Kun kumppani ei halua lasta -ketju

Velat, pysykääs vaan siellä omalla palstallanne, kun ette tiedä mistä puhutte. Täällä nimittäin haaveillaan vauvasta.

Hei rauhoitu! Ihan hyvää hyvyyttään oikaistaan niitä väärinkäsityksiä, että lapsia haluamaton jotenkin oletusarvoisesti "muuttaisi mielensä" Eli kantsii ihan vakavasti miettiä kenen kanssa vauvoista haaveilee, ja onko mahdollisesti haavevauva tärkeämpi kuin nykyinen puoliso.

Lisäksi näillä palstoilla saa kirjoitella kuka tahansa, ei tää ole teidän OMISTAMA palsta jne.

Häh!!! Sotahan siitä tulee, jos vauvahaaveilijat ja isojen perheiden äidit alkavat tunneksimaan vela-palstalle! Voisin sanoa, että siellä ei kyllä varmaan hirveästi tykätä.

No kappas vaan, luuletko ettei tykätä? Vinkki vinkki: Tuo kommentti teidän OMASTA palstasta oli sarkasmia, lähtöisin siitä kun mammat trollaa velapalstalla alvariinsa, ja jos asiasta huomauttaa, niin vastauksena on se että heillä on oikeus kommentoida, kun kerran lapsista puhutaan.

Eiks ookin ärsyttävää, kun keskusteluun tuppaa ihmisiä, joiden näkökanta asiaan on täysin vastakkainen? Ja tässä ketjussa velat on sentään kommentoineet asiallisesti.

On hiukka eri asia toivoa lasta sellaiselta, joka ei ole sitä koskaan halunnut, kuin sellaiselta, jonka kanssa on ollut jo liitossa useamman vuoden ja lapsia on vanhastaankin ja ovat ennenkin olleet tervetulleita.

Luepa koko ketju. ALKUPERÄISESSÄ viestissä puhutaan miehestä, joka ei ole koskaan halunnut lapsia.

 

Haluaisin jakaa kokemuksia tilanteesta ja tunteista, kun kumppani ei halua lasta mutta itse haluaa.

Teidän tilanteenne kuulostaa samalta kuin meidän suhde, tosin minä olen se, joka alussa ilmoitti, että "ei kiitos lapsia koskaan". Mieheni alkoi kuitenkin 6-7 vuotta sitten vihjailla, että haluaisi joskus oman lapsen.

Meillä sama tilannet, että suhteessa ei ole mitään muuta vikaa kuin tämä lapsiasia. Menimme jokunen vuosi sitten naimisiinkin - sillä ehdolla, että mieleni ei välttämättä muutu koskaan.

Olin siis alkuun tasavarma, että koskaan en halua lasta. Myöhemmin olen sanonut, että koskaan ei voi olla varma - voi toki olla että mieli joskus muuttuu, mutta en voi luvata mitään ja että tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei koskaan. Olen myös tietoisesti suhtautunut itsekin lapsiasiaan avoimesti.

Tilanne ajautui loppusyksystä suht' samaan tilanteeseen kuin teillä. Yritin käydä hypnoosissa tutkimassa päätämi, mutta siitä ei tullut mitään. Nyt käyn parin viikon välein juttelemassa psykologin kanssa. Alan vähitellen turhautua siihen, että haluaisin muuttaa mieleni, mutta tajuan samalla, että ei se mihinkään muutu.

Tosi ahdistavaa. Jos päädyn siihen, että ehdottomasti ei, ei auta kuin odotella, mihin mies omassa päässään päätyy.

Tämä on oikeasti tosi traaginen tilanne. Ihanaa huomata, ettemme todellakaan ole ainoa pari maailmassa, joka painii samojen ongelmien kanssa.

 

Pulla uunissa:"Mä taas ajattelen asian niin, että eikö se mieheni sitten rakastaisi minua ja välittäisi toiveistani sen vertaa, että voisi täyttää tämän hartaimman toiveeni, jota ilman elämäni ei voi olla aivan yhtä täydellistä..""

Mulla oli myös tämmöinen tunne jossain vaiheessa. Että mies ei rakasta minua tarpeeksi, kun ei halua lasta kanssani. Kun juttelimme asiasta, mieheni sanoi, että voisihan hänkin ajatella niin, että minä en rakasta tarpeeksi kun en tyydy pelkästään mieheeni ja hautaa lapsiajatustani.

No, tuo tunne meni sitten pois kun ajattelin asiaa järjellä ja yritin olla menemättä itsesääliin. Ei lapsiasialla ole sinänsä tekemistä rakkauden kanssa. Ainakaan suoranaisesti. Jos mieheni tekisi lapsen kanssani vain sen takia, että rakastaa minua, niin ei sekään olisi kovin hyvä syy ainakaan lapsen kannalta. Eikä olisi mukavaa olla raskaana, kun toinen ei pystyisikään kannustamaan ja olla onnellinen.

Olen alkanut lopulta, pitkän ahdistuksen ja pohdiskelun jälkeen uskomaan, että mies ei tosiaan halua lasta. Sitä on ollut vaikea myöntää itselleni, mutta lopulta kun olen myöntänyt, niin olo on helpottunut. Tulevaisuus on tietyllä tavalla kirkastunut. Toivon vain kovasti, että löytäisin itselleni joskus miehen, joka haluaisi lapsen yhtä kovasti kuin minä.

Niin ja musta velojen asialliset kommentit tänne on ihan jees. Olen itsekin entinen vela (jos nyt niin voi sanoa) ja siksi sinänsä ymmärrän kantanne. Nämä lapsi-asiat on tosi tunnepohjaisia yleensä ja toisen kantaa on vaikea ymmärtää. Mutta jos asiallisesti kirjottaa, niin voi oppia ymmärtämään toista paremmin.

 

Velat, pysykääs vaan siellä omalla palstallanne, kun ette tiedä mistä puhutte. Täällä nimittäin haaveillaan vauvasta.

Hei rauhoitu! Ihan hyvää hyvyyttään oikaistaan niitä väärinkäsityksiä, että lapsia haluamaton jotenkin oletusarvoisesti "muuttaisi mielensä" Eli kantsii ihan vakavasti miettiä kenen kanssa vauvoista haaveilee, ja onko mahdollisesti haavevauva tärkeämpi kuin nykyinen puoliso.

Lisäksi näillä palstoilla saa kirjoitella kuka tahansa, ei tää ole teidän OMISTAMA palsta jne.

Häh!!! Sotahan siitä tulee, jos vauvahaaveilijat ja isojen perheiden äidit alkavat tunneksimaan vela-palstalle! Voisin sanoa, että siellä ei kyllä varmaan hirveästi tykätä.

No kappas vaan, luuletko ettei tykätä? Vinkki vinkki: Tuo kommentti teidän OMASTA palstasta oli sarkasmia, lähtöisin siitä kun mammat trollaa velapalstalla alvariinsa, ja jos asiasta huomauttaa, niin vastauksena on se että heillä on oikeus kommentoida, kun kerran lapsista puhutaan.

Eiks ookin ärsyttävää, kun keskusteluun tuppaa ihmisiä, joiden näkökanta asiaan on täysin vastakkainen? Ja tässä ketjussa velat on sentään kommentoineet asiallisesti.

On hiukka eri asia toivoa lasta sellaiselta, joka ei ole sitä koskaan halunnut, kuin sellaiselta, jonka kanssa on ollut jo liitossa useamman vuoden ja lapsia on vanhastaankin ja ovat ennenkin olleet tervetulleita.

Luepa koko ketju. ALKUPERÄISESSÄ viestissä puhutaan miehestä, joka ei ole koskaan halunnut lapsia.

Jaa... Oletkin sitten yhtä ajattelematon kuin ne mammat, jotka sinne vela-palstalle eksyvät.
Luepa sinäkin koko ketju ja huomaa, että tuolla välissä on tapauksia, joissa on kyse esim parin kolmannesta mahdollisesta lapsesta.

 

Luepa sinäkin koko ketju ja huomaa, että tuolla välissä on tapauksia, joissa on kyse esim parin kolmannesta mahdollisesta lapsesta.

Eli alkuperäisestä aiheesta ei saa enää puhua?

 

Lapsiasiassa ei voi tehdä kompromissia; jos toinen niitä haluaa ja toinen ei, on parempi erota. Muutoin jompikumpi ennen pitkää katkeroituu omaan asemaansa. Tämä siis niissä tapauksissa, että yhtään lasta ei vielä ole.

Tuo taas kuulostaa melko kummalliselta, että ollaan valmis eroon, jos kumppani ei halua jo kolmatta lasta. Siinä kuviossa on jo kaksi lasta mukana, jotka varmasti kärsisivät erosta. Eiköhän äidin pitäisi laittaa jo olemassa olevien lasten etu omien toiveidensa edelle, kun kyse ei kuitenkaan ole siitä, että häneltä estettäisiin kokonaan äitiys. Ja mikä estää jäämästä kotiäidiksi ilman sitä uutta vauvaa, jos rahaa riittää?

 

Siis täh, miksi velat ei saisi tähän ketjuun kirjoittaa, tässähän käsitellään tavallaan velauttakin (mies ei halua lapsia!!!). Ja Bete kirjoitti ihan asialliseen sävyyn. Hyvähän se on että tulee näkökulmia myös lasta haluamattomalta osapuolelta. Tähän ketjuun nimenomaan velojen kommentit sopii kuin nenä päähän! Olen tyrmistynyt.

 

Luepa sinäkin koko ketju ja huomaa, että tuolla välissä on tapauksia, joissa on kyse esim parin kolmannesta mahdollisesta lapsesta.

Eli alkuperäisestä aiheesta ei saa enää puhua?

Sä oot vähän hakusessa, sillä et oo ilmeisesti lukenut koko ketjua. Asia, jota nyt siteeraat, on vastine jo aiemmin leikatusta tekstistä, joten et ole aivan messissä. Siellä ollaan nimittäin nimenomaan mainittu, että on eri asia, jos mies on täysin lapseton, eikä ikinä halua lapsia.

 

Siis tämä on taas tämmöinen keskustelu, jossa ei tule yhteisymmärrystä! On täysin naurettavaa laittaa vauvakuumeinen ja ikuinen vela pohtimaan lapsen hankintaan. Kun nyt ollaan vauvahaaveet palstalla, niin se raja kannattaa johonkin vetää. Ap:han voi viedä asiansa velojen palstalle, jos häntä kiinnostaa heidän näkemyksensä. Ei tässä asiassa tulla näkemään yhtenäistä säveltä ikinä, kun molemmilla puolilla on hyvin vahva kanta asiassaan.

 

Siis tämä on taas tämmöinen keskustelu, jossa ei tule yhteisymmärrystä! On täysin naurettavaa laittaa vauvakuumeinen ja ikuinen vela pohtimaan lapsen hankintaan.

Niinpä, ei ne äitienkään "voi kuulkaa kun se on NIIN ERILAISTA kun ne on omia" -jaadatukset velapalstalla lankea mitenkään otolliseen maaperään, ärsyttävät vaan

Eli vuoroin vieraissa, ja tässä ketjussa on oltu 100 kertaa asiallisempia kuin monet mammat velapalstalla.

 

Eli minun pitää tyynesti hyväksyä mieheni päätös ja oikeus olla haluamatta kolmatta lasta, mutta minulla ei ole minkäänlaista oikeutta haluta sitä lasta hänen kanssaan eikä kenenkään muunkaan kanssa?
Mitä jos ilmoittaisin miehelleni esim. että nyt ollaan harrastettu seksiä tarpeeksi ja kun minua ei enää huvita niin sinullakaan ei siihen ole oikeutta kotona eikä vieraissa. Että yritä nyt keksiä vaikka uusi harrastus jotta pääset pakkomielteestäsi?

 

Siis tämä on taas tämmöinen keskustelu, jossa ei tule yhteisymmärrystä! On täysin naurettavaa laittaa vauvakuumeinen ja ikuinen vela pohtimaan lapsen hankintaan.

Niinpä, ei ne äitienkään "voi kuulkaa kun se on NIIN ERILAISTA kun ne on omia" -jaadatukset velapalstalla lankea mitenkään otolliseen maaperään, ärsyttävät vaan

Eli vuoroin vieraissa, ja tässä ketjussa on oltu 100 kertaa asiallisempia kuin monet mammat velapalstalla.

Montako krt teille pitää kerrata samat asiat? Enpä tunne niitä mammoja, jotka käy siellä vela palstalla kommentoimassa, mutta te voitte aivan yhtä hyvin kehoittaa heitä poistumaan.

 

Eli minun pitää tyynesti hyväksyä mieheni päätös ja oikeus olla haluamatta kolmatta lasta, mutta minulla ei ole minkäänlaista oikeutta haluta sitä lasta hänen kanssaan eikä kenenkään muunkaan kanssa?
Mitä jos ilmoittaisin miehelleni esim. että nyt ollaan harrastettu seksiä tarpeeksi ja kun minua ei enää huvita niin sinullakaan ei siihen ole oikeutta kotona eikä vieraissa. Että yritä nyt keksiä vaikka uusi harrastus jotta pääset pakkomielteestäsi?

Hmmm... Jos ihan oikeasti keskustelisit asiasta tavallisten lapsirakkaiden ihmisten kanssa, niin ei he oisi ihan samaa kuin mitä kommentteja olet täältä saanut. Täällä on nyt käynyt varmaan enemmän vapaaehtoisesti lapsettomia kommentoimassa kuin muita. Täytyy myös ottaa huomioon, että ne jotka sinulle vastaavat ovat niitä joilla on ne kärkkäimmät mielipiteet ja jotka sinua vastustavat. Tuo lapsi asia on oikeasti hieman isompi kiistanaihe ja tärkeämpi asia joillekin, mitä kaikki eivät vaan osaa ymmärtää. Eihän sinulla ole mitään velvoitusta pysyä liitossasi. Ei kukaan voi sinulle sanoa, että pysy siinä ja ole surullinen lopun elämääsi, vaikka vähän vihaisitkin miestäsi. Eipä miehesikään siinä varmaan pysyisi, jos vaikka tosiaan nyt ilmoittaisit, että seksiä ei enää tule, kun et voi pahalla miehellä puuhailla miehen kanssa joka on sinulle katkeruutta aiheuttanut...

 

Pitääkö tätä iän ikuista jankkaamista jatkaa joka ikisessä ketjussa? Alunperin oli lohduttavaa kuulla muiden vastaavista tilanteista ja siitä miten ne ehkä ovat muuttuneet, purkaa ajatuksiaan. Tästä jankkaamisesta ei ole mitään iloa kellekään.

 

Pitääkö tätä iän ikuista jankkaamista jatkaa joka ikisessä ketjussa? Alunperin oli lohduttavaa kuulla muiden vastaavista tilanteista ja siitä miten ne ehkä ovat muuttuneet, purkaa ajatuksiaan. Tästä jankkaamisesta ei ole mitään iloa kellekään.

Jos nyt lueskelee näitä vauvahaaveet viestejä niin näkyy aika paljon samoja asioita vatvottavan vuodesta toiseen. Kovin pienet piirit joka aiheella ja jos ei jaksa kiinnostaa niin miksi luet näitä jankutuksia?

 

Siis tämä on taas tämmöinen keskustelu, jossa ei tule yhteisymmärrystä! On täysin naurettavaa laittaa vauvakuumeinen ja ikuinen vela pohtimaan lapsen hankintaan.

Niinpä, ei ne äitienkään "voi kuulkaa kun se on NIIN ERILAISTA kun ne on omia" -jaadatukset velapalstalla lankea mitenkään otolliseen maaperään, ärsyttävät vaan

Eli vuoroin vieraissa, ja tässä ketjussa on oltu 100 kertaa asiallisempia kuin monet mammat velapalstalla.

Montako krt teille pitää kerrata samat asiat? Enpä tunne niitä mammoja, jotka käy siellä vela palstalla kommentoimassa, mutta te voitte aivan yhtä hyvin kehoittaa heitä poistumaan.

On kehotettu ja kehotettu, mutta eipä vaikuta yhtään...

 

Eli minun pitää tyynesti hyväksyä mieheni päätös ja oikeus olla haluamatta kolmatta lasta, mutta minulla ei ole minkäänlaista oikeutta haluta sitä lasta hänen kanssaan eikä kenenkään muunkaan kanssa?
Mitä jos ilmoittaisin miehelleni esim. että nyt ollaan harrastettu seksiä tarpeeksi ja kun minua ei enää huvita niin sinullakaan ei siihen ole oikeutta kotona eikä vieraissa. Että yritä nyt keksiä vaikka uusi harrastus jotta pääset pakkomielteestäsi?

Hmmm... Jos ihan oikeasti keskustelisit asiasta tavallisten lapsirakkaiden ihmisten kanssa, niin ei he oisi ihan samaa kuin mitä kommentteja olet täältä saanut.

Eiköhän aika monen mielestä - oli sitten vela tai äiti - ole pähkähullua rikkoa kokonainen perhe uuden vauvan takia, kun ennestään on 2 lasta ja ilmeisesti perheen asiat muuten kunnossa. Hirveän itsekkäältä toiminnalta kuulostaa, vaikka itsekkyydenhän pitäisi olla pelkästään velojen ominaisuus?
Ei sitä kukaan voi tietenkään kieltää, mutta jos kirjoittaa julkisille nettifoorumeille, voi saada sellaisiakin vastauksia jotka ei itseä miellytä.

 

Ei minua ahdista vieraiden ihmisten mielipiteet, jokaisella on niihin oikeus.
Ihmettelen vain tuota kaksinaismoralistista oikeudenjakoa, on oikeus olla haluamatta lasta mutta sitten täysin tyrmätään ihmiset jotka niitä haluavat enemmän kuin sen yhden tai kaksi.

Ja niinhän sitä väitetään että lapsilla on parempi olla edes yhden onnellisen vanhemman kanssa kuin perheessä jossa toinen vanhempi on onneton syystä tai toisesta. Kyllä sekin vaikuttaa perheeseen ja sitä kautta lapseen.

 

Ei minua ahdista vieraiden ihmisten mielipiteet, jokaisella on niihin oikeus.
Ihmettelen vain tuota kaksinaismoralistista oikeudenjakoa, on oikeus olla haluamatta lasta mutta sitten täysin tyrmätään ihmiset jotka niitä haluavat enemmän kuin sen yhden tai kaksi.

Ei kukaan tyrmää sinua siksi, että haluat vielä yhden lapsen. Kritiikkiä tulee siitä, mitä olisit ilmeisesti valmis tekemään saadaksesi omat halusi toteutettua, piittaamatta siitä mitä se aiheuttaa lapsillesi. On ihan eri asia, jos perheessä on väkivaltaa, päihdeongelmia, pettämistä yms. vakavia parisuhdeongelmia, kuin se että äiti nyt vaan HALUAA HALUAA HALUAA jotain ihan kamalasti. Aikuinen ihminen pääsee kyllä yli pettymyksistä ja kykenee elämään sen kanssa, että kaikkea ei voi saada, mutta jos haluat olla itsekäs niin pistä vaan kamat jakoon ja ala juoksuttaa lapsiasi kahden kodin välillä.

 

Ei minua ahdista vieraiden ihmisten mielipiteet, jokaisella on niihin oikeus.
Ihmettelen vain tuota kaksinaismoralistista oikeudenjakoa, on oikeus olla haluamatta lasta mutta sitten täysin tyrmätään ihmiset jotka niitä haluavat enemmän kuin sen yhden tai kaksi.

Ja niinhän sitä väitetään että lapsilla on parempi olla edes yhden onnellisen vanhemman kanssa kuin perheessä jossa toinen vanhempi on onneton syystä tai toisesta. Kyllä sekin vaikuttaa perheeseen ja sitä kautta lapseen.

Onko sulla käynyt mielessä sellainen vaihtoehto, että mitäpä jos hyväksyisit vain sen, että sulla on vain kaksi lasta? Tekeekö se tosiaan sinut onnettomaksi, koko elämäsi onnettomaksi, jos et saa kolmatta lasta? Eikö se, että sinulla on jo paljon asioita, joita haluat, ja elämässä asiat muuten hyvin, tee sinua tippaakaan onnelliseksi? Ymmärtäisin asian paremmin, jos miehesi kanssa olisi muuten vakavia ongelmia, esim. päihteiden kanssa tms. Jos kokisit hänet kelvottomaksi puolisoksi ja isäksi, niin ymmärtäisin asian paremmin.

Totta kai on oikeus haluta kolmatta tai vaikka kymmenettä lasta, mutta siinä tilanteessa, jos päätettäisiin erota, ei vielä tulisi sitä "onnellista vanhempaa". Eikös se tulisi vasta siinä vaiheessa, kun se uusi vauva olisi syntynyt? Ja siihen on pitkä matka, ja lisäksi epävarma. Uuden sopivan puolison löytäminen on epävarmaa, samoin raskaaksi tuleminen. Riski siis siitä, että asiat olisivat vieläkin huonommin, on olemassa.

Minua kiinnostaisi, mitä sinä ja miehesi olette olleet lasten lukumäärästä mieltä aiemmin? Oletko sinä ollut aiemmin sitä mieltä, että kaksi riittäisi, vai onko miehesi ollut kolmen kannalla (mutta myöhemmin todennut, että kaksi riittäisi)? Mistä lähtien siis olette olleet eri mieltä? Ja mikä on se pohjimmainen syy haluusi saada kolmas lapsi? Koska sulla on jo lapsia, tiedät millaista on vauva-aika ja muut lapsen elämänvaiheet. Mikä on siis se "juttu", jota tavoittelet?

 

Eiköhän aika monen mielestä - oli sitten vela tai äiti - ole pähkähullua rikkoa kokonainen perhe uuden vauvan takia, kun ennestään on 2 lasta ja ilmeisesti perheen asiat muuten kunnossa. Hirveän itsekkäältä toiminnalta kuulostaa, vaikka itsekkyydenhän pitäisi olla pelkästään velojen ominaisuus?

Niinpä.

Lainaus Tarhaketun kirjoituksesta:
"Yritin käydä hypnoosissa tutkimassa päätämi, mutta siitä ei tullut mitään. Nyt käyn parin viikon välein juttelemassa psykologin kanssa. Alan vähitellen turhautua siihen, että haluaisin muuttaa mieleni, mutta tajuan samalla, että ei se mihinkään muutu. "

-Et kai oikeasti ajattele että on "mielisairaus" jos ei halua lasta?

 

Onkohan täällä tarpeeksi halukkaita, jotta sais aikaseksi ihan oman ketjun.. Siis ton tyylisen kuin noi muut, joissa vois rauhassa jauhaa omia murheitaan (vaikka sitten joka päivä). Sellasen , ettei sinne olisin kaikilla muillakin kauheaa tarvetta kertoa mielipidettään. Ei pahalla, onhan esim Beteltä tullu ihan järkevääki kommenttia, mutta siis.. Ois kiva keskustella ehkä enemmän samassa tilantessa olevien kanssa. Itse nyt en enää kuulu täysin "kumppani ei halua"-osastoon, mutta ainakin "kumppani ei halua (vielä), itse kovasti kuumeessa" pitää paikkansa. Eli kuumeilua ilman vastakaikua.. Jos löytyy kiinnostusta, niin olen ainakin mukana.. Parempi se purkaa turhautumisensa tänne, kuin tapella jatkuvasti kotona.

 

^ Eikö tuollaisiin vertaistukea kaipaaviin kirjoituksiin saa eniten vastakaikua esim. Kaksplus-palstalta tai vastaavilta?
Oikeastaan olisi hirveän hyvä, jos täälläkin olisi palstat eroteltu selkeämmin sen mukaan, ovatko ne "kaikille" vai "samanmielisille".

 

^ Eikö tuollaisiin vertaistukea kaipaaviin kirjoituksiin saa eniten vastakaikua esim. Kaksplus-palstalta tai vastaavilta?

Empä tiedä miten tämä palsta nyt sitten on niin erillainen kuin esim. Kaksplussan ym vastaavat..? Samoja haaveitahan täällä käydään läpi. Enkä nyt tiedä kutsuisinko tätä nyt kauheaksi vertaistuen hakemiseksi. Kuulosti kirjoituksessasi jotenkin niin.. No ehkä ymmärsin väärin. Samanlaista ketjua siis tarkoitin, kuin nuo muutkin täällä haave-puolella. Sellaista vaan, jossa yritys nyt ei vielä tästä syystä ole alkanut/ei välttämättä edes tule alkamaan.. Kaikissa muissa ketjuissa näyttää yritys jo olevan aika pitkällä. Itse ainakin on koin helpommaksi jutella asioista ihmisten kanssa, jotka käyvät läpi suunnilleen samankaltaisia asioita. Lähipiiristä ei valitettavasti (tai pitäisi varmaan sanoa onneksi) löydy ainoatakaan...

Tarkoitin siis juuri, että koska tämä palsta on nyt nähtävästi sitten ihan kaikille suunnattu, niin jos löytyy enemmän samanmielisiä, voisimme yrittää perustaa vaikka ihan uuden ketjun. Eihän noissa muissakaan ketjuissa koko ajan käydä kertomassa, että esim `ei marraskuulle nyt ole hyvä aika haluta lasta´.. Itse en ainakaan pahemmin jaksa kirjoitella tälläiseen ketjuun, jossa joka toinen kommentti on puolesta ja toinen vastaan.. Jättää sitten tämän tänne tälläisenään, jos joku haluaa asiasta kinata.

Eipä taida onnistua. Tämä kun taitaa ollse asia, josta ollaan liian montaa mieltä..

 

Ei minua ahdista vieraiden ihmisten mielipiteet, jokaisella on niihin oikeus.
Ihmettelen vain tuota kaksinaismoralistista oikeudenjakoa, on oikeus olla haluamatta lasta mutta sitten täysin tyrmätään ihmiset jotka niitä haluavat enemmän kuin sen yhden tai kaksi.

Ja niinhän sitä väitetään että lapsilla on parempi olla edes yhden onnellisen vanhemman kanssa kuin perheessä jossa toinen vanhempi on onneton syystä tai toisesta. Kyllä sekin vaikuttaa perheeseen ja sitä kautta lapseen.

Onko sulla käynyt mielessä sellainen vaihtoehto, että mitäpä jos hyväksyisit vain sen, että sulla on vain kaksi lasta? Tekeekö se tosiaan sinut onnettomaksi, koko elämäsi onnettomaksi, jos et saa kolmatta lasta? Eikö se, että sinulla on jo paljon asioita, joita haluat, ja elämässä asiat muuten hyvin, tee sinua tippaakaan onnelliseksi? Ymmärtäisin asian paremmin, jos miehesi kanssa olisi muuten vakavia ongelmia, esim. päihteiden kanssa tms. Jos kokisit hänet kelvottomaksi puolisoksi ja isäksi, niin ymmärtäisin asian paremmin.

Totta kai on oikeus haluta kolmatta tai vaikka kymmenettä lasta, mutta siinä tilanteessa, jos päätettäisiin erota, ei vielä tulisi sitä "onnellista vanhempaa". Eikös se tulisi vasta siinä vaiheessa, kun se uusi vauva olisi syntynyt? Ja siihen on pitkä matka, ja lisäksi epävarma. Uuden sopivan puolison löytäminen on epävarmaa, samoin raskaaksi tuleminen. Riski siis siitä, että asiat olisivat vieläkin huonommin, on olemassa.

Minua kiinnostaisi, mitä sinä ja miehesi olette olleet lasten lukumäärästä mieltä aiemmin? Oletko sinä ollut aiemmin sitä mieltä, että kaksi riittäisi, vai onko miehesi ollut kolmen kannalla (mutta myöhemmin todennut, että kaksi riittäisi)? Mistä lähtien siis olette olleet eri mieltä? Ja mikä on se pohjimmainen syy haluusi saada kolmas lapsi? Koska sulla on jo lapsia, tiedät millaista on vauva-aika ja muut lapsen elämänvaiheet. Mikä on siis se "juttu", jota tavoittelet?

On, suuri riski on etten koskaan tule sitä kolmatta lasta saamaan tässä tai uudessakaan parisuhteessa. Ymmärrän sen varsin hyvin. Olen yrittänyt hyväksyä asian ettei enempää lapsia tule mutta kun se ei vaan mene niin. Miksi minun pitää hyväksyä, miksei mieheni pidä hyväksyä asiaa että se kolmas lapsi ei maailmaa kaataisi eikä elämää rajoittaisi? Häneltä en saa vastausta muuta kuin että kaksi riittää ja ei jaksa aloittaa alusta. No, ihan järkeviä syitä sinänsä.

Lasten tarkasta lukumäärästä ei olla koskaan sen suuremmin keskusteltu eikä sovittu. Yhteisestä päätöksestä on molemmat lapset aikaansaatu.
Nyt kun isommat lapset on jo koulussa, haluaisin vielä kerran kokea ja elää kaiken sen vauva-ajan ihanuudet ja kamaluudet.