Kun kutsuja pistää maksamaan ruuan

[puolet ja puoletko?]

Kuinka moni on sitä mieltä, että se joka kutsuu jonnekin tiettyyn paikkaan syömään tarjoaa myös sen? Olen itse toiminut näin.
Eräs tuttavani soitti minulle ja pyysi tulla syömään. (Olen hänelle itse monesti tarjonnut ruuan ravintolassakin. Luulin, että hän haluaa tarjota vuorostaan). Hän halusi viedä minut ravintolaan, jonka seisovasta pöydästä piti. Sitten kun maksun aika tuli, hän sanoi, että laskut erikseen. Toki voin tehdä samoin seuraavalla kerralla itsekin. Kutsun ystäväni jonnekin syömään ja totean lopuksi, että hän voi maksaa omansa.
Onko tämä normaalia toimintaa? Itse olin ihan häkeltynyt.

 

["joo"]

Kyllä me aina kavereiden kanssa maksetaan itse omat ruoat. Miehet on sit erikseen Paitsi ne kaverit.

 

["vieras"]

no on normaalia että aikuiset ihmiset itsee maksaa ruokansa. kaverisi ei halunnut mennä yksin syömään. ei kai se että ystävän mukaan pyytää tarkota sitä, että sillon on velvollinen maksamaan ne ystävänkin syömiset. kuka sitä yksin tykkäis ulkona käydä. ihan kun sun seurasta pitäs maksaa :O

 

["Mamma italiana"]

kaverisi olisi voinut maksaa koska sinà olet aiemmin tarjonnut. mutrta suomessa on sellainen tapa ettà kukin maksaa sentilleen juuri sen oman aterian

 

[chrissy]

jos mä pyydän jotain kaveria syömään niin ei se tarkota et mä maksan, mutta jos on aikomus et mä tarjoon niin mainitsen asiasta erikseen.

 

[aloittajalta]

[QUOTE="vieras";23153068]no on normaalia että aikuiset ihmiset itsee maksaa ruokansa. kaverisi ei halunnut mennä yksin syömään. ei kai se että ystävän mukaan pyytää tarkota sitä, että sillon on velvollinen maksamaan ne ystävänkin syömiset. kuka sitä yksin tykkäis ulkona käydä. ihan kun sun seurasta pitäs maksaa :O[/QUOTE]

Kyllä minun pitää muuttaa omia toimintatapojani. Olen ollut liian reilu muita kohtaan ja olettanut, että asiat olisi puolin ja toisin.

 

[yks asia]

No tuli mieleen että jos menen syömään kaverin kanssa johonkin vähän kalliimpaan mestaan (esim Silvoplee) tai juuri buffet-tyyliseen nii silloin kyllä tulee varmistettua että kaikilla on varaa. Tosin kaveripiirissäni on etupäässä opiskelijoita ja pienituloisia. En kyllä kehtaisi suostutella jotakuta kalliiseen paikkaan jos tiedän ettei tyyppi ole niin varakas, yleensä kun sovitaan lounastreffeistä niin jutellaan samalla molempien kukkarolle sopiva paikka.

Yleensä myös JOS joku haluaa tarjota niin siitä mainitaan etukäteen, poikkeuksena. Jos kaveri soittaa ja kutsuu lounaalle niin yleensä oletan että molemmat maksavat annoksensa ellei kaveri kutsu nyt vaikka kotiinsa tai mainitse saaneensa vaikka lounasseteleitä.

 

[......]

Yleensä lähden syömään kyllä sillä asenteella, että jokainen maksaa itse ruokansa, ei väliä kuka pyytää syömään. Kavereiden (sekä miesten että naisten) kanssa näin on aina, elleivät erikseen sano, että he sitten tarjoavat. Jos joku mies pyytää treffeille syömään, olen varautunut maksamaan itse, yleensä miehet kyllä maksavat sitten. Ap:n tapauksessa olisin kyllä odottanut kaverin maksavan, jos kerran ap on hänelle usein ruuat tarjonnut. Mutta kaikki eivät ajattele samalla tavalla.

 

["vieras"]

Niin. "Lähdetkö syömään mun kanssa XXXXX ?" = kumpikin maksaa omansa.
"Lähdetkö syömään mun kanssa xxxx, mä tarjoon" = kysyjä maksaa molemmat.

 

[aloittajalta]

Yleensä lähden syömään kyllä sillä asenteella, että jokainen maksaa itse ruokansa, ei väliä kuka pyytää syömään. Kavereiden (sekä miesten että naisten) kanssa näin on aina, elleivät erikseen sano, että he sitten tarjoavat. Jos joku mies pyytää treffeille syömään, olen varautunut maksamaan itse, yleensä miehet kyllä maksavat sitten. Ap:n tapauksessa olisin kyllä odottanut kaverin maksavan, jos kerran ap on hänelle usein ruuat tarjonnut. Mutta kaikki eivät ajattele samalla tavalla.

