaa vaikka samassa kaupungissa asutaan, alle 10km päässä toisistamme. Nyt heille on tulossa jo vauvakin ja kaikki on niin ruusunpunaista ja ihanaa että...

Mitäpä minusta. Kyllä kelpasin silloin kun mies yksi toisensa jälkeen kaverin jätti, mutta nyt olen tarpeeton. Hänen kaveripiiriään en muuten juuri tunne, joten en tiedä koskeeko tämä diskaus vain minua, vai onko joukossa muitakin ex-ystäviä...

Teenkö itsestäni naurunalaisen, jos kysyn miksi minut unohti?

 

[ap]

:attn:

 

[Vieras]

On unohdettu joo. Eikä kiitosta edes tullut vaikka järjestin kaverille ja miehelle yhteystiedot ja sitä myöten treffit. Nyt reilun vuoden olleet yhdessä ja vauvakin syntyi kesällä. Parasta, että tapa millä katkastiin kaveruus oli mun syyttely. Olen muka levitellyt juoruja hänestä :S No näin kuulemma on sama rata jatkunut muidenkin kohdalla tosin syyt on olleet erilaiset välien poikki pistämiseen joten en ole ainut. Ja mustis oli niehestään vaikka mulla on oma ukkeli.

 

[Scarlett O Harava]

Mä en ymmärrä miksi pitää hylätä ystävät kun löytää miehen. Meidän kaveriporukka on pysynyt kasassa teini-iästä lähtien, vaikka osa on mennyt naimisiin/avoliittoon, saanut lapsia jne. Välillä pidetään tyttöjen iltoja B)

 

[fanta]

Minusta se on hyvin inhimillistä ja jaksan ymmärtää, jos/kun niin käy. Vastarakastuneen mielenkiinto riittää tasan siihen yhteen asiaan. Jonkun aikaa. Ystävyys punnitaan sitten, puolin ja toisin , kun se arki koittaa tai pahempi.

 

[ap]

Mä en ymmärrä miksi pitää hylätä ystävät kun löytää miehen. Meidän kaveriporukka on pysynyt kasassa teini-iästä lähtien, vaikka osa on mennyt naimisiin/avoliittoon, saanut lapsia jne. Välillä pidetään tyttöjen iltoja B)

Näin meilläkin on, tätä yhtä tapausta lukuunottamatta.
Itsekin olen perheellinen ja saman miehen kanssa ollut yli 10 vuotta. Mutta ei se tarkoita, että ystävät olisivat yhtään vähempiarvoisia kuin sinkkuvuosina!

 

[hei]

Minusta se on hyvin inhimillistä ja jaksan ymmärtää, jos/kun niin käy. Vastarakastuneen mielenkiinto riittää tasan siihen yhteen asiaan. Jonkun aikaa. Ystävyys punnitaan sitten, puolin ja toisin , kun se arki koittaa tai pahempi.

Mutta onko niitä ystäviä sitten enää, vuosienkin päästä... Miksi ystävien pitäisi odottaa vuoroaan, että koska tuolle toiselle taas passaa että ollaan ystäviä

 

[fanta]

Minusta se on hyvin inhimillistä ja jaksan ymmärtää, jos/kun niin käy. Vastarakastuneen mielenkiinto riittää tasan siihen yhteen asiaan. Jonkun aikaa. Ystävyys punnitaan sitten, puolin ja toisin , kun se arki koittaa tai pahempi.

Mutta onko niitä ystäviä sitten enää, vuosienkin päästä... Miksi ystävien pitäisi odottaa vuoroaan, että koska tuolle toiselle taas passaa että ollaan ystäviä

No yleensä se ei kestä niin kauan se symbioosivaihe, jolloin muita ihmisiä ei mahdu elämään. Ja jos kestää, niin ei se sitten ystävyyttä ollutkaan

 

[EläintarhanHoitaja]

Kai sen vastarakastumisen voi ymmärtää muutaman kuukauden tai jotain (ja uskoisin että useimmat ymmärtää ) mutta jäädä nyt vuosiksi oottelemaan.

 

[ap]

No yleensä se ei kestä niin kauan se symbioosivaihe, jolloin muita ihmisiä ei mahdu elämään. Ja jos kestää, niin ei se sitten ystävyyttä ollutkaan

Tätä on nyt kestänyt 1,5 vuotta. Ehkei sitten oltu ystäviä (vaikka yli 20v tunnettu), olin vain joku hätävara :'(

 

[onni06]

Mun kaveri asuu ihan tuossa naapuritalossa ja kun hän tuossa syksyllä löysi uuden miehen niin ei ole ystävästä sen jälkeen kuulunut. Ei edes vastannut viestiini kun kysyin kuulumisia..
Ennen tätä sain melkein vuoden verran lohdutella ja kuunnella ystävääni hänen suhteensa ongelmista ja kun hän lopulta sai jätettyä sen aikaisen miehen -ja löysi uuden- ja unohti taas minut.
Joskus nuoruudessa näin on tapahtunut ennenkin. Muutenkin ystävyytemme on aina ollut sellaista että minä kuuntelen häntä, ystäväni ehkä joskus kysyy minun asioistani ja on kiinnostunut.

Ystäväni ei edes tullut lapsemme syntymäpäiville, vaikka hänet kerkesin sinne kutsua ennen kuin tämä "katko" ystävyydessämme tapahtui.

Harmittaa, mutta silti en todellakaan halua olla heiteltävissä näin!
Kaiken lisäksi olen myös raskaana, eikä ystäväni ole ollut kiinnostunut (tästäkään) asiasta.
Minä yritin olla hänelle aina saatavilla, mutta olenko ollut liian kiltti..

 

[ap]

Muutenkin ystävyytemme on aina ollut sellaista että minä kuuntelen häntä, ystäväni ehkä joskus kysyy minun asioistani ja on kiinnostunut.

Tuttua! Maailmassa ei ole mitään tärkeämpää kuin ennen hänen mieshuolensa ym ja nyt hänen raskautensa.

 

[Senni Tonnika]

Miulle kävi vähän toisin päin... Kaveri hylkäs miut, kun löysin mieheni ASuin silloin kaverini kanssa kimppakämpässä ja olin päivät koulussa naapurikaupungissa. kaverini oli päivät kotona yksinään, vaikka muita kamujamme asui samassa kaupungissa. Ja kun sitten tapasin nykyisen mieheni ja hänen kanssaan olin viikonloppuisin, kun asui monen sadan km:n päässä, niin tämä kaverini loukkaantui ja rupesi tekemään sellaista, että joka päivä kun tulin kotio, niin lähti samalla oven avauksella ulos sanomatta sanaakaan ja tuli kotio kun nukuin. Myöhemmin kun muutin pois, niin muutama vuosi sen jälkeen, kuulin toista kautta, että kämppikseni/kaverini oli aina ollut toisen kaverimme luona illat, kun ei halunnut olla miun seurassa enää. Kertaakaan ei miulle asiasta puhunut, eikä mitään myöntänyt.

Sama kaveri teki aiemminkin vastaavia juttuja. Asuttiin edellisen koulumme solukämpissä kahdestaan ja oltiin siis 24/7 yhdessä. rupesin seurustelemaan yhden pojan kanssa joka asui toisessa kaupungissa omassa kämpässä, joten olin aina viikonloput siellä. Tästäkin kaverini suuttui, kun en viettänyt hänen mielestään tarpeeksi aikaa hänen kanssaan. Ja rupesi tekemään sellaisia juttuja, josta hälle loukkaannuin todella pahasti. Hän oli ollut paras kaverini ja varsinkin seurustelun alkuhuumassa juttelin hänen kanssaan kaikki asioita miusta ja poikaystävästäni... No tämä kaveri sitten suutuspäissään rupesi paljastelemaan asioita... lopulta annoin anteeksi ja opiskelujen päätteeksi muutettiinkin yhteiseen kämppää, jonka jälkeen sitten sattui tuo ensimmäinen kirjoittamani juttu... Sen jälkeen ei olla tekemisissä oltu...

 

[tossuliini]

mä en kyllä ymmärrä tollasia ystävyyssuhteita, eihän sitä saisi suuttua siitä jos toinen rupeaa seurustelemaan mutta ei tämä toinenkaan saisi katkaista välejään entisiin kavereihinsa, itsekin olen törmännyt tuollaisiin ihmisiin monesti ,täällä asui yksi tyttö jolla lapsi ja jonka miessuhteet eivät kestäneet paria kuukautta pitempään, syy oli siinä että tämä naisihminen meni liian nopeasti yhteen miesten kanssa ja siitä tuli sitten ongelmia, suhteet katkesivat ja tämä tyttö itki jokaisen olkapäähän kuinka hänet on jätetty yms, silloin kaverit unohtuivat kun oli mies ja asiat kunnossa, auta varjele kun asiat rupesi menemään pieleen niin silloin muistuivat vanhat kamutkin mieleen, mä aina sanoinkin hälle että harkitse äläkä muuta liian nopeasti yhteen, kannattaa aina kattoa tarpeeksi kauan ennenkuin menee päätä pahkaa muuttamaan yhteen, no tämä neiti-ihminen ei asu tällä hetkellä täällä paikkakunnalla enkä tiedä missä asuu enkä välitäkään tietää, säälittää vaan, hänen poikansa on jatkuvasti äidillään kun ei tytöstä ole huoltajaksi, pojalla on adhd ja tämä neiti vaan huutaa pojalle pienemmästäkin, no meitä on moneen junaan ja osa jää laiturille

 

[ap]

mä en kyllä ymmärrä tollasia ystävyyssuhteita

Eihän tässä mistään suuttumisesta ole kyse! Lähes kaikki ystäväni elävät parisuhteessa, mutta ei se poissulje ystäviä.