Maailma on jotenkin muuttunut. Olen aina jotenkin itse kokenut, että se joka kutsuu toisen niin se myös tarjoaa ja olen itse tällä tavalla kohdellut muita, mutta tosiaan ihmiset eivät koe näin, että haluavat tarjota samalla tavalla takaisin. Myönnän, että minusta on tuntunut pahalta, vaikka ei saisi tuntua pahalta, koska en voi pyytää tai velvoittaa muita tarjoamaan minulle.

 

[...]

Joo, suomalaiset pitää kyllä varsin tiukasti huolta siitä, että maksavat vain oman ruokansa ja vesilasinsa.
Ulkomaalaisten kanssa ei koskaan kukaan maksa erikseen, vaan yksi maksaa.

 

["Mamma italiana"]

Joo, suomalaiset pitää kyllä varsin tiukasti huolta siitä, että maksavat vain oman ruokansa ja vesilasinsa.
Ulkomaalaisten kanssa ei koskaan kukaan maksa erikseen, vaan yksi maksaa.

tai ulkomailla aniharvoin ainakaan lasketaan joka euro, jaetaanlasku tasan.
tiedàn: tàà kuulostaa suomessa ehkà oudolta, mutta toimii varsin hyvin meillà.

lisàksi (tààkin kuulostaa hullulta ehkà) ap:n tapauksessa se kaveri olesi voinut kohteliaasti muotoilla kutsunsa tyyliin "minusta olisi kiva mennà kanssasi ulos syòmààn mutta valitettavasti en pysty tarjoamaan sinulle vaikka sinà olet minulle usein tarjonnutkin. olisi silti kiva mennà. voitaisiinko muutenkin tàstà làhtien maksaa erikseen, etten joudu kiitollisuudenvelkaan?"

 

[aloittajalta]

[QUOTE="Mamma italiana";23153217]tai ulkomailla aniharvoin ainakaan lasketaan joka euro, jaetaanlasku tasan.
tiedàn: tàà kuulostaa suomessa ehkà oudolta, mutta toimii varsin hyvin meillà.

lisàksi (tààkin kuulostaa hullulta ehkà) ap:n tapauksessa se kaveri olesi voinut kohteliaasti muotoilla kutsunsa tyyliin "minusta olisi kiva mennà kanssasi ulos syòmààn mutta valitettavasti en pysty tarjoamaan sinulle vaikka sinà olet minulle usein tarjonnutkin. olisi silti kiva mennà. voitaisiinko muutenkin tàstà làhtien maksaa erikseen, etten joudu kiitollisuudenvelkaan?"[/QUOTE]
En usko, että tarjoaminen olisi ollut toiselta puolelta kii rahasta. Se on vaan siitä kiinni, että ei haluta antaa/tarjota sitä lounasta myös toisinpäin. En minäkään enää tarjoa. Pitää vaan päästä yli siitä ajattelumallista, että "se tarjoaa, joka toisen kutsuu".

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";23153157]Niin. "Lähdetkö syömään mun kanssa XXXXX ?" = kumpikin maksaa omansa.
"Lähdetkö syömään mun kanssa xxxx, mä tarjoon" = kysyjä maksaa molemmat.[/QUOTE]
Juuri näin

 

["joo"]

Itse olin samanlainen ennen, tarjosin aina ystäville ruuat, drinkit, taxit jne jos heillä ei ollut varaa. IKINÄ en ole saanut mitään takaisinpäin! Hieman olen katkera, enkä todellakaan tarjoa enää kenellekkään mitään.

 

[Kaulin]

jos mä pyydän jotain kaveria syömään niin ei se tarkota et mä maksan, mutta jos on aikomus et mä tarjoon niin mainitsen asiasta erikseen.

Peesaan. En minäkään ala kavereiden sapuskoja oletuksena maksamaan. Eri asia sitten, jos olen esim. kiitollisuudenvelassa tms.

 

[Keittiönoita]

Maailma on jotenkin muuttunut. Olen aina jotenkin itse kokenut, että se joka kutsuu toisen niin se myös tarjoaa ja olen itse tällä tavalla kohdellut muita, mutta tosiaan ihmiset eivät koe näin, että haluavat tarjota samalla tavalla takaisin. Myönnän, että minusta on tuntunut pahalta, vaikka ei saisi tuntua pahalta, koska en voi pyytää tai velvoittaa muita tarjoamaan minulle.

Maailma on tosiaan tuossa suhteessa muuttunut. Aiemminhan se oli juuri noin, että kutsuja maksaa. Mun mielestä muutoksessa ei ole mitään pahaa. Saahan sitä silti kutsua ja tarjota, jos haluaa. Mulla ainakin on ystäviä, jotka joutuisivat kieltäytymään mun kanssani syömään lähtemisestä, jos se edellyttäisi, että he vastavuoroisesti tarjoavat mulle ravintolassa ruuan.

 

[Kaulin]

Mulla ainakin on ystäviä, jotka joutuisivat kieltäytymään mun kanssani syömään lähtemisestä, jos se edellyttäisi, että he vastavuoroisesti tarjoavat mulle ravintolassa ruuan.

Minulla myös! En halua tuhota opiskelijaystävieni ruokabudjettia maksattamalla heillä omat ruokani, kun voin maksaa sapuskani itsekin.

Miksi yleensäkään pitää "tarjota", koska heti oletetaan että kaveri maksaa seuraavalla kerralla sitten. Kun kaikki maksaa omansa, ei tule ongelmia.

 

[aloittajalta]

[QUOTE="joo";23153287]Itse olin samanlainen ennen, tarjosin aina ystäville ruuat, drinkit, taxit jne jos heillä ei ollut varaa. IKINÄ en ole saanut mitään takaisinpäin! Hieman olen katkera, enkä todellakaan tarjoa enää kenellekkään mitään.[/QUOTE]

Ymmärrän sinua. Sitä kaipaa sitä "puolin ja toisin ajatusta".. edes joskus., vaikka jollakin pienelläkin eleellä, mutta jos se on aina yksipuolista.. voi tuntea , että muut hyväksikäyttää toisen reiluutta.

 

["jep"]

Minulla myös! En halua tuhota opiskelijaystävieni ruokabudjettia maksattamalla heillä omat ruokani, kun voin maksaa sapuskani itsekin.

Miksi yleensäkään pitää "tarjota", koska heti oletetaan että kaveri maksaa seuraavalla kerralla sitten. Kun kaikki maksaa omansa, ei tule ongelmia.

Hyvä nyrkkisääntö voisi olla, että älä myöskään anna toisen maksaa ruokaasi. Monille kuitenkin kovasti sopii ilomielin, kun toinen maksaa.

 

["Mamma italiana"]

Ymmärrän sinua. Sitä kaipaa sitä "puolin ja toisin ajatusta".. edes joskus., vaikka jollakin pienelläkin eleellä, mutta jos se on aina yksipuolista.. voi tuntea , että muut hyväksikäyttää toisen reiluutta.

totta pienikin ele ja kaunis kiitos riittàvàt. usein asia onkin kiinni juuri pienistà tyylijutuista. minà olen ainakin luopunut olemasta tàyshoitohotelli milanossa parin episodin jàlkeen. eli viikon aikana teet kaks kertaa pàivàssà ruoat vierailijalle, viet ulos syòmààn ja emàntànà kustannat. tàhàn saakka olis ollutkin ok, mutta vierailun loppukommentti: meille ei sitten kesàllà mahdu kylààn. kaikki ei ole vaihdettavissa mutta joku tolkku ja kàytòstavat kunniaan

 

[Keittiönoita]

Miksi yleensäkään pitää "tarjota", koska heti oletetaan että kaveri maksaa seuraavalla kerralla sitten. Kun kaikki maksaa omansa, ei tule ongelmia.

Mä tarjoan ihan mielelläni pienituloisille ystävilleni, koska tiedän, että muutoin heillä ei juurikaan olisi varaa ravintolassa syödä. Mulla on työn puolesta lounassetelit, mutta koska teen 90%:sesti etätöitä, niin harvemmin tulee täältä kotoa lounastauolla minnekään lähdettyä syömään. Eikä lounarit käy maksuvälineinä muualla kuin ravintolassa ja yksin syöminen on tylsää.

 

["hmm"]

Mä tarjoan ihan mielelläni pienituloisille ystävilleni, koska tiedän, että muutoin heillä ei juurikaan olisi varaa ravintolassa syödä. Mulla on työn puolesta lounassetelit, mutta koska teen 90%:sesti etätöitä, niin harvemmin tulee täältä kotoa lounastauolla minnekään lähdettyä syömään. Eikä lounarit käy maksuvälineinä muualla kuin ravintolassa ja yksin syöminen on tylsää.

Eikö nämä työpaikan lounassetelit ole henkilökohtaisia? Olenko käsittänyt oikein?

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="hmm";23153503]Eikö nämä työpaikan lounassetelit ole henkilökohtaisia? Olenko käsittänyt oikein?[/QUOTE]
Eivät ole. Ei nissä ole sen paremmin työpaikan kuin työntekijänkään nimeä.

 

[Algoma]

[QUOTE="Mamma italiana";23153217]tai ulkomailla aniharvoin ainakaan lasketaan joka euro, jaetaanlasku tasan.
tiedàn: tàà kuulostaa suomessa ehkà oudolta, mutta toimii varsin hyvin meillà.

lisàksi (tààkin kuulostaa hullulta ehkà) ap:n tapauksessa se kaveri olesi voinut kohteliaasti muotoilla kutsunsa tyyliin "minusta olisi kiva mennà kanssasi ulos syòmààn mutta valitettavasti en pysty tarjoamaan sinulle vaikka sinà olet minulle usein tarjonnutkin. olisi silti kiva mennà. voitaisiinko muutenkin tàstà làhtien maksaa erikseen, etten joudu kiitollisuudenvelkaan?"[/QUOTE]
Tuossa voi oola peraa mutta joissakin kultuureissa , tapa milla kusu esitetaan jo kertoo kuka maksaa